Tämän päivän Hesarissa oli mielenkiintoinen mielipidekirjoitus helsinkiläisen Asta Kinnusen kynästä. Asta siinä ihmetteli, miksi yhteiskunta oikein maksaa tukia lapsiperheille. Astan mielestä lasten hankkiminen on täysin vapaaehtoista, ja vanhempien tulisikin itse kantaa vastuu tekemästään päätöksestä. Asta huomauttaa itsekin haaveilevansa kalliista asioista, kuten talosta ja matkustelusta, muttei oleta yhteiskunnan antavan niitä hänelle ilmaiseksi.
Sääli, ettei Erik ollut enää kotona lukiessani kirjoitusta. Olisi voinut mies saada raivokohtauksen, ja se olisi hauska särö muuten hillittyyn käytökseen. Erik kun on jo pitkään paasannut sitä, kuinka yhteiskunnan pitäisi itse asiassa maksaa lähestulkoon kaikki lapsista vanhemmille aiheutuvat kustannukset. Ainakin nämä nykyään vanhempien (etenkin äitien) työnantajille lankeavat kustannukset pitäisi Erikin mielestä kattaa kokonaan verovaroista, ei työnantajien pussista laisinkaan.
Ja miksiköhän se Erik tällaista vaatii? No, millainenkohan olisi yhteiskunta 30-40 vuoden kuluttua, jos lasten tukemisen sijaan ostetaan kaikille Suomen astoille taloja ja ulkomaanmatkoja. Astat voivat parhaimmassa tapauksessaan asua taloissaan, mutta eläkettä ei olisi. Niin, ei ole myöskään palveluita eikä tuotteita. Ei, koska ei olisi mitään muuta kuin eläkeläisiä. Muita ihmisiä ei olisikaan sitten syntynyt, ei ainakaan kuin murto-osa aiemmista sukupolvista. Täytyy vain toivoa, että astat ovat säästäneet nuorella iällään omaan eläkerahastoonsa (ja nostaneet rahat käteisenä ennen kuin pankit kaatuivat) ja ovat täysin omavaraisia noin niin kuin ruuan ja muidenkin välttämättömyyshyödykkeiden suhteen.
Niin, no tietenkin voisi ryhtyä tuomiopäivän ekosaarnaajaksi ja oikeasti toivoa ihmislajin, tuon luonnon pahimman vihollisen, täydellistä häviämistä maan kamaralta. Mutta jos haluaa ajatella itsekkäästi, kannattaa vielä parin sukupolven ajan tukea vanhempia, että saa edes itselleen kohtuullisen eläkkeen. Sen jälkeen voi antaa jälkipolvien kuolla sukupuuttoon, koska kyllähän ne lapset jo haiseekin pahalle, ja pitävät aikamoista meteliä.
Jos tuo mielipidekirjoitus olisi julkaistu jossain netissä, olisin vain naurahtanut kehnolle trolliyritykselle: aika läpinäkyvä provo. Mutta omalla nimellä julkaistu mielipidekirjoitus maan suurimmassa päivälehdessä? Mitä on tekeillä? Onko Suomeen levinnyt salakavalasti jokin aivomassaa vinhaa vauhtia syövä bakteeri?
Minä puolustan toki yhä yksilön valinnanvapautta yhteiskunnassa, enkä suinkaan vaadi astojen kaltaisia lapsettomia hankkimaan lapsia yhteiskunnan jatkuvuuden ja toimivuuden takaamiseksi. Joku muu voisi kutsua näitä astoja vapaamatkustajiksi (luultavasti ne samat jotkut muut, joiden mielestä työttömät ja syrjäytyneet ovat yhteiskunnan pohjasakkaa eivätkä ansaitse tukea), mutta pois se minusta. Minulle riittää se, että kaikki perheenlisäystä haluavat voivat vapaasti tehdä niin, taloudellisesta tilanteesta ja seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta.
Ja kuka sanoi, etten minä kirjoita politiikkaa?
Sääli, ettei Erik ollut enää kotona lukiessani kirjoitusta. Olisi voinut mies saada raivokohtauksen, ja se olisi hauska särö muuten hillittyyn käytökseen. Erik kun on jo pitkään paasannut sitä, kuinka yhteiskunnan pitäisi itse asiassa maksaa lähestulkoon kaikki lapsista vanhemmille aiheutuvat kustannukset. Ainakin nämä nykyään vanhempien (etenkin äitien) työnantajille lankeavat kustannukset pitäisi Erikin mielestä kattaa kokonaan verovaroista, ei työnantajien pussista laisinkaan.
Ja miksiköhän se Erik tällaista vaatii? No, millainenkohan olisi yhteiskunta 30-40 vuoden kuluttua, jos lasten tukemisen sijaan ostetaan kaikille Suomen astoille taloja ja ulkomaanmatkoja. Astat voivat parhaimmassa tapauksessaan asua taloissaan, mutta eläkettä ei olisi. Niin, ei ole myöskään palveluita eikä tuotteita. Ei, koska ei olisi mitään muuta kuin eläkeläisiä. Muita ihmisiä ei olisikaan sitten syntynyt, ei ainakaan kuin murto-osa aiemmista sukupolvista. Täytyy vain toivoa, että astat ovat säästäneet nuorella iällään omaan eläkerahastoonsa (ja nostaneet rahat käteisenä ennen kuin pankit kaatuivat) ja ovat täysin omavaraisia noin niin kuin ruuan ja muidenkin välttämättömyyshyödykkeiden suhteen.
Niin, no tietenkin voisi ryhtyä tuomiopäivän ekosaarnaajaksi ja oikeasti toivoa ihmislajin, tuon luonnon pahimman vihollisen, täydellistä häviämistä maan kamaralta. Mutta jos haluaa ajatella itsekkäästi, kannattaa vielä parin sukupolven ajan tukea vanhempia, että saa edes itselleen kohtuullisen eläkkeen. Sen jälkeen voi antaa jälkipolvien kuolla sukupuuttoon, koska kyllähän ne lapset jo haiseekin pahalle, ja pitävät aikamoista meteliä.
Jos tuo mielipidekirjoitus olisi julkaistu jossain netissä, olisin vain naurahtanut kehnolle trolliyritykselle: aika läpinäkyvä provo. Mutta omalla nimellä julkaistu mielipidekirjoitus maan suurimmassa päivälehdessä? Mitä on tekeillä? Onko Suomeen levinnyt salakavalasti jokin aivomassaa vinhaa vauhtia syövä bakteeri?
Minä puolustan toki yhä yksilön valinnanvapautta yhteiskunnassa, enkä suinkaan vaadi astojen kaltaisia lapsettomia hankkimaan lapsia yhteiskunnan jatkuvuuden ja toimivuuden takaamiseksi. Joku muu voisi kutsua näitä astoja vapaamatkustajiksi (luultavasti ne samat jotkut muut, joiden mielestä työttömät ja syrjäytyneet ovat yhteiskunnan pohjasakkaa eivätkä ansaitse tukea), mutta pois se minusta. Minulle riittää se, että kaikki perheenlisäystä haluavat voivat vapaasti tehdä niin, taloudellisesta tilanteesta ja seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta.
Ja kuka sanoi, etten minä kirjoita politiikkaa?
Hmm harmi kun ei tule hesaria... ihmislajin kyllä tunnistan ja jo tuo sun referaatti kirjoituksesta sai sapen kiehahtamaan täälläkin. Jokseenkin lyhytnäköistä ajattelua.
VastaaPoistaVeikkaisin, että Hesarilla on tuossa ihan tarkoituksen saada vilkas keskustelu yleisönosastolle. Vastineitahan tollaiseen varmasti tulee.
Jollain logiikalla voisi myös eläkkeen peruuttaa.
VastaaPoistaEttä onhan sitä ollut koko elämä aikaa turvata oma vanhuusikä. Hankkia omaisuutta turvakseen...
Sitten voi miettiä, miten niitä ulkomaanmatkoja haluaakaan tehdä.