Viime viikko oli jollain tapaa ratkaiseva, ainakin työn suhteen. Viikon aikana sain päätökseen lukuisia pidempiaikaisia projekteja, osan jopa hieman etuajassa. Henkisesti vaikeinta taisi olla rekrytoinnin loppuun saattaminen: piti soittaa "ei kiitos" -puhelut kaikille haastatelluille mutta palkkaamatta jääneille. Ikävää oli toki myös "ei kiitos" -sähköpostin lähettäminen kaikille muille, mutta se on kuitenkin aika persoonaton kontakti.
Viikon edetessä huomasin yöunienikin paranevan, ja perjantaina oli suorastaan voitonriemuinen olo viimeisenkin projektin valmistuessa iltapäivästä. Koko viikonloppu menikin yhtä riehakkaissa merkeissä, mikä kyllä saattoi osittain johtua myös palkkapäivästä ja joululahjashoppailusta.
Jos työviikko oli mennyt mainiosti, niin täytyy kyllä myöntää myös viikonlopun päättyneen erinomaisesti. Yleensähän kaikki miellyttävät sääilmiöt osuvat työaikaan, jolloin niistä ei Sanomalan seinien sisällä erityisemmin pääse nauttimaan. Nyt kuitenkin sunnuntaiaamu avautui silmien edessä hämmästyttävän valkeana ja lumisena: yöllä oli satanut sitten oikein kunnon läjä sitä valkoista tavaraa!
Aamiaisen jälkeen pakkasimmekin Mellan pulkkaan ja lähdimme laskemaan mäkeä. Neiti oli toki täysin hämmentynyt siitä lumen määrästä, mutta nautti hurjista vauhdeista isäpapan vetämänä. Lumi lähti sulamaan jo kotiin palatessamme, joten aika onnellinen saa olla sopivasta ajoituksesta. Saattoihan kyseessä olla joulukuun ainoa kunnollinen talvi(aamu)päivä.
Loppuun täytyy vielä lisätä pakollinen Mella-raportti: nyt voidaan jo olla varmoja siitä, että neiti on sanonut ensimmäisen sanansa. Jo pitkäänhän Mella on osannut sanoa "kakka", mutta se sana on tarkoittanut kakan ja pissan lisäksi myös mm. vaippaa, alushousuja, ihmisen jalkoväliä sekä kaikenlaisia tahroja ja sotkuja pöydällä, lattialla ja vaatteilla. Mella on myös jo pitkään sanonut "hauva" sekä saksaksi saman asian "Wauwau", mutta niidenkin kohdalla voidaan väittää Mellan ennemmin matkivan koiran haukkumista kuin käyttävän sanoja koiran nimenä.
Näiden lisäksi Mella on osannut matkia esitettyjä sanoja, ja on osannut mm. osoittaa kukkaa ja sanoa "kukka". Nämä merkitykset ovat kuitenkin unohtuneet nopeasti matkimistilanteen jälkeen.
Mutta nyt pieni pimumme on jo usean päivän ajan sanonut selvällä suomen kielellä "kenkä" ja tarkoittanut nimenomaan kenkää. Kuten naisen kuuluu, on Mella tietenkin loputtoman kiinnostunut kaikenlaisista kengistä. Aiemminkin tyttö on mielestäni osannut sanoa jotain ke-alkuista tarkoittaessaan kenkää, mutta nyt lausuminen on kehittynyt niin pitkälle, että perheen ulkopuolisetkin varmasti ymmärtäisivät sanan merkityksen. Se on kenkä, ihan selvästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti