(ks. selitys tälle merkinnälle)
Uschanovin mielestä vasemmisto aliarvioi estetiikan tärkeyden ja pitää kauniita asioita jotenkin pinnallisena ja porvarillisena. Lisäksi vasemmiston mielestä ensin on hoidettava kuntoon muut asiat, ennen kuin voidaan keskittyä silmän miellyttämiseen. Uschanov myös moittii vasemmiston käyttämää visuaalista symboliikkaa: vasemmiston vihollinen, porvari, näyttää edelleen Monopolin kapitalistilta, 1800-lukulaiselta Oiva Lohtanderilta. Tämä ei kuitenkaan voisi olla kauempana todellisuudesta, joten ihmisten on vaikea samaistua tähän vastakkainasetteluun.
Lisäksi Uschanov heittää, että koska 1970-luvulla oli niin rumaa, onnistui uusliberalismi yhdistämään ihmisten mielissä vasemmistolaisen politiikan ja tuon rumuuden.
Minun on nyt kyllä sanottava, etten lainkaan ymmärrä ja tunnista Uschanovin kritiikkiä tässä asiassa. Estetiikka ei toki ole ollenkaan sama asia kuin taide, mutta kai niillä joitain yhtymäkohtia on. Ja jos ihan kliseiden mukaan mennään, niin kyllä vasemmiston joukosta aika paljon kulttuuriväkeä löytyy. Enkä minä ole huomannut minkäänlaista kaunotaiteiden halveksuntaa erityisesti vasemmiston piirissä. Kyse nyt on tietenkin vain henkilökohtaisista kokemuksista, mutta kuitenkin.
Mitä tulee rumaan, vasemmistolaiseen 1970-lukuun: oliko se juppien vuosikymmen sitten muka jotenkin kauniimpi? Vai eikö vasemmisto vain osannut kääntää niitä neonpinkkejä trikoita ja olkatoppauksia oikeistoa vastaan?
Jos puhutaan visuaalisuuden merkityksestä propagandassa, en siinäkään osaisi nähdä suurta eroa vasemmistolaisten ja oikeistolaisten diktatuurien välillä. Kyllä minä ainakin olen elänyt siinä käsityksessä, että vaikkapa Neuvostoliitossa ja DDR:ssä hyvin ymmärrettiin näyttävyyden päälle. Kyllä ne Berliinin Karl Marx Strassen talot ovat edelleen aika majesteetillisia, ja kyllä ne koppalakit ja sotilasrivistöt olivat aivan yhtä suoria Neuvostoliitossa kuin Natsi-Saksassakin. Ja teidän pitäisi nähdä valokuvia kotifasistista johtamassa lapsena omaa pikkupioneerimarssiaan keskieurooppalaisen sosialismin lintukodossa. Hienot olivat univormut pikkunaskaleillakin.
Uschanovin mielestä vasemmisto aliarvioi estetiikan tärkeyden ja pitää kauniita asioita jotenkin pinnallisena ja porvarillisena. Lisäksi vasemmiston mielestä ensin on hoidettava kuntoon muut asiat, ennen kuin voidaan keskittyä silmän miellyttämiseen. Uschanov myös moittii vasemmiston käyttämää visuaalista symboliikkaa: vasemmiston vihollinen, porvari, näyttää edelleen Monopolin kapitalistilta, 1800-lukulaiselta Oiva Lohtanderilta. Tämä ei kuitenkaan voisi olla kauempana todellisuudesta, joten ihmisten on vaikea samaistua tähän vastakkainasetteluun.
Lisäksi Uschanov heittää, että koska 1970-luvulla oli niin rumaa, onnistui uusliberalismi yhdistämään ihmisten mielissä vasemmistolaisen politiikan ja tuon rumuuden.
Minun on nyt kyllä sanottava, etten lainkaan ymmärrä ja tunnista Uschanovin kritiikkiä tässä asiassa. Estetiikka ei toki ole ollenkaan sama asia kuin taide, mutta kai niillä joitain yhtymäkohtia on. Ja jos ihan kliseiden mukaan mennään, niin kyllä vasemmiston joukosta aika paljon kulttuuriväkeä löytyy. Enkä minä ole huomannut minkäänlaista kaunotaiteiden halveksuntaa erityisesti vasemmiston piirissä. Kyse nyt on tietenkin vain henkilökohtaisista kokemuksista, mutta kuitenkin.
Mitä tulee rumaan, vasemmistolaiseen 1970-lukuun: oliko se juppien vuosikymmen sitten muka jotenkin kauniimpi? Vai eikö vasemmisto vain osannut kääntää niitä neonpinkkejä trikoita ja olkatoppauksia oikeistoa vastaan?
Jos puhutaan visuaalisuuden merkityksestä propagandassa, en siinäkään osaisi nähdä suurta eroa vasemmistolaisten ja oikeistolaisten diktatuurien välillä. Kyllä minä ainakin olen elänyt siinä käsityksessä, että vaikkapa Neuvostoliitossa ja DDR:ssä hyvin ymmärrettiin näyttävyyden päälle. Kyllä ne Berliinin Karl Marx Strassen talot ovat edelleen aika majesteetillisia, ja kyllä ne koppalakit ja sotilasrivistöt olivat aivan yhtä suoria Neuvostoliitossa kuin Natsi-Saksassakin. Ja teidän pitäisi nähdä valokuvia kotifasistista johtamassa lapsena omaa pikkupioneerimarssiaan keskieurooppalaisen sosialismin lintukodossa. Hienot olivat univormut pikkunaskaleillakin.
No Saksan ja NL:n diktatuureja ei mun mielestäni oikein voi erottaa toisistaan oikeisto-vasemmisto-janalla, ainakaan niin, että ne olisivat janan vastakkaisissa päissä.
VastaaPoistaMutta kyllä natsien visuaalinen propaganda oli helvetin paljon NL:n vastaavaa näyttävämpää.
Harva turbovasuri on kovin esteettinen ilmestys. :)
VastaaPoistaNäinkö? No, uskottava se kai on, kun asiantuntija kertoo. Mun on myönnettävä, että mulle se kaikki on sitä samaa tuubaa - en voi väittää millään tavalla perehtyneeni aiheeseen.
VastaaPoistaEn silti osaa nähdä, millä tavalla suomalainen nykyvasemmisto olisi (jollain "objektiivisella", mausta riippumattomalla tavalla) vähemmän esteettistä kuin oikeisto.
Crowswamp: no kuinka silmiä hivelevä on keskimääräinen punaniskakuulapää?
VastaaPoistaNiin ja tuo ensimmäinen kommenttini siis oli Kanille, ei Crowswampille.
VastaaPoistaKommenttisi toimisi sanavalintojen puolesta kumpaankin kommenttiin.
VastaaPoistaPerustelen väitettäni sillä, että kokoomuslaisista löytyy ainakin muutamia vähemmän esteettistä tuskaa tuottava yksilöitä kuin vasureista.
Jotenkin mä osasin jo arvatakin, minkä suunnan tämä keskustelu ottaa. Heittääkö joku kohta jo Viivi Avellan -kortin pöytään, vai onko se vain hennuleiden erikoisoikeus?
VastaaPoistaNo ei, otetaanpas nyt vähän kritiikkiä takaisin: kyllähän tästä asiasta voi keskustella ihan vakavastikin.
VastaaPoistaEn usko Uschanovin tarkoittaneen estetiikkakritiikillään poliitikkojen ulkonäköä, mutta voihan moitetta soveltaakin siihen. Onko kyse siis siitä, että vasemmistopuolueissa ei ole riittävästi kuumia chicksejä ja orheja, toisin kuin oikeistopuolueissa?
Uschanovin kritiikki mielestäni tarkoittaa kuitenkin juuri sitä, ettei valtaan haluava puolue saa ajatella elitistisesti sisällön menevän aina muodon edelle: täytyy myöntää, että isoa osaa massaa kiinnostaa ensisijaisesti muoto. Tai ainakaan ihmiset eivät perehdy sisältöön, jos muoto ei houkuta.
Onko tässä sitten oikeasti eroa vasemmisto- ja oikeistopuolueiden välillä? Vai onko tässä nyt vain kyse siitä, mikä kenenkin lahjetta sattuu heiluttamaan?
Jos lähdetään vetämään tätä estetiikan vaatimusta poliitikkojen ulkomuotoon (pl. yleinen siisteys ja säädyllinen hygienia), liikutaan kuitenkin aika vaarallisilla vesillä: ne nätit poliitikot kuitenkin painavat istuntosalissa niitä äänestysnappuloita, toisin kuin ne nätit vaalimainokset. Hehkeät poliitikot täytyy sitten saada ainakin tiukan ryhmäkurin alle, ettei tule ikäviä yllätyksiä.
En mä puhunut nykyoikeistosta tai -vasemmistosta. Aina te kommunistit vääristelette.
VastaaPoistaEt sinä, mutta Uschanov ja Crowswamp. Aina te fasistit käännätte kaiken omaa napaanne koskevaksi.
VastaaPoistaPakotamme suorastaan keskustelun sopiville uomille.
VastaaPoistaPohdinta esteettisyyden korrelaatiosta puoluekannan mukaan tuli ihan sattumalta kuvaan, kun mieleeni ei juuri tullut muodollisesti päteviä vasureita.
Muuten olen kyllä Uschanovin linjoilla tuossa. Jostain syystä laatikkomainen virastotalo täynnä byrokraatteja tuntuu olevan kauneuden multihuipentuma monelle vasemmiston edustajalle.
Jostain syystä laatikkomainen virastotalo täynnä byrokraatteja tuntuu olevan kauneuden multihuipentuma monelle vasemmiston edustajalle.
VastaaPoistaKenelle esimerkiksi? Ymmärrän kyllä tämän näkemyksen, mutta itse pitäisin sitä ehkä ennemmin sukupolvi- kuin puoluekantaerona. Tai itse en ainakaan omasta kolmikymppisten sukupolvestani tiedä puoluekantaan katsomatta ainoatakaan, joka näkee märkiä unia Kallion virastotalosta.
Nojoo, kyseessä on lähinnä edellisen sukupolven märkä uni, mutta tiedän kyllä pari vasureiden kunnallispoliitikkoa, joille on periytynyt sama fantasia. Etenkin niistä byrokraateista.
VastaaPoistaVastustan lähtökohtaisesti kaikkea, mihin liittyy byrokraatteja. Tämä valtiohan on jo byrogarkia.
Vasemmistolaiset eivät toki suhtaudu negatiivisesti kirjallisuuteen, maalaustaiteeseen, taide-elokuviin, klassiseen musiikkiin eivätkä varmaan tanssiinkaan. Sen sijaan vasemmistolaiset halveksivat designia, kauniita esineitä ja kauniita vaatteita. Niitä pidetään vähän pinnallisina asioina. Vasemmistolaiset myös puhuvat mieluummin taideteoksen "sisällöstä" tai "sanomasta" kuin sen pinnasta tai muodosta.
VastaaPoistaVasemmistoliiton ja demareiden poliittiset aktiivit pukeutuvat keskimäärin epäesteettisemmin kuin vihreät tai kokoomuslaiset.
vasemmistolaiset halveksivat designia, kauniita esineitä ja kauniita vaatteita. Niitä pidetään vähän pinnallisina asioina.
VastaaPoistaIhan intuitiivisesti ottaen, nyt kun sen noin sanot, niin kyllähän se ihan tutulta kuulostaa. En sitten tiedä onko kyse kauneuden halveksunnasta vaiko ennemminkin vaikeasta suhteesta rahaan. Jos vasemmiston rooliin kuuluu heikkojen ja köyhien äänitorvena toimiminen, saattaa se olla vaikeaa Armanin puvussa.
Tai näin se varmaan vasemmistossa ajatellaan. Sinänsähän vasemmiston rivikansanedustaja tienannee saman verran peruspalkkaa kuin oikeiston rivikansanedustaja, joten välttämättä vasemmiston ei tarvitsisi köyhäillä sen enempää kuin muidenkaan. Ehkä köyhäily siinä tapauksessa onkin suorastaan kaksinaamaista.
Vaikeaa.
"Ja jos ihan kliseiden mukaan mennään, niin kyllä vasemmiston joukosta aika paljon kulttuuriväkeä löytyy."
VastaaPoistaLöytyy löytyy, mutta se kulttuuriväki ei koskaan saa käytännössä mitään roolia esimerkiksi vasemmistopuolueiden vaalikampanjoiden suunnittelussa. Vaalimainokset tekee kaupallinen mainostoimisto, ei mikään vasemmistolainen kulttuuriväki.
"Mitä tulee rumaan, vasemmistolaiseen 1970-lukuun: oliko se juppien vuosikymmen sitten muka jotenkin kauniimpi?"
Oli. (Jos nyt näin korkealla abstraktiotasolla on mielekästä puhua.)
"Jos puhutaan visuaalisuuden merkityksestä propagandassa, en siinäkään osaisi nähdä suurta eroa vasemmistolaisten ja oikeistolaisten diktatuurien välillä."
Ei sitä olekaan enkä mielestäni väittänytkään että olisi. Puhuin kirjassa diktatuureista ensisijaisesti siksi, että suosittu päivittelevänhumanistinen puhe "politiikan estetisoitumisesta" liitetään mielestäni aivan liian usein yksipuolisesti johonkin sellaiseen kuin diktatuurien sotilasrivistöt, vaikka kaikki politiikkaan kuuluva on yhtä hyvin tuotavissa esteettisen tarkastelutavan piiriin, Erkki Tuomiojasta Robert Mugabeen.
"En usko Uschanovin tarkoittaneen estetiikkakritiikillään poliitikkojen ulkonäköä, - -."
Tarkoitin kyllä monien muiden asioiden ohella myös sitä.
"Uschanovin kritiikki mielestäni tarkoittaa kuitenkin juuri sitä, ettei valtaan haluava puolue saa ajatella elitistisesti sisällön menevän aina muodon edelle: täytyy myöntää, että isoa osaa massaa kiinnostaa ensisijaisesti muoto. Tai ainakaan ihmiset eivät perehdy sisältöön, jos muoto ei houkuta."
Täsmälleen näin. Sanasta sanaan näin.
"Onko tässä sitten oikeasti eroa vasemmisto- ja oikeistopuolueiden välillä?"
On. Jos nyt unohdetaan se Viivi Avellan, niin kuka on Suomen vasemmiston Alexander Stubb? Tai Tanja Karpela?
"Tai itse en ainakaan omasta kolmikymppisten sukupolvestani tiedä puoluekantaan katsomatta ainoatakaan, joka näkee märkiä unia Kallion virastotalosta."
En minäkään, mutta kysehän onkin siitä, että meidän pitää saada myös muut uskomaan, ettemme näe. Se, että tiedämme itse ettemme näe, ei riitä.
Jos nyt unohdetaan se Viivi Avellan, niin kuka on Suomen vasemmiston Alexander Stubb? Tai Tanja Karpela?
VastaaPoistaJos vasemmistosta ei tällaisia hahmoja löydy, mistä se sitten johtuu? Tai siis jos se johtuu jostain yleisestä ilmapiiristä (vrt. maahanmuuttokriittinen ilmapiiri by J.P.R.), mitä sille voi tehdä? Muuta kuin vaatia asennemuutosta?
Onko ongelma siis se, että kauniit ihmiset eivät pidä vasemmistosta, koska heihin suhtaudutaan siellä alentuvasti? Vai onko kauniilla ihmisillä sellainen (virheellinen) mielikuva, että heihin suhtauduttaisiin vasemmistossa alentuvasti? Vai onko se jotain tätäkin alitajuisempaa, juurikin niitä vaalijulisteita?
Tuo vasemmistopukeutujan kommentti designin yms halveksunnasta kuulostaa kylla tutulta, ja korostaisin myos tuota pinnan ja sisallon ristiriitaa: vasemmistossa on kulttuurivakea mutta siihen taiteeseen suhtaudutaan propagandistisen valineellisesti, siina taiteessa pitaa olla sanoma. Jos taideteoksessa ei kuole lapsia riistoon ja nalkaan niin se on pinnallista porvaristieskapismia.
VastaaPoistaKylla oikeistokin tuota harrastaa, myonnetaan, joskin oikeistolainen taide taas tapaa olla sellaista siloiteltua Norman Rockwell - koti-uskonto-isanmaa -eskapismia jossa siloiteltu estetisointi taas on liian pìnnalla...art pour art -ihmiset ovat yleensa epapoliittisia.
Eli taman Uschanovin teesin kylla allekirjoitan, ja se minua tuollaisena art pour art -ihmisena hairitseekin.
"Onko ongelma siis se, että kauniit ihmiset eivät pidä vasemmistosta, koska heihin suhtaudutaan siellä alentuvasti?"
VastaaPoistaOn - missä kauniit ihmiset ovat tietenkin vain kaikkien ihmisten osajoukko. Mutta kauniilla ihmisillä olisi vasemmistossa käyttöä myös kauneutensa vuoksi eikä vain muista syistä (kuten minulla ja muilla rumilla).
"Vai onko se jotain tätäkin alitajuisempaa, juurikin niitä vaalijulisteita?"
Varmasti samaan aikaan osittain myös sitä. Kuten niin usein, yhtä kaikki muut poissulkevaa selitystä ei todennäköisesti ole.
"- - taiteeseen suhtaudutaan propagandistisen välineellisesti, siinä taiteessa pitää olla sanoma. Jos taideteoksessa ei kuole lapsia riistoon ja nälkään niin se on pinnallista porvaristieskapismia."
VastaaPoistaHeikki Länsisalo on käyttänyt tästä esimerkkinä Kauriinmetsästäjä-elokuvan tuoreeltaan osakseen saamaa enimmäkseen vihamielistä vastaanottoa yhdysvaltalaisissa vasemmistopiireissä. Kuten itse kirjassani tiivistän Länsisalon tulokset: "Koska elokuvan sisältämää rajua Vietnamin sodan kritiikkiä ei ollut ensisijaisesti suunnattu jo valmiiksi vasemmistolaisille ihmisille heidän tutuiksi mieltämillään taiteellisilla keinoilla, se meni heiltä kokonaan ohi, ja itse asiassa heistä tuntui kuin sitä ei olisi ollut olemassakaan."