Ei jumalauta nyt riittää. Vastahan minä olen päässyt pohdiskelemaan ampumaharrastusta, maahanmuuttoa ja globaalia oikeudenmukaisuutta, kun pitäisi sitten jo ryhtyä muodostamaan mielipidettä maanpuolustuksesta. En minä ole edellisiinkään löytänyt ratkaisuja, paitsi että ampuminen on kivaa ja maahanmuuttopolitiikasta pitää voida puhua.
Fasistisena siedätyshoitonani käyttävä sivusto (muitakin alkaa löytyä, täytyykin täydentää linkkilistaa) on ollut eittämättä hyvä lähtökohta tällaisen punaviherfeministin maailmankuvan perinpohjaiselle ravistelulle, mutta eihän tässä tahdissa nyt pysy mukana kun pitäisi tuota tavallista arkeakin ehtiä pyörittämään. Mutta ratkaiskaapas nyt sitten tämäkin: millaista maanpuolustusta Suomi oikein tarvitsee?
Sillä lähtökohtaisestihan minä olen pasifisti, kukkien ja saippuakuplien kanssa. En minä halua, että kukaan hyökkää yhtään kenenkään kimppuun tai edes uhittelee. Kaikilla pitäisi olla kivaa keskenään, mmmkay?
Yritän myös olla olematta ihan täydellisen tyhmä, joten myönnän, ettei kukkaketo taida ihan vielä olla todellisuutta. Haluaisin silti, että sitä voitaisiin pitää edes tavoitteena. Voiko päämääräksi valita jotain, jonka toteutuminen näyttää erittäin epätodennäköiseltä? Koska tänään paistaa aurinko, haluan uskoa niin.
Mutta miten tämä kukkaketo sitten edes teoriassa saavutetaan? Miten taas käytännössä vältytään pahimmilta vahingoilta nykyisessä todellisuudessa? Aseistariisunta on punavihreän hegemonian mukaan huomattavasti tavallisempaa muualla lännessä, mutta meillä onkin se paljon kohkattu pitkä Venäjän-raja. Olemmeko vainoharhaisia tarratessamme sotahistoriaamme vai vaarallisen naiiveja sulkiessamme silmämme nykypäivänkin naapuriliikehdinnältä? Kummasta on vakavammat seuraukset?
Ja sitten tähän kaikkeen pitäisi vielä yhdistää mielipide siitä, onko miesten yleinen asevelvollisuus hyvä vai huono juttu. Sillä ei kai jostain rypälepommeista ja aseistariisunnasta yleensäkään voi puhua ilman yhteyttä armeijan kokoon ja valmiuteen. Mutta eihän, pliis, vielä yritetä puhua tasa-arvosta?
Ei saakeli teidän kanssanne. Päätä alkaa särkeä.
Fasistisena siedätyshoitonani käyttävä sivusto (muitakin alkaa löytyä, täytyykin täydentää linkkilistaa) on ollut eittämättä hyvä lähtökohta tällaisen punaviherfeministin maailmankuvan perinpohjaiselle ravistelulle, mutta eihän tässä tahdissa nyt pysy mukana kun pitäisi tuota tavallista arkeakin ehtiä pyörittämään. Mutta ratkaiskaapas nyt sitten tämäkin: millaista maanpuolustusta Suomi oikein tarvitsee?
Sillä lähtökohtaisestihan minä olen pasifisti, kukkien ja saippuakuplien kanssa. En minä halua, että kukaan hyökkää yhtään kenenkään kimppuun tai edes uhittelee. Kaikilla pitäisi olla kivaa keskenään, mmmkay?
Yritän myös olla olematta ihan täydellisen tyhmä, joten myönnän, ettei kukkaketo taida ihan vielä olla todellisuutta. Haluaisin silti, että sitä voitaisiin pitää edes tavoitteena. Voiko päämääräksi valita jotain, jonka toteutuminen näyttää erittäin epätodennäköiseltä? Koska tänään paistaa aurinko, haluan uskoa niin.
Mutta miten tämä kukkaketo sitten edes teoriassa saavutetaan? Miten taas käytännössä vältytään pahimmilta vahingoilta nykyisessä todellisuudessa? Aseistariisunta on punavihreän hegemonian mukaan huomattavasti tavallisempaa muualla lännessä, mutta meillä onkin se paljon kohkattu pitkä Venäjän-raja. Olemmeko vainoharhaisia tarratessamme sotahistoriaamme vai vaarallisen naiiveja sulkiessamme silmämme nykypäivänkin naapuriliikehdinnältä? Kummasta on vakavammat seuraukset?
Ja sitten tähän kaikkeen pitäisi vielä yhdistää mielipide siitä, onko miesten yleinen asevelvollisuus hyvä vai huono juttu. Sillä ei kai jostain rypälepommeista ja aseistariisunnasta yleensäkään voi puhua ilman yhteyttä armeijan kokoon ja valmiuteen. Mutta eihän, pliis, vielä yritetä puhua tasa-arvosta?
Ei saakeli teidän kanssanne. Päätä alkaa särkeä.
Sulla on muuten viihtyisä blogi.
VastaaPoistaKoska en tiedä mitään, kyselen taas.
Skenaario 1:
Seison taksi/nakkikioskijonossa. Eteeni astuu 120-kiloinen väkivaltaan tottunut sekä sen käyttöön liberaalisti, ilman turhia moraalisia pohdintoja, suhtautuva mahdollisesti moottoripyöräviritteisiin nahkaliiveihin sonnustautunut setä, joka kertoo ottavansa seuraavan taksin/makkaraperunat, ja on valmis keskustelemaan asiasta nonverbaalisesti, jos minulla on asiaan jotain sanomista. Annan sedän ottaa taksin/makkaraperunat, enkä ryhdy asiasta turpakäräjille.
Skenaario 2:
Kuten yllä, mutta korvataan setä 70-kiloisella katunistillä, joka on tuulisella säällä ilmeisessä vaarassa joutua puuskan paiskomaksi eikä muutenkaan vakuuta fyysis-operatiivisilla ominaisuuksillaan. Annan nistin ottaa ne makkaraperunat, tarpeeseen menee.
Missä, jos missään, ylläolevista skenaarioista voidaan sanoa mun käyttäytyvän pasifistisesti?
Nyt Ilkeä Jänis tiputti mut kyllä aika tehokkaasti kärryiltä. Ensinnäkin, mitä ihmettä tarkoittaa "viihtyistä blogi"? Nätit verhot ja hyvä feng shui? Kiitos, yritän parhaani.
VastaaPoistaSitten tämä nakkikiska-analogiakin jättää vähän lisää kysymyksiä, eli taidan tarvita hiukan enemmän rautalankaa. Tarkoitatko siis, että pasifismiksi julistautuneet eivät juurikaan harrasta pasifismia vaan pelkuruutta? Tai tervettä itsesuojeluvaistoa?
Ja ohi meni sekin, että oliko jommassakummassa skenaariossa nyt toimittu jotenkin virheellisesti vai ei...
Ikävä tuottaa pettymys, mutta kävelen vieraalla maalla. Koittakaa kestää.
Lue: "viihtyistä" = "viihtyisä".
VastaaPoistaEi kummassakaan skenaariossa toimita virheellisesti: kaikki saavat makkaraperunoita ja/tai taksin, ja kenenkään ei tarvitse mennä ensiavun kautta kotiin. Poliisikaan ei esitä hankalia kysymyksiä.
VastaaPoistaOnko se pasifismia, että mulla ei kertakaikkiaan ole mitään todellisia mahdollisuuksia käyttää väkivaltaa? Onko hiiri pasifisti, kun se ei halua tapella kissan kanssa? Vai vaatiiko pasifistin status sitä, että on mahdollisuus käyttää voimaa, mutta tekee tietoisen valinnan ratkaista asia rauhanomaisesti? Vai onko todellinen pasifisti sellainen, jolla ei ole minkäänlaisia keinoja käyttää voimaa?
Lopullisena pointtina mulla taitaa tässä kysymysketjussa olla se, että onko kansakunnan, tässä tapauksessa Suomen, kyvyssä käyttää sotilaallista voimaa jotain (moraalisesti tai muuten) arveluttavaa? Onko Suomen Puolustusvoimat epäpasifistinen, ja jos on, niin miksi?
Sori, mulla on kyselykausi ja näköjään dysleskiakin. Ja ihan oikeasti mulla ei ole näihinkään vastauksia, koskapa jokainen taitaa tulkita nyt käytettävät käsitteet omalla tavallaan. Paitsi ne, jotka eivät juuri mieti, mitä niiden takana on.
Okei, nyt mäkin tajusin. Joo, hyvä kysymys. Kai sitä ajatellaan, että jos niitä pyssyjä on, niin kai niitä nyt tulee aina vähän välillä paukutettua, kun se on niin kivaa.
VastaaPoistaEttä vaikka kuinka luvataan että nämä on vain pelotteena, lähdetään kuitenkin laskuhumalassa heilumaan se haulikko kädessä naapuriin.
Ehkä tällä tavalla pasifismista ajattelevat ovatkin sitten kyynikoita: eivät tosiaan usko, että kukaan muu on oikeasti pasifisti.
Ja länsimainen puolustuksen alasajo, jos sellaista nyt on olemassa, on uskoakseni kiinni jostain muusta kuin aatteellisista syistä. Puolustukseen kun ei haluta laittaa markkaakaan enempää kuin on välttämätöntä, ja jossain Belgiassa ei välttämättä juuri nähdä kovin voimakkaita ulkopuolisia uhkia. Mutta vaikka esim. Ruotsilla olisi kymmenkertainen armeija nykyiseen verrattuna, niin en silti yöuniani asian tiimoilta menettäisi, koska en usko riittämättömän voiman olevan se syy, jonka takia Ruotsi ei meitä miehitä.
VastaaPoistaNo jos lähdetään liikkeelle siitä oletuksesta, että meidän geopoliittisessa lokerossamme on ylläpidettävä uskottavaa puolustusta, niin kuinka paljon on tarpeeksi ja milloin rahaa syydetään vain kaikenmaailman k0rh0sten iloksi? Ja millaiset ovat hyviä aseita?
VastaaPoistaKysyit Kani Lapintieltä noista rypälepommien ominaisuuksista, en minäkään niistä mitään tiedä. Kuulostavatpahan vain tosi iljettäviltä. No, millaisia ne sitten ovat? Tai no mä taidan käydä Wikipediassa, teidän kanssanne keskustellessa sen sivun täytyy joka tapauksessa olla jatkuvasti vieressä auki.
Mä en tiedä, paljonko on tarpeeksi. Toivottavasti joku tietää. On kyllä epätodennäköistä, että sama ihminen sekä tietäisi, mikä on oikein ja samalla olisi asiasta päättävässä asemassa, mutta tätähän tämä on.
VastaaPoistaJa mä kun luulin, että riittää, kun esitän kysymykset bittiavaruuteen. Tästä on tehty ihan liian vaikeeta! Mä haluan koherentin kuvan maailmasta, kiitos, voisiko joku viimein tulla ja kertoa miten se tapahtuu.
VastaaPoistaAinakin voit kyllä vielä täsmentää, mitä se viihtyisyys oikein tarkoittaa. Se jäi vaivaamaan.
Ah, viihtyisällä tarkoitin juuri hienoja verhoja ja fengshuita. Olisi pitänyt kirjoittaa "sulla on kiva blogi".
VastaaPoistaMulla on ollut koherentti kuva maailmasta kai 18-vuotiaana. Muistaisin, että yo-kirjoitusten jälkeen tiesin kaikesta kaiken, mutta en ole ihan varma, mitä sen jälkeen tapahtui. Nykyään mä en oikein tajua mitään.
Sanavahvistuksena on muuten "deducked". Epäankoitettu? Ei, se olisi unducked. Ankkapuhdistettu?
Eiku mä olen pienessä krapulassa ja hihittelin yksinäni (vaimo ei ymmärtänyt, miksi se on hauska sana). Deloused on ihan oikea sana, ja sille analoginen sana deducked herätti hilpeitä mielikuvia.
VastaaPoistaOnkos tässä kommentoinnissa nyt joku vika, vai miksi järjestys on perseellään? Onko kyseessä a glitch in the matrix?
VastaaPoistaHehee, sainpas sinut toistamaan sen, vieläpä eri sanoin. Näillä harvoilla kehuilla on katsos mässäiltävä.
VastaaPoistaNo mutta katsotaan nyt, jos tämä itsetutkiskelu alkaa johtaa kovin arveluttaviin suuntiin, voi olla, ettei kellään ole enää kivaa (täällä tai missään).
Toi deducked meni taas ihan ohi. Mistä sä sellaisia olet löytänyt? Puhutaanko tässä taas asioista, joiden pitäisi muka olla tuttuja, mutta mä olin koulusta poissa juuri sinä päivänä kun niitä esiteltiin?
No oho, on tosiaan järjestys ihan pielessä. Äänestän Matrix-selityksen puolesta.
VastaaPoistaOn sullakin muuten aika hölmöt jutut, vielä hölmömmät kuin minulla. Tai ainakaan minä en päästä kaikkein hölmöimpiä ajatuksiani julkisuuteen. Tosin minäpä kirjoitankin omalla nimelläni, toisin kuin jotkin krapulaiset pieneläimet.
Mä kirjoitan töissä omalla nimelläni, ja oikeassa olet, en pohdi siellä ainakaan kirjallisesti ankanpoistoja.
VastaaPoista