Joulu tuli, joulu oli ja joulu meni, mikä on ihan hyvä asia. Oli mukavaa olla ensimmäistä kertaa ihan kotona jouluna, ja erityisesti se oli mukavaa vieraiden takia. Tänään on ensimmäinen työpäivä ja vieraat jo istuvat lentokoneessa matkalla koti-Saksaan, mikä on sekin aika hyvä asia.
Sitä paljon puhuttua joulustressiä en kokenut, vaikka omatekoisia ruokia omassa kotona isommalla porukalla söimmekin. Ikävää oli lähinnä juuri joulunpyhiksi ajoittunut ja joulupäiväksi huipentunut flunssa, josta tällä hetkellä on jäljellä seulana vuotava nenä ja kuiva yskä. (Tai, no, aamuisin se yskä on kaikkea muuta kuin kuiva.)
Suurin hankaluus joulun aikana olikin se, että Mella nukkui meidän huoneessamme. Iso paksu tyttömme kun on jo oppinut nukkumaan yksin omassa huoneessaan, ja neiti saakin parhaat unet siellä omassa rauhassaan. Nyt Mellan huone kuitenkin luovutettiin pyhien ajaksi vieraiden käyttöön ja pimu siirrettiin meidän jalkopäähämme.
Rauhaan ja hiljaisuuteen tottunut vauva sitten tietenkin heräsi joka kerta, kun minä flunssainen yskin. Ja yskässä usein yskitään usein.
Odotankin nyt jo innolla sitä, että kohta pääsen rauhoittuneeseen kotiin. Voi vain lysähtää sohvalle ja heittää aivot narikkaan! Ehkä katsoa jonkun kivan leffan! Tai järjestää vaikka TV-sarjamaratonin! Erik taas on odottanut riemuissaan sitä, että Mella syö jälleen kiltisti. Jouluna tytön ympärillä hääri niin paljon setiä ja pappoja pelleilemässä ja rupattelemassa, ettei neiti malttanut moneen päivään syödä kunnolla. Nyt on kotona taas ruokarauha, kun edes minä en ole pärskimässä ja köhimässä. Sen sijaan pärskin ja köhin päivät Vantaankoskella, työrauhasta täällä avokonttorissa saa tosin muutenkin lähinnä haaveilla... jos siis sellaisesta on kiinnostunut, minä en ole.
Kohta koittaa uusi vuosi, mitäköhän silloin tekisi? Pienenä extreme-haaveena olisi viettää vuoden vaihtumista omalla mökillä erämaan rauhassa. Sähkötön ja lämmittämätön tupa saattaa olla aika haasteellinen, mutta kyllähän sen saa takalla lämpimäksi kun kärsivällisyyttä riittää. Minä voisin Mellan kanssa jättää lämmitysurakan suosiolla Erikille ja istua sillä aikaa mummolassa kahvilla...
Täytyy nyt katsoa, toteutuuko haave. Mikäli flunssani etenee Mellaan tai Erikiin tai Mella ei parane jouluhulluudesta ja -syömättömyydestään, täytynee jäädä koti-Helsinkiin rauhoittumaan ja kokeilla mökkiä jonain toisena talviviikonloppuna. Ehkä sitten pääsiäisenä... Onhan Keski-Suomessa talvi vielä pääsiäsenäkin, onhan?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti