keskiviikkona, huhtikuuta 15, 2009

Yritä nyt olla ajan tasalla

Minä se kuvittelin, etten enää koskaan osta cd-levyjä vaan pelkkiä sähköisiä tiedostoja - edellisistäkin olin jo hankkiutumassa eroon. Ja sitten menin pentele tilaamaan uuden cd-levyn. Mutta kun ei sitä saanut sähköisenäkään, laillisesti siis.

Tämä Uusi Aikakauteni ei nyt ala hyvin. Pitää varmaan äkkiä ostaa jotain sähköistä, ettei aivan tule taannuttua 1990-luvulle. Olisiko kenelläkään vinkkejä hyvistä mp3-myymälöistä? Kun ei täti katsokaas osaa.

3 kommenttia:

  1. Ostetusta tiedostosta ei koskaan saa sitä samaa riemua kuin ekaa kertaa cd-kotelon avatessaan, levyn soittimeen lykätessään ja kansilehtistä tutkiessaan.

    Ja optisella medialla alkuperäinen on paremmassa tallessa kuin kohtalaisen vikaherkillä kiintolevyillä.

    Minua ei saisi millään ostamaan _pelkästään_ sähköistä musiikkia.

    VastaaPoista
  2. Odotapahan vain, muovikiekkoretroromantisointi on 2010-luvun suuri juttu.

    Ja minustakin levynkuuntelussa olennainen osa on se etta ottaa sen levyn fyysisesti kateen ja laittaa sen sinne soittimeen ja painaa play-nappia samalla kansilehtista tutkien. Musiikkitiedostoilla on toki omat hyotynsa mutta ei minuakaan saa taysin, tai edes suureksi osaksi, siihen siirtymaan.

    VastaaPoista
  3. Juu, tätä romanttista koulukuntaa minäkin olen vuosikausia edustanut. Mutta siinä vaiheessa, kun tajusin cd-levyjeni loppusijoittuneen romuhuoneen hyllynperälle, totesin sen ajan olevan ohi.

    Ei noita käteviä cd-soittimiakaan niin enää ole. Romustereoideni soitin on rikki, ja olohuoneessa muut cd-vaihtoehdot ovat ikääntyneeseen töllöön kytketty dvd-soitin (kuin metsästäisi tykillä hyttystä) tai läppäri (hidasta ja epäkäytännöllistä, kun samalla ohjelmalla voisi nopeammin soittaa niitä valmiiksi koneella olevia tiedostoja).

    Lisäksi kuuntelen musiikkia nykyään oikeastaan ainoastaan liikkeessä ollessani eli mp3-soittimestani.

    Enää en halua pyyhkiä pölyjä ainoastakaan cd-hyllystä.

    VastaaPoista