Kehitystiivistelmä

Käyn töissä parhaillaan kehityskeskusteluja alaisteni kanssa, ja kehityssuunnitelman lisäksi keskusteluissa käydään tietenkin läpi edellisen kauden aikana tapahtunutta. Työntekijöidemme asiat eivät kuulu tänne minun blogiini, mutta tiivistänpä tässä nyt viime aikaisimpia kehityssuuntauksia omasta jälkikasvustani.

- Jo alkukeväästä lähtien Mella on ollut päiväkuiva, eli vaippoja on käytetty vain nukkuessa. Kesällä jätettiin vaippa pois päiväunilta, ja nyt neiti on nukkunut tasan viikon ajan yönsäkin vaipatta. Vahinkoja on sattunut, mutta näyttäisi kuitenkin siltä, että esikoisemme on nyt luopunut kokonaan vaipoista. Hyvä niin, koska Neila on puolestaan paksuuntunut jo niin, että käyttää jo suurimpia kestovaippojamme eli samoja kuin Mella. Nyt niitä riittää Neilalle enemmän.

- Neila on parin viikon ajan viihtynyt lattialla huomattavasti paremmin, eli jonkinlainen kääntökohta liikuntataidoissa on havaittavissa. Aiemmin tyttö ei ollut tyytyväinen oikein missään: sylissä istuminen oli ihan vauvojen puuhaa mutta lattialla ei taas päässyt eteenpäin, vaikka halu oli kova. Nykyään neiti osaa kuitenkin jo päämäärätietoisesti kieriä ja työntyä taaksepäin haluamaansa suuntaan, joten lattialla saattaa vierähtää pitkäkin tovi ilman napinaa.

- Ainuttakaan hammasta ei Neilalla vielä näy, eli molemmat tytöt näyttävät olevan myöhäisiä pureskelijoita. Minulle se kyllä sopii, minähän imetän edelleen ja Neilalla riittää kyllä purutehoa pelkissä ikenissäkin. Mellankaan viimeiset takahampaat eivät näy olevan puhkeamassa lähiaikoina, tiedä sitten, milloin niitä edes sopisi odottaa.

- Mellan kielitaito, sekä suomeksi että saksaksi, paranee koko ajan. Myös lausuminen on yhtäkkiä selkeytynyt: neitimme osaa jo sanoa esimerkiksi "Mella" eikä "Memma", "pallo" eikä "koinnu", "kello" eikä "kenno". Siis osaa, muttei halua. Kun on johonkin sanaan tottunut, mitä sitä nyt vaihtamaan uuteen ja oikeampaan. Näistä sanoista onkin tullut pieni sisäpiirin vitsi, joka naurattaa Mellaa joka kerta. Lisäksi tyttö osaa jo kääntää asioita suomen ja saksan välillä: puhua samassa keskustelussa sujuvasti suomea äidin kanssa ja kertoa sitten isille saksaksi. Tai toisin päin.

- Mellan muisti on myös hämmentävän hyvä: tyttö muistaa ihmisiä pitkänkin ajan takaa. Mella alkaa myös ymmärtää, että huomenna on huomenna ja kohta taas on paljon aiemmin. Kärsivällisyyttäkin on sen verran, että kohta tapahtuvia asioita jaksaa vähän aikaa odottaakin. Huomenna sentään on usein aivan liian kaukana, paitsi jos kyse on ikävistä asioista.


Yleisempänä kehitykseen liittyvänä kommenttina voin sanoa, että kaikkiaan lasten kasvun seuraaminen on todella vaikuttava kokemus. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, lapsen kehitys on todellinen ihme. Ei se kai ulkopuolisesta tunnu niin ihmeelliseltä, että taapero osaa vaikkapa ottaa itse kengät pois ja viedä ne oma-aloitteisesti oikealle paikalle kenkähyllyyn. Vanhemman näkökulmasta tällaisten asioiden tapahtuminen on kuitenkin aivan käsittämätöntä: tuoreessa muistissa on se kuolaava sylivauva, joka tihrusti nappisilmillään äidin kasvoja eikä osannut oikeastaan mitään.

On oikeasti suorastaan metafyysisen mystistä, miten niin alkeellisesta ihmisoliosta voi silmiemme edessä kasvaa ajatteleva ja toimiva yksilö. Ei sellaista oikeasti vain voi kunnolla ymmärtää, voi vain ihastella.