Pitää lähteä kohta käymään Opiskelijakirjastossa, ja aivan turhaan. Minulla on makrotalousteorian kurssikirja lainassa, ja sen eräpäivä on tänään. Kirja on hyvin haluttu, ja minäkin eräpäivää ennakoiden laitoin jo aiemmin varauksen tästä samaisesta kirjasta. Kurssin pakolliset viikottaiset laskuharjoitukset ovat nimittäin tästä kirjasta, ja tehtävänumerot paljastetaan aina vasta muutamaa päivää ennen palautusta. Toisin sanoen jokaisella kurssia käyvällä on oltava tämä kirja koko vajaan kolmen kuukauden kurssin ajan, vaikka kuukauden laina-aika sinänsä riittäisi kirjan läpilukemiseen. Typerää, kun kirjastossa ei kuitenkaan ole riittävästi kirjoja kaikille.
No, minulle kuitenkin on: juuri tänään eräpäivänä sain myös ilmoituksen, että varaamani identtinen kirja on saapunut. Fiksuna tyttönä päätin soittaa Opiskelijakirjastoon pyytääkseni, että minulla jo hallussa oleva kirja saisi jäädä itselleni ja se minulle varattu kirja laitettaisiin kiertoon. Olisihan typerää tuoda tämä kyseinen kappale kirjastoon vain hakeakseen identtisen kappaleen tilalle.
Tämä ei kuitenkaan onnistunut Opiskelijakirjaston ohjelmalla: jokainen kirja on yksilö, ja varauksetkin ovat tiettyihin kirjayksilöihin, eivätkä suinkaan esimerkiksi kaikkiin identtisiin saman painoksen kirjoihin. Vaihtaminen siis ei ollut ohjelmassa mahdollista, vaan minun todellakin täytyy käydä fyysisesti paikan päällä palauttamassa nykyinen kirjani ja hakemassa uusi. Aaargh!
Voiko Opiskelijakirjaston lainausohjelma todella olla noin susi, vai eikö tavoittamani virkailija vain osannut käyttää sitä? Järki hoi!
Sinänsä tämä typerä käänne ei välttämättä ole huono, pieni päiväkävely kun tekee aina hyvää. Muussa tapauksessa olisin nimittäin saattanut jämähtää koko päiväksi neljän seinän sisälle, kun edes ruokakauppaan ei ole juuri nyt asiaa.
No, minulle kuitenkin on: juuri tänään eräpäivänä sain myös ilmoituksen, että varaamani identtinen kirja on saapunut. Fiksuna tyttönä päätin soittaa Opiskelijakirjastoon pyytääkseni, että minulla jo hallussa oleva kirja saisi jäädä itselleni ja se minulle varattu kirja laitettaisiin kiertoon. Olisihan typerää tuoda tämä kyseinen kappale kirjastoon vain hakeakseen identtisen kappaleen tilalle.
Tämä ei kuitenkaan onnistunut Opiskelijakirjaston ohjelmalla: jokainen kirja on yksilö, ja varauksetkin ovat tiettyihin kirjayksilöihin, eivätkä suinkaan esimerkiksi kaikkiin identtisiin saman painoksen kirjoihin. Vaihtaminen siis ei ollut ohjelmassa mahdollista, vaan minun todellakin täytyy käydä fyysisesti paikan päällä palauttamassa nykyinen kirjani ja hakemassa uusi. Aaargh!
Voiko Opiskelijakirjaston lainausohjelma todella olla noin susi, vai eikö tavoittamani virkailija vain osannut käyttää sitä? Järki hoi!
Sinänsä tämä typerä käänne ei välttämättä ole huono, pieni päiväkävely kun tekee aina hyvää. Muussa tapauksessa olisin nimittäin saattanut jämähtää koko päiväksi neljän seinän sisälle, kun edes ruokakauppaan ei ole juuri nyt asiaa.
Tietääkseni meidän yliopistokirjastosta ei voi varata jo itsellä lainassa olevaa kirjaa. Poikkeuksena vain jos kirja on eri painosta, muistaakseni.
VastaaPoistaEn ole kirjastoa käyttänyt pariin vuoteen, sillä olen ostanut melkein kaikki kurssikirjat. Sinällänsä kätevä sijoitus, että Mika voi käyttää niitä samoja parin vuoden päästä.
Joo, itsekin ostin kaikki kirjat kun silloin aikoinani opiskelin vielä fysiikkaa. Ostinpa joitain matematiikan kirjojakin. Se oli varsin järkevää, kun vaikkapa matemaattiset apuvälineet -kurssista sai kymmenen opintoviikkoa ja sillä käytettiin yhtä melko ohutta Limeksen kustantamaa kirjaa, joka maksoi markoissa muutamia kymppejä.
VastaaPoistaMutta kirjojen ostelu lakkasi siinä vaiheessa, kun minusta tuli humanisti: kun kahden opintoviikon kurssia varten täytyi lukea 2-3 usean sadan sivun mittaista englanninkielistä kirjaa (hinta useista kymmenistä euroista jopa sataan kappale), ei opiskelijakukkaro enää venynyt. Siitä voi laskea, kuinka monta kirjaa tarvitaan 160 opintoviikkoon... Kirjahyllyjäkin tarvittaisiin lisää.
Kansantaloustieteen kirjamäärä näyttää sinänsä humanistista vähäisemmältä (tosin ulkomaisia=kalliita ovat kaikki kirjat tähän mennessä olleet), mutta filosofiaikoinani minusta tuli jo luonteva kirjastonkäyttäjä. Eikä tuo kukkaro nytkään ole vauvaelämän myötä kovin joustava. Sitä paitsi, koen opiskelevani vain harrastusluonteisesti, jolloin rahanmeno ei tuntuisi niinkään sijoitukselta omaan tulevaisuuteeni vaan pelkältä tuhlaukselta. Nykyiset opintonihan perustelen itselleni niin, että niitä suoritetaan vain niin kauan kun ne eivät mitenkään häiritse työ- tai perhe-elämääni.
Vielä lopuksi on myönnettävä, että onhan se vähän epäreilua varata jo itsellä oleva kirja. Varsinkin, kun kyse on noin suositusta kirjasta. Toistaiseksi se kuitenkin näyttää olevan mahdollista täällä meidän kirjastoissamme, en tiedä, onko muutoksesta ollut puhetta. Nyt loppukurssini on kuitenkin turvattu, eli enköhän ehdi tässä tulevan kuukauden aikana laskemaan läpimenoon vaadittavat 50 % tehtävistä.