Sen lisäksi, että parvekkeella on kivaa keväisin ja kesäisin, on ulkolisäkkeellä myös kiistämättömiä lastenhoidollisia etuja. Olen tietoinen yleisestä totuudesta, jonka mukaan vauvat nukkuvat parhaiten vaunuissa ulkona. Olen vain ajatellut, ettei se päde meidän perheeseen. Kaiketi joskus alkuvaiheessa kokeilin pakata Mellan parvekkeelle nukkumaan, eikä siitä tullut mitään. Pimu vain jatkoi marisemistaan.
Tähän mennessä Mellan vähäiset kotona nukutut päiväunet ovatkin joko tapahtuneet parisängyssämme tai minun sylissäni, kuitenkin aina vain imetyksen jälkeen ja aina vain korkeintaan puolen tunnin ajan. Ulkona liikkuessa Mella on toki aina nukahtanut vaunuihin ja kantoliinaan, mutta vain liikkeellä ollessa.
Eilen neiti oli hieman hermona aamuneuvolan rokotuksen vuoksi, ja vaati jatkuvaa seuranpitoa. Tyttö ei suostunut istumaan hetkeäkään turvaistuimessaan tai leikkimään lattialla, vaan halusi olla ainoastaan sylissä hellittävänä. Koska ruokaa oli kuitenkin laitettava eikä tyttöä juuri silloin voinut laittaa kantoliinaan rokotuksen jälkeisen reisikivun vuoksi, oli jotain keksittävä.
Siispä pakkasin Mellan makuupussiin ja vaunuihin ja tyrkkäsin parvekkeelle. Vähän aikaa seisoskelin vieressä ja katselin menoa, ja aika pian pimu sitten nukahtikin.
Ja mitkä päiväunenlahjat sieltä paljastuivatkaan! Ehdin eilen leipoa ison sämpylätaikinan ja pyöritellä sämpylät kohotusajan jälkeen kuudelle pellille. Tämän lisäksi ehdin kuoria ja paloitella vihanneksia, paistaa jauhelihaa ja keittää lopulta kymmenen litran kattilallisen jauhelihakeittoa. Kaikki keskeytyksettä, kun Mella veti sikeitä partsilla.
Tänään päätin kokeilla samaa lääkettä. Nyt olen jo ehtinyt imuroida ja pestä kaikki lattiat, pyyhkiä pölyt olohuoneesta ja eteisestä sekä lueskella blogeja ja vain istuskella rauhassa. Tytön unet ne vain jatkuvat.
Tämähän on aivan mahdotonta! Onko meidän tyttö oppinut nukkumaan päiväunia? Pitkien yöunien lisäksi?
Tähän mennessä Mellan vähäiset kotona nukutut päiväunet ovatkin joko tapahtuneet parisängyssämme tai minun sylissäni, kuitenkin aina vain imetyksen jälkeen ja aina vain korkeintaan puolen tunnin ajan. Ulkona liikkuessa Mella on toki aina nukahtanut vaunuihin ja kantoliinaan, mutta vain liikkeellä ollessa.
Eilen neiti oli hieman hermona aamuneuvolan rokotuksen vuoksi, ja vaati jatkuvaa seuranpitoa. Tyttö ei suostunut istumaan hetkeäkään turvaistuimessaan tai leikkimään lattialla, vaan halusi olla ainoastaan sylissä hellittävänä. Koska ruokaa oli kuitenkin laitettava eikä tyttöä juuri silloin voinut laittaa kantoliinaan rokotuksen jälkeisen reisikivun vuoksi, oli jotain keksittävä.
Siispä pakkasin Mellan makuupussiin ja vaunuihin ja tyrkkäsin parvekkeelle. Vähän aikaa seisoskelin vieressä ja katselin menoa, ja aika pian pimu sitten nukahtikin.
Ja mitkä päiväunenlahjat sieltä paljastuivatkaan! Ehdin eilen leipoa ison sämpylätaikinan ja pyöritellä sämpylät kohotusajan jälkeen kuudelle pellille. Tämän lisäksi ehdin kuoria ja paloitella vihanneksia, paistaa jauhelihaa ja keittää lopulta kymmenen litran kattilallisen jauhelihakeittoa. Kaikki keskeytyksettä, kun Mella veti sikeitä partsilla.
Tänään päätin kokeilla samaa lääkettä. Nyt olen jo ehtinyt imuroida ja pestä kaikki lattiat, pyyhkiä pölyt olohuoneesta ja eteisestä sekä lueskella blogeja ja vain istuskella rauhassa. Tytön unet ne vain jatkuvat.
Tämähän on aivan mahdotonta! Onko meidän tyttö oppinut nukkumaan päiväunia? Pitkien yöunien lisäksi?
tsiisus mikä tehopakkaus sä olet ollut! :| tässähän tulee vallan huono omatunto, kun itse heitän aina vaan sen valmisaterian mikroon. :D btw mitä unenlahjoihin tulee, niin olen ite huomannut viime aikoina että voisin vaan nukkua nukkua nukkua. mikään ei tunnu riittävän. ehkä se on tää syksy.
VastaaPoistaTehopakkauksen leikkiminen on tässä vaiheessa lääkettä syys- ja loma-apatiaan. Niinä päivinä kun vain makoilee kotosalla tekemättä mitään, maailma tuntuu harmaalta ja töihinpaluu aivan liian kaukaiselta tapahtumalta. Mutta kun ottaa tehtäväkseen tuollaisia päiväprojekteja, aika hurahtaa ohi ja olo tuntuu aikaansaavalta. Pohjimmiltani mä en ole todellakaan mitään kotiäitityyppiä, vaan luovutan ruorin innoissani Erikille ensi kuussa...
VastaaPoista