Käsilaukku

Ostin uuden käsilaukun, sillä edelliselle kävi köpelösti. No, olihan se jo aika kulunutkin, mutta kuopuksemme vatsatauti oli kyllä viimeinen pisara (konkreettisesti): tytön tauti nimittäin käynnistyi siten, että neiti oksensi supermarketissa avonaiseen käsilaukkuuni. Tiedän nyt, että luottokortit ja setelit voi huuhdella oksusta ja että kännykän ja akkulaturinkin saa ihan hyvin putsattua. Mutta erinäisin tekstiilein ja nahalla päällystetty laukku ei puhdistu niin vain.

Yritin minä kyllä passiivista pesutaktiikkaa: upotin tyhjennetyn laukun yön yli mökkijärveen laituriin sidottuna. Aamulla löysin veskan nurkasta kalan kutua, joten ehkä nyytilleni on pakko sanoa hyvästit. Vähän kyllä jäin kaipaamaan uskollista kumppaniani.

Mutta voi pojat, miten kutkuttavaa onkaan ostaa uusi käsilaukku! Kaupanteosta on jo melkein viikko, enkä vieläkään ole oikein kuluttanut täysin loppuun ajatusta Uudesta Elämästä. Kyllä, elämä muuttuu pikkuisen, kun käsilaukun malli vaihtuu. Iän myötä laukkujen koko tuntuu kasvavan, ja tämä uusikin on nyt hieman edellistä isompi. Erityisen innostunut olen siitä ominaisuudesta, että laukkuun mahtuu nyt myös kirja. Eikö kaikilla älykkäillä ihmisillä ole aina mukana ainakin yksi kirja? Nyt minullakin on.

Vatsanpohjassa on edelleen muutama perhonen: löysin äsken erinomaisen taskun mp3-soittimelleni.