Hei sinä punanaamainen keski-ikäinen mies, joka asut talomme kolmannessa tai neljännessä kerroksessa. Olet oikea ilopilleri!
Kun viime keväänä pyysit Erikiä siirtämään autoamme kesken renkaidenvaihdon rumalla äänensävyllä, ajattelimme sinulla vain olevan huono päivä. Olihan pyyntö ihan asiallinen, kun automme kerran oli henkilökohtaisen autotallisi oven edessä ja sinä sanoit haluavasi oven vapaaksi. Kun viiden minuutin päästä renkaat oli vaihdettu, ei sinua kuitenkaan näkynyt: ei sinua näkynyt autotallillasi koko sinä iltapäivänä, jonka jäimme ulos kauniista ilmasta nauttimaan. Silloin ajattelimme, että saatat olla myös hiukan ärsyttävä. No, ainakin autotallisi ovi oli vapaa, joten kaikki oli hyvin.
Olemme korjanneet ajatteluamme sittemmin: olet toki yhä ärsyttävä, mutta myös kusipää. Vai millä tavalla sinusta pitäisi ajatella, kun kärsivällisyytesi on jopa vähäisempää kuin uhmaikäisellämme? Kun Erik pakkaa kahta lasta hissiin viidennessä kerroksessa, paukutat sinä alimmassa kerroksessa hissin ovea ja huudat koko porraskäytävässä vaatien Erikiä heti vapauttamaan hissin sinun käyttöösi. Kun hissi ei lasten hitauden vuoksi vielä kymmenessäkään sekunnissa ole saapunut alakertaan, karjuntasi ja rynkytyksesi kiihtyvät.
Sitten kun hissi on viimein päässyt liikkeelle, olet äitynyt jo niin pahaan melskeeseen, että hissin turvallisuusjärjestelmät reagoivat ja koko laite pysähtyy kerrosten väliin. Hetken melskattuasi tajuat tämän, ja kävelet muina miehinä jalan sen koko pitkän matkan sinne kolmanteen tai neljänteen kerrokseen. Kiitos tästä!
Lasten siirtyminen hissiin tosiaan kestää hieman kauemmin kuin aikuisten, varsinkin, kun heitä on paimentamassa vain yksi aikuinen. Tässä kohtaa voisi vaikka vihjata, että jos et tuon vertaa siedä lapsia naapurustossasi, kannattaisiko harkita omakotitaloa tai ainakin sitä kerrostaloasuntoa jostain muualta kuin lapsiperheiden suosimalta alueelta? Mutta emme usko, että sinun kohdallasi on kyse lasten vihaamisesta: me emme nimittäin usko sinun pitävän minkään ikäisistä ihmisistä.
Kun viime keväänä pyysit Erikiä siirtämään autoamme kesken renkaidenvaihdon rumalla äänensävyllä, ajattelimme sinulla vain olevan huono päivä. Olihan pyyntö ihan asiallinen, kun automme kerran oli henkilökohtaisen autotallisi oven edessä ja sinä sanoit haluavasi oven vapaaksi. Kun viiden minuutin päästä renkaat oli vaihdettu, ei sinua kuitenkaan näkynyt: ei sinua näkynyt autotallillasi koko sinä iltapäivänä, jonka jäimme ulos kauniista ilmasta nauttimaan. Silloin ajattelimme, että saatat olla myös hiukan ärsyttävä. No, ainakin autotallisi ovi oli vapaa, joten kaikki oli hyvin.
Olemme korjanneet ajatteluamme sittemmin: olet toki yhä ärsyttävä, mutta myös kusipää. Vai millä tavalla sinusta pitäisi ajatella, kun kärsivällisyytesi on jopa vähäisempää kuin uhmaikäisellämme? Kun Erik pakkaa kahta lasta hissiin viidennessä kerroksessa, paukutat sinä alimmassa kerroksessa hissin ovea ja huudat koko porraskäytävässä vaatien Erikiä heti vapauttamaan hissin sinun käyttöösi. Kun hissi ei lasten hitauden vuoksi vielä kymmenessäkään sekunnissa ole saapunut alakertaan, karjuntasi ja rynkytyksesi kiihtyvät.
Sitten kun hissi on viimein päässyt liikkeelle, olet äitynyt jo niin pahaan melskeeseen, että hissin turvallisuusjärjestelmät reagoivat ja koko laite pysähtyy kerrosten väliin. Hetken melskattuasi tajuat tämän, ja kävelet muina miehinä jalan sen koko pitkän matkan sinne kolmanteen tai neljänteen kerrokseen. Kiitos tästä!
Lasten siirtyminen hissiin tosiaan kestää hieman kauemmin kuin aikuisten, varsinkin, kun heitä on paimentamassa vain yksi aikuinen. Tässä kohtaa voisi vaikka vihjata, että jos et tuon vertaa siedä lapsia naapurustossasi, kannattaisiko harkita omakotitaloa tai ainakin sitä kerrostaloasuntoa jostain muualta kuin lapsiperheiden suosimalta alueelta? Mutta emme usko, että sinun kohdallasi on kyse lasten vihaamisesta: me emme nimittäin usko sinun pitävän minkään ikäisistä ihmisistä.
Huh, mikä tyyppi! Onneksi meillä on tosi kivat ja lapsiystävälliset naapurit.
VastaaPoistaMutta hissi olis kyllä kiva! Kieltämättä tässä vähän pohditaan, pitäisikö päästä pois 4. kerroksesta ennen toisen lapsen syntymää.
Me kuitenkin viihdytään tässä asunnossa, ja Pihliksestä ei ainakaan haluttaisi pois. Saa nähdä...
Hehee...uusi tosi-tv-idea: noita joka taloyhtion piristyksia laitettaisiin asumaan samaan taloon, ja sitten ketaan niista ei aanestettaisi pois sielta!
VastaaPoistaLuonnollisen poistuman kautta sitten uusia ihmisia tilalle, ja mita kauemmin on ollut talossa niin sita suurempi aanivalta on paatettaessa taloyhtion saannoista!
Kuka ei haluaisi katsoa?
Jokaisessa taloyhtiössä on yksi. Tilanne helpottuu merkittävästi, kun tietää, kuka se on. Tällöin voi kohdentaa verbaaliset vastatoimet niin, ettei jää epäselväksi, onko kohdennettu.
VastaaPoistaParasta on, jos taloyhtiön kiintiökyrpä on sitä sorttia, joka ei anna koskaan anteeksi: niille ei tarvitse sanoa kuin kerran.