Kaunista päivää teillekin

Olin tilannut flunssan puolentoista viikon päähän, mutta se tuli uhkailemaan jo nyt. Puolentoista viikon päästä olisi tämänhetkinen ylityörupeama ohi, ja minulla on tapana reagoida vähän stressaavampiin työjaksoihin sairastumalla pikkulenssuun sitten heti tilanteen rauhoituttua.

Eilen nenä kuitenkin vuoti ja koko kroppaa kolotti sen verran, että olin jo kovaa vauhtia jäämässä kotiin täksi päiväksi. Vaan ei, ihmeparantuminen toi minut työpöydän äärelle tänäänkin. No, onhan sitä hommaa kyllä tehtävänä, mutta kun ehdin jo niin asennoitua sairastamiseen. Ajatelkaapa, mitä kaikkea voisinkin tällä hetkellä tehdä, ellen olisi töissä:

-nukkua
-maata sängyssä ja tuijottaa onnellisena kattoon
-maata sängyssä ja tuijottaa onnellisena ikkunasta ulos
-lukea lehteä sängyssä tai sohvalla
-surffailla tyhjänpäiväisillä nettisivuilla
-blogata (...hetkinen...?)
-syödä epäterveellisesti
-katsella Pasila-sarjaa
-nukkua

Orastavan flunssan tuoma väsymys ei kuitenkaan riitä, vaan jotta tämä työpäivä olisi mahdollisimman... no, tällainen, meni yö miten meni. Niihin 6,5 nukkumiseen varattuun tuntiin mahtuu seuraavanlaisia tapahtumia jokseenkin kronologisessa järjestyksessä:

-unta
-Mella haluaa potalle
-unta
-Mella haluaa lasin vettä
-unta
-Mella on nähnyt pahaa unta ja haluaa syliin
-unta
-Noin klo 3 paikallinen liikennelaitos päättää hioa raitiovaunukiskoja juuri ikkunamme alla. En tiedä, kumpi on ihanampaa: se korvia viiltävä kirskunta vaiko se rasittuneen metallin löyhkä. No, työ on onneksi ohi jo aamuneljältä.
-unta
-Mella haluaa potalle
-unta
-kello soi klo 5.30.

Rehellisyyden nimissä on kerrottava, että Erik toteutti kaikki nämä Mellan toiveet minun sijastani. Mutta toki minä heräsin jokaiseen tapahtumaan. Jos tuosta jotakin myönteistä haluaa löytää, niin hyvin monta unijaksoahan viime yöhön sisältyi. Joku voisi peräti väittää, että meni pelkäksi nukkumiseksi koko yö. Se voisi kuitenkin olla liioiteltua.