No tietenkin siitä, ettei blogissa tapahdu mitään pitkään aikaan. Tällä kertaa kiireet ovat olleet työperäisiä, eli on tullut painettua pitkää päivää jo jonkin aikaa. Työajalla ei ole voinut kuvitellakaan bloggaavansa, kahvitaukojakaan on aivan turha pitää. Kotona ei sitten ole virtaa edes vilkaista tietokoneeseen, joten sähköpostien lukeminenkin on jäänyt aika vähäiseksi. Kollektiiviset pahoittelut siis kaikille, joille en ole vastannut. Kyse ei ole mistään henkilökohtaisesta.
Töissä ei meno taida rauhoittua, mutta toistaiseksi olen silti lopettanut ylitöiden teon. Eipä niitä ylitöitä meillä oikein hyvällä katsotakaan, mutta satunnaisesti teen ihan mielelläni pidempää päivää. Jotenkin adrenaliini lähtee virtaamaan ihan eri tavalla, kun ahertaa jonkin aikaa sata lasissa. Sellainen sopii minulle, kunhan lepotauko on näköpiirissä. Ja minähän tiedän jo irtoavani työelämästä jouluna, joten mikäs tässä on paahtaessa.
Oman lisänsä tähän hulinaan tekee se, että meillä on taas käynnissä mediaseuraajan rekrytointi näin minun lomani alla. Tai siis olisi, kunhan saisin uudenkarhean rekrytointityökalun toimimaan, mur. Mikä siinä on, että elämää helpottavat uudet ohjelmat niin usein tekevät yksinkertaisista asioista entistä vaikeampia? No, oli miten oli, tervetuloa vain hakemaan, kaikki sanomalehdille sydämensä menettäneet. Kyllä se hakemuslomakekin saadaan ihan kohta toimimaan.