Mitä Mella osaa

Jos ei kerran kunnon proosaa ehdi kirjoittamaan, tyydytään sitten listoihin. Tämän listan teemana on "mitä Mella osaa".

Sormileikki. Mella harjoittelee ahkerasti pinsettiotetta, siis nostamista pieniä esineitä etusormen ja peukalon väliin. Sormien yhteistyö ei ole saumatonta, ja pääasiassa Mella vain hipelöi kaikkea vastaantulevaa pikkuriikkisellä etusormellaan. Koko kämmenellä tarttuminen on tosi passé, paitsi jos esineestä on erityisen tärkeää saada pitävä ote. Tällaisia esineitä ovat lähinnä äidin hiukset ja silmälasit.

Eteneminen. Mellan liikkumista ei voi hyvällä omallatunnolla kutsua ryömimiseksi, mutta kyllä se pimu saattaa jollain ihmeellisellä telekineesillä siirtyä lyhessäkin ajassa parin metrin matkan. Lähinnä kyse on epämääräisestä kierimisen ja pepun heiluttelun yhdistelmästä. Joskus taaksepäin ryömiminen näyttää suorastaan tarkoitukselliselta, mutta pääasiassa neiti osaa vain peruttaa ison takamuksensa jumiin sohvan alle.

Istuminen. Mella osaa jo istua paikallaan useita minuutteja, ellei jokin ylivoimaisen kiinnostava ääni tai liike saa pimua kääntämään painavaa päätään liian nopeasti. Ihan itse typykkä ei kuitenkaan osaa nousta istumaan, eikä istumisen lopettaminen suju vielä kunnolla. Niinpä istumaan laitetun Mellan ympärille pitääkin joko kasata paljon tyynyjä tai olla itse ottamassa kaatuva lapsi vastaan.

Syöminen. Kaikkialla varoitettiin antamasta pienelle vauvalle tuttipulloa, koska silloin se mokoma unohtaa miten tissiä syödään. Miksei kukaan varoittanut siitä, että jos vauva saa vain tissiä, se ei osaa enää syödä tuttipullosta? Minun työhönpaluuni nosti esiin tämän ongelman, eli Mella suostuu syömään ainoastaan suoraan rinnasta tai sitten lusikalla kulhosta. Ei tietenkään itse otettuna, vaan syötettynä. Mutta aika ripeässä tahdissa Mella ruokaansa sisään näinkin lappaa, joten ei siinä mitään. Mella ei ole myöskään nirso, eli oikeastaan kaikki toistaiseksi tyrkytetyt soseet ovat maistuneet ainakin jonkin verran. Neiti vaikuttaakin tavattoman uteliaalta, ja ottaa täysin luottavaisena vastaan ensimmäisen lusikallisen mitä tahansa, syötävää tai ei.

Juttelu. Usean tavun mittaisia jokelteluja ei olla vielä kuultu, lukuunottamatta taajaan toistuvaa huudahdusta "ÄPYH!". Siinäkin tuo ensimmäinen ä-tavu saattaa olla vain vahinko, valmistautumista varsinaiseen pyh-tuhahdukseen. Muihin suosikkiääniin lukeutuvat mm. liki ultraäänellä kiljuminen, maailmaa tuomitseva aggressiivinen "HÖH!"-tuhahdus sekä mielipuolisen hempeilevä huokailu. Myös kielen pärisyttely, käytännössä siis lähinnä pelkkä sylkeminen, lienee tapa kommunikoida.