Tänään Mellan pieni elämä mullistuu. Neiti on alkanut olla hieman liian vilkas, ja kehto käy pitkälle paksukaiselle pieneksi. Tänään käytiin sitten ostamassa pirpanalle pinnasänky, eli ensi yönä Mellan unien taustalla on kovin erilaiset maisemat. Lisäksi tyttö alkaa kasvaa ulos vanhasta unipussistaan, joten uudessa sängyssä otettaneen käyttöön myös aiempaa isompi ja talven tuloa ennakoivasti paksumpi unipussi.
Niin kuin tämä ei olisi riittänyt, on typykkä päässyt tänään tutustumaan myös uuteen ruoka-aineeseen: mustikkaan. Mustikkasapuskasta tuli mössön sijaan lähinnä nestemäistä mehukeittoa, ja se maistuikin Mellalle mainiosti. Kuka olisi uskonut? Perunaa syötettiin aika pitkään, ennen kuin sitä alkoi mennä alas lusikkakaupalla ja ilman irvistyksiä. Eikä peruna edes maistu millekään. Mutta mustanpuhuva ja happaman makuinen mustikka lorahti alas täysin ilman vastusteluja heti ensimmäisestä lusikasta alkaen. No, kyllä minäkin tietenkin mieluummin söisin mustikkakeittoa kuin veteen sekoitettua suolatonta perunamuusia. Taitaa tytöllä olla makua jo pienestä pitäen.
Juuri ennen ruokailun aloittamista mielessä kyllä käväisi epäilys: eikö mustikkakeiton tarjoaminen 4,5 kuukauden ikäiselle vauvalle ole lähinnä veren kerjäämistä nenästään? Asuntomme lienee tästä lähtien täynnä tummanvioletteja roiskeita ja kädenjälkiä. Aika siististi se syöminen kuitenkin meni, mustikkaa löytyi naaman ja peukalon ohella ainoastaan muovisesta ruokalapusta. Edes varta vasten valittu mustikanpunainen body ei tuhriintunut lainkaan.
Niin kuin tämä ei olisi riittänyt, on typykkä päässyt tänään tutustumaan myös uuteen ruoka-aineeseen: mustikkaan. Mustikkasapuskasta tuli mössön sijaan lähinnä nestemäistä mehukeittoa, ja se maistuikin Mellalle mainiosti. Kuka olisi uskonut? Perunaa syötettiin aika pitkään, ennen kuin sitä alkoi mennä alas lusikkakaupalla ja ilman irvistyksiä. Eikä peruna edes maistu millekään. Mutta mustanpuhuva ja happaman makuinen mustikka lorahti alas täysin ilman vastusteluja heti ensimmäisestä lusikasta alkaen. No, kyllä minäkin tietenkin mieluummin söisin mustikkakeittoa kuin veteen sekoitettua suolatonta perunamuusia. Taitaa tytöllä olla makua jo pienestä pitäen.
Juuri ennen ruokailun aloittamista mielessä kyllä käväisi epäilys: eikö mustikkakeiton tarjoaminen 4,5 kuukauden ikäiselle vauvalle ole lähinnä veren kerjäämistä nenästään? Asuntomme lienee tästä lähtien täynnä tummanvioletteja roiskeita ja kädenjälkiä. Aika siististi se syöminen kuitenkin meni, mustikkaa löytyi naaman ja peukalon ohella ainoastaan muovisesta ruokalapusta. Edes varta vasten valittu mustikanpunainen body ei tuhriintunut lainkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti