Sepäs vaikuttikin liian hyvältä ja ennen kaikkea helpolta ollakseen totta. Käytiin eilen viimein katsomassa sitä paljon puhuttua Länsi-Pasilan kämppää, ja päätettiin olla ottamatta sitä vastaan. Olin mielestäni käynyt läpi kaikki skenaariot, enkä tietojeni pohjalta keksinyt etukäteen mitään mikä olisi estänyt meitä kelpuuttamasta tuota asuntoa. Käynnissä olevan remontin ansiosta asunto tulisi olemaan hyväkuntoinen, sen pohjaratkaisu oli meille sopiva, sijainti erinomainen ja vuokra kohtuullinen.
Mikä sitten mätti? Hissi. Ei tullut aiemmin mieleenkään, ettei talossa välttämättä olisi hissiä. Eikä siellä sellaista ollut. Asunto oli kahdessa ylimmässä eli 4- ja 5-kerroksessa, mutta sinne olisi pitänyt nousta portaita pitkin. Vaikka raskaiden huonekalujen kanto olisikin saattanut hammasta purren onnistua sen yhden muuton ajan, ei päivittäinen kauppareissu lastenvaunujen kanssa olisi tullut kyseeseen. Hissittömissä taloissa lapsiperheet kaiketi jättävät vaunut alakertaan, mutta tuossa rapussa haisi myös tupakka enkä minä halua kuljettaa Mellaa tunkkaisissa kieseissä.
Kyllä pääsi pieni kyynel ja toinenkin tirahtamaan eilen, kun tajusin suunnitelmiemme kaatuneen. Minä olin jo niin riemuinnut sadan metrin päiväkotimatkasta ja lyhentyneestä työmatkastani, olimmepa me jopa ehtineet ostaa vuodesohvan tulevaa vierashuonetta varten! No, hyperalennusmyynnistä hommattu pilkkahintainen sohva oli ehkä kuitenkin hyvä kauppa, joskus lähiaikoina tässä varmaan ollaan joka tapauksessa johonkin isompaan kämppään muuttamassa. Mutta tuolla parvekkeella paketissa lojuessaan sohvapolo vain muistuttaa romuttuneista Pasila-haaveista...
Hyvin nukutun yön jälkeen pettymys ei kuitenkaan ole enää niin suuri. Uuden asunnon etsimistä jatketaan, mutta nyt ei pidetä niin kamalaa kiirettä. Kyllähän sinne Pasilaan täältäkin kävelee ihan mielellään näin keväällä ja kesällä, ja ilmojen huonontuessa olemme varmaan löytäneet jo jotain muuta. Pääsemmepä vielä nauttimaan nykyisestä Sörnäistenrannan kolmiosta, joka on ehkä hienoin kämppä jossa olen ikinä asunut ja ehkä tulen ikinä asumaankaan.
Näinköhän tästä blogista on tulossa myös asunnonetsintäblogi? Saas nähdä. Jos näitä juttuja alkaa tulla enemmänkin, täytyy ehkä luoda niille oma kategoria...
Mikä sitten mätti? Hissi. Ei tullut aiemmin mieleenkään, ettei talossa välttämättä olisi hissiä. Eikä siellä sellaista ollut. Asunto oli kahdessa ylimmässä eli 4- ja 5-kerroksessa, mutta sinne olisi pitänyt nousta portaita pitkin. Vaikka raskaiden huonekalujen kanto olisikin saattanut hammasta purren onnistua sen yhden muuton ajan, ei päivittäinen kauppareissu lastenvaunujen kanssa olisi tullut kyseeseen. Hissittömissä taloissa lapsiperheet kaiketi jättävät vaunut alakertaan, mutta tuossa rapussa haisi myös tupakka enkä minä halua kuljettaa Mellaa tunkkaisissa kieseissä.
Kyllä pääsi pieni kyynel ja toinenkin tirahtamaan eilen, kun tajusin suunnitelmiemme kaatuneen. Minä olin jo niin riemuinnut sadan metrin päiväkotimatkasta ja lyhentyneestä työmatkastani, olimmepa me jopa ehtineet ostaa vuodesohvan tulevaa vierashuonetta varten! No, hyperalennusmyynnistä hommattu pilkkahintainen sohva oli ehkä kuitenkin hyvä kauppa, joskus lähiaikoina tässä varmaan ollaan joka tapauksessa johonkin isompaan kämppään muuttamassa. Mutta tuolla parvekkeella paketissa lojuessaan sohvapolo vain muistuttaa romuttuneista Pasila-haaveista...
Hyvin nukutun yön jälkeen pettymys ei kuitenkaan ole enää niin suuri. Uuden asunnon etsimistä jatketaan, mutta nyt ei pidetä niin kamalaa kiirettä. Kyllähän sinne Pasilaan täältäkin kävelee ihan mielellään näin keväällä ja kesällä, ja ilmojen huonontuessa olemme varmaan löytäneet jo jotain muuta. Pääsemmepä vielä nauttimaan nykyisestä Sörnäistenrannan kolmiosta, joka on ehkä hienoin kämppä jossa olen ikinä asunut ja ehkä tulen ikinä asumaankaan.
Näinköhän tästä blogista on tulossa myös asunnonetsintäblogi? Saas nähdä. Jos näitä juttuja alkaa tulla enemmänkin, täytyy ehkä luoda niille oma kategoria...
"ja ehkä tulen ikinä asumaankaan"
VastaaPoistajuma, sä oot kyllä pessimisti...