Hesari kirjoitti jokunen päivä sitten harvinaisen sopivaan aikaan lasten monikielisyydestä - aihe kun on juuri viime päivinä pohdituttanut kovasti. Aivan meidän ongelmaamme lehdestä ei valitettavasti ratkaisua löytynyt. Haluaisin nimittäin tietää, missä vaiheessa lasten kielten omaksumisessa tulee raja vastaan eli milloin se alkaa olla jo haitallista. Vai onko koskaan?
Mukelommehan ovat jo lähtökohtaisesti kaksikielisiä, kun isänsä on saksalainen ja minä, no, näettehän te. Nyt kun mennään Kiinaan, niin tietenkin kiinan kieli tulee osaksi repertuaaria. Tyttäret ovat näillä näkymin menossa umpikiinalaiseen päiväkotiin, ja kyllähän paikallinen kodinhoitajakaartikin puhuu pelkkää mandariinia. Kolme kieltä tulee siis olemaan välttämättömyys.
Kiinan-reissu on nykytiedon mukaan kaksivuotinen, muttemme ole sulkeneet pois ajatusta maahan jäämisestä tai jopa kiertolaiselämästä: postdoc-pestejä kun kotifasistille tulisi jatkossakin, jos vain ottaisi vastaan - ja maa voisi olla sitten jotain ihan muuta. Australia ja Kanada ovat jo aiemmin vilahtaneet listalla, ja onhan noita muitakin.
Saksalaisia kouluja löytyy hyvin monesta paikasta, Nanjingistakin, mutta englanninkielisiä sitäkin paremmin. Joten kannattaisikohan meidän laittaa riiviömme heti alusta lähtien suosiolla englanninkieliseen kouluun?
Esikoisen kohdalla se tarkoittaisi jo ensi syksyä, Kiinassa ja hyvin monessa muussakin maassa kun jonkinlainen koulutie alkaa jo viisivuotiaana. Kai se olisi hyvä työntää tuokin tuosta sinne opintoputkeen, jotta siirtymä mahdolliseen uuteen maahan olisi hieman helpompi eikä koulukieli enää vaihtuisi.
Mutta kaksi uutta kieltä kerralla, 3- ja 5-vuotiaille? Eikö se ole aika paljon jo silkan kulttuurishokin päälle?
Onko kenelläkään omakohtaisia kokemuksia tai linkkejä hyviin tarinoihin? Minä kun en ihan oikeasti tiedä.
Mukelommehan ovat jo lähtökohtaisesti kaksikielisiä, kun isänsä on saksalainen ja minä, no, näettehän te. Nyt kun mennään Kiinaan, niin tietenkin kiinan kieli tulee osaksi repertuaaria. Tyttäret ovat näillä näkymin menossa umpikiinalaiseen päiväkotiin, ja kyllähän paikallinen kodinhoitajakaartikin puhuu pelkkää mandariinia. Kolme kieltä tulee siis olemaan välttämättömyys.
Kiinan-reissu on nykytiedon mukaan kaksivuotinen, muttemme ole sulkeneet pois ajatusta maahan jäämisestä tai jopa kiertolaiselämästä: postdoc-pestejä kun kotifasistille tulisi jatkossakin, jos vain ottaisi vastaan - ja maa voisi olla sitten jotain ihan muuta. Australia ja Kanada ovat jo aiemmin vilahtaneet listalla, ja onhan noita muitakin.
Saksalaisia kouluja löytyy hyvin monesta paikasta, Nanjingistakin, mutta englanninkielisiä sitäkin paremmin. Joten kannattaisikohan meidän laittaa riiviömme heti alusta lähtien suosiolla englanninkieliseen kouluun?
Esikoisen kohdalla se tarkoittaisi jo ensi syksyä, Kiinassa ja hyvin monessa muussakin maassa kun jonkinlainen koulutie alkaa jo viisivuotiaana. Kai se olisi hyvä työntää tuokin tuosta sinne opintoputkeen, jotta siirtymä mahdolliseen uuteen maahan olisi hieman helpompi eikä koulukieli enää vaihtuisi.
Mutta kaksi uutta kieltä kerralla, 3- ja 5-vuotiaille? Eikö se ole aika paljon jo silkan kulttuurishokin päälle?
Onko kenelläkään omakohtaisia kokemuksia tai linkkejä hyviin tarinoihin? Minä kun en ihan oikeasti tiedä.
Aika pohdinta teillä meneillään.. ja hyvät perustelut. Kaksi uutta kieltä kerralla kuulostaa aika paljolle, ehkä näitä voisi jotenkin porrastaa?
VastaaPoistaSuosittelen heittämään kysymyksen www.expatrium.fi palstalle. Siellä tämän asian asiantuntijoita löytyy!
hei! Olen joskus lukenut blogia Kotirouva Kiinassa, ja se blogi löytyy edelleen. Siitä saat ehkä vinkkejä tulevaisuutta ja maybe ihan käytännön kokemuksia, mikäli hyvin sattuu :D
VastaaPoistaTerkuin anja
http://kuuralehto.vuodatus.net
Kiitoksia molemmille linkeistä, täytyy tutustua tarkemmin. Mä olen joskus tuota Kotirouvaa vähän vilkuillutkin, mutten sen tarkemmin - enemmän olen lukenut Suomielämää Kiinassa -blogia.
VastaaPoistaMukavasti netistä löytyykin tarinaa kokemuksista, ja niihin saa kyllä hyvin upotettua viikonloppuja. Joo, luin sen Suomielämän läpi yhden viikonlopun aikana...
Mutta vielä ei ole tullut vastaan kokemusta siitä, onko 3-vuotiaalla kapasiteettia neljän kielen hallitsemiseen.
Sinänsähän ne kaksi uutta kieltä olisivat ainakin vähän porrastettuja, kun kiina tulee repertuaariin heti toukokuussa ja englanti tulisi vasta syksyllä koulujen alettua. Onkohan muutama kuukausi tarpeeksi pitkä aika toipua ensishokista? Lapsethan ovat kaikessa sopeutumisessa niin paljon nopeampia...
No, se kai päätetään vasta paikan päällä, kun nähdään miten homma etenee.
Tuo sama anonyymi tässä kirjoittelee kuin ylempänäkin. Lähipiiristä löytyy yksi lapsi, jolla on neljä kieltä käytössä. Nyt 2,5 vuotta. Puhumaan opettelu sujuu hitaammin, mutta etenee hyvin. Juttua tulee kolmella kielellä ja pystyy erottamaan kielet, ja tilaisuudet eri kielien puhumiseen, toisistaan. Tässä tapauksessa kaikki kielet ovat olleet alusta saakka käytössä.
VastaaPoistaLapsestahan tuo paljon riippuu, luulisin, että onnistuu, mutta vaatii vanhemmilta, ja tietysti lapselta, paljon. Joissain tapauksissa vieraskieliseen kouluun sopeutuminen menee niin, että puoli vuotta kuljetaan täytenä ummikkona.
Monissa suosituksissa on, että yksi kieli kannattaisi valita vähän vahvemmaksi kuin muut, jolloin edes yhdestä olisi täysi varmuus. Ja etenkin vanhempien kieliä pitäisi rikastaa laulamalla ja lukemalla, jotta tunnekieliin tulee laaja kokemuspohja.
Ehkä voisitte jo nyt aloittaa jommalla kummalla uudella kielellä opettelemaan muutamia perusjuttuja yksityisopettajan avustuksella?
Meilla aloitti nuorin tyttarista 3,5 vuotiaana (suomalainen) kiinan ja englannin Shanghaissa, kuten hanen 2 isosiskoaankin. Ihan hyvin kaikki meni. Nyt taitaa englanti olla ykkoskieli, olemme olleet maailmalla yli 10 vuotta.... silloinen naapurin poika, about 4-5 vuotias(saksalainen isa ja kiinalainen aiti) puhui 3 kielta. Hyvin puhui mulle englantia ja aidilleen kiinaa jos olimme yhdessa jossain.
VastaaPoistaHyvaa matkaa!!