Ainakin Miina huomasi taannoisen puhinani sosiaalisesta mediasta, ja raapusti aiheesta tekstin omaankin plokiinsa. Kiukustuneena sainkin huomata sen vähäisenkin keskustelun aiheesta valuneen tätä myötä Miinan sivuille, pah. Tätä tämä sosiaalinen media nyt sitten on, prkl. Jatkanpa itsepintaisesti aiheesta.
Kuten kunnon poliitikon kuuluukin, ottaa Miina teemaan hienoisesti pehmeämmän otteen. Itse en ole poliittinen eläin, mutta vesitänpä minäkin aiempaa puhinaani: kyllä, minullekin on tullut LinkedInin kautta yksi ilahduttava yhteenotto vuosien takaiselta tuttavalta, sivuttiinpa jopa työasioita. Mutta onhan tuo aika turhaksi jäänyt. Eikä LinkedIn ehkä kuitenkaan ole se minun puhinani pääkohde, se kun ei koskaan ole saanut valtaisaa ihq-konsensusta taakseen ainakaan minun lukemissani lehdissä.
Facebookkiinkaan en pääasiassa tutustu ihan vain jääräpäisyyttäni, hitto vie, tuollaisesta hullutuksesta on pysyttävä kaukana. Aivan varmasti siellä voisi olla hauskaakin, mutta se ei ole se pointti. Minä - en - vain - voi - sietää - sitä - mediakohkaamista. Haluaisin jo uuden totuuden, kiitos.
Mutta mitä Ilkankin kehumaan Jaikuun tulee, siinä kohtaa en taivu: olen niin vanhanaikainen, etten edes selitysten jälkeen voi ymmärtää, miten siitä voi olla enemmän kuin marginaalista iloa. Jaiku vaatinee täysin erilaista elämäntyyliä, sellaista, johon minä en ole oppinut. Minua ei haittaa, vaikken tiedäkään kaikkien kavereideni senhetkistä olinpaikkaa ja fiilistä. Jos se minua kiinnostaa, osaan ihan itse ottaa yhteyttä ja kysyä. Aika usein ei kuitenkaan edes kiinnosta. Toisaalta olisi kyllä hauskaa, jos Erikissä olisi jokin mikrosiru, jonka avulla olisin koko ajan täysin tietoinen hänen menemisistään ja ajatuksistaan. Erikistä se ei kuitenkaan olisi kuulemma yhtään hauskaa.
Koska Jaiku on minulle vieläkin käsittämättömämmän turha, se mediamyllytys ottaa pattiin sitäkin enemmän. Okei, Facebook on niin iso juttu kun kerran "kaikki" ovat siellä, mikä sitten olikaan muna ja mikä kana. Mutta hyötyynsä nähden nämä "mullonmageetrillitjasiistilätsä"-tyypit ovat todella paljon esillä. Liiketoiminnastahan siinä on tietenkin kyse, ainakin niissä lehdissä, joissa asiaa hypetetään: kyllähän nyt Googlen uusi ostos Pohjolan perukoilla ylittää uutiskynnyksen. Mutta kun minä en vain ymmärrä, mitä ne kaikki siinä näkevät. Millaista maailmaa näillä 28-vuotiaalle liian moderneilla palveluilla oikein rakennetaan?
No, kunhan Mella tuosta vähän kasvaa, saa hän selittää nämä asiat minulle. Siihen mennessä röyhistelen rintaani, sillä meilläpäeikatsotadigiteeveetävaanvietetäännykyäänpaljonenemmänlaatuaikaa.
Niin, se flunssa tuli. Hauska olo, pää vähän leijuu. Huomaako sen?
Myöhempi lisäys: Jostain syystä unohtui tästä kaikesta sanoa se, mikä eniten ottaa pannuun: se taikasana "verkostoituminen". Vuoden viimeisessä Talouselämässä käsiteltiin trendejä, ja tietenkin mainittiin myös Facebook ja Jaiku. Löytyipä lehdestä myös raivostuttava artikkeli verkostoitumisesta. Notta tiedätte sitten valita kaveripiirinne siihen malliin, että ura urkenee. Se on tärkeää!
Kerrottiinpa kyseisessä artikkelissa myös, täysin ilman lähdeviitteitä, että eräässäkin tutkimuksessa todettiin lukuisia puolituttuja omaavien opiskelijoiden työllistyneen paremmin kuin muutaman sydänystävän haalineiden. Sen kummemmin ei sitten pohdittu, oliko hyvän työllistymisen syy tosiaankin hyvänpäiväntuttujen verkosto vai voisivatko vain tietynlaiset ihmiset käydä hyvin kaupaksi niin pintapuolisissa verkostoissa kuin työpaikoillakin. Johtopäätös: hanki puolituttuja, saat työpaikan. Olit millainen työntekijä ja ihminen hyvänsä. Parisuhteeseen panostaminen sen sijaan heijastuu kielteisesti työmarkkinoilla, notta tiedät.
Kuten kunnon poliitikon kuuluukin, ottaa Miina teemaan hienoisesti pehmeämmän otteen. Itse en ole poliittinen eläin, mutta vesitänpä minäkin aiempaa puhinaani: kyllä, minullekin on tullut LinkedInin kautta yksi ilahduttava yhteenotto vuosien takaiselta tuttavalta, sivuttiinpa jopa työasioita. Mutta onhan tuo aika turhaksi jäänyt. Eikä LinkedIn ehkä kuitenkaan ole se minun puhinani pääkohde, se kun ei koskaan ole saanut valtaisaa ihq-konsensusta taakseen ainakaan minun lukemissani lehdissä.
Facebookkiinkaan en pääasiassa tutustu ihan vain jääräpäisyyttäni, hitto vie, tuollaisesta hullutuksesta on pysyttävä kaukana. Aivan varmasti siellä voisi olla hauskaakin, mutta se ei ole se pointti. Minä - en - vain - voi - sietää - sitä - mediakohkaamista. Haluaisin jo uuden totuuden, kiitos.
Mutta mitä Ilkankin kehumaan Jaikuun tulee, siinä kohtaa en taivu: olen niin vanhanaikainen, etten edes selitysten jälkeen voi ymmärtää, miten siitä voi olla enemmän kuin marginaalista iloa. Jaiku vaatinee täysin erilaista elämäntyyliä, sellaista, johon minä en ole oppinut. Minua ei haittaa, vaikken tiedäkään kaikkien kavereideni senhetkistä olinpaikkaa ja fiilistä. Jos se minua kiinnostaa, osaan ihan itse ottaa yhteyttä ja kysyä. Aika usein ei kuitenkaan edes kiinnosta. Toisaalta olisi kyllä hauskaa, jos Erikissä olisi jokin mikrosiru, jonka avulla olisin koko ajan täysin tietoinen hänen menemisistään ja ajatuksistaan. Erikistä se ei kuitenkaan olisi kuulemma yhtään hauskaa.
Koska Jaiku on minulle vieläkin käsittämättömämmän turha, se mediamyllytys ottaa pattiin sitäkin enemmän. Okei, Facebook on niin iso juttu kun kerran "kaikki" ovat siellä, mikä sitten olikaan muna ja mikä kana. Mutta hyötyynsä nähden nämä "mullonmageetrillitjasiistilätsä"-tyypit ovat todella paljon esillä. Liiketoiminnastahan siinä on tietenkin kyse, ainakin niissä lehdissä, joissa asiaa hypetetään: kyllähän nyt Googlen uusi ostos Pohjolan perukoilla ylittää uutiskynnyksen. Mutta kun minä en vain ymmärrä, mitä ne kaikki siinä näkevät. Millaista maailmaa näillä 28-vuotiaalle liian moderneilla palveluilla oikein rakennetaan?
No, kunhan Mella tuosta vähän kasvaa, saa hän selittää nämä asiat minulle. Siihen mennessä röyhistelen rintaani, sillä meilläpäeikatsotadigiteeveetävaanvietetäännykyäänpaljonenemmänlaatuaikaa.
Niin, se flunssa tuli. Hauska olo, pää vähän leijuu. Huomaako sen?
Myöhempi lisäys: Jostain syystä unohtui tästä kaikesta sanoa se, mikä eniten ottaa pannuun: se taikasana "verkostoituminen". Vuoden viimeisessä Talouselämässä käsiteltiin trendejä, ja tietenkin mainittiin myös Facebook ja Jaiku. Löytyipä lehdestä myös raivostuttava artikkeli verkostoitumisesta. Notta tiedätte sitten valita kaveripiirinne siihen malliin, että ura urkenee. Se on tärkeää!
Kerrottiinpa kyseisessä artikkelissa myös, täysin ilman lähdeviitteitä, että eräässäkin tutkimuksessa todettiin lukuisia puolituttuja omaavien opiskelijoiden työllistyneen paremmin kuin muutaman sydänystävän haalineiden. Sen kummemmin ei sitten pohdittu, oliko hyvän työllistymisen syy tosiaankin hyvänpäiväntuttujen verkosto vai voisivatko vain tietynlaiset ihmiset käydä hyvin kaupaksi niin pintapuolisissa verkostoissa kuin työpaikoillakin. Johtopäätös: hanki puolituttuja, saat työpaikan. Olit millainen työntekijä ja ihminen hyvänsä. Parisuhteeseen panostaminen sen sijaan heijastuu kielteisesti työmarkkinoilla, notta tiedät.
Joo, verkostoituminen pännii minuakin. Erityisesti ällöttää, että jotkut ammattiliitotkin ovat lähteneet sille tielle, että kannustavat jäseniään VERKOSTOITUMAAN ja BRÄNDÄÄMÄÄN itsensä.
VastaaPoistaPaljonhan on puhuttu siitä, että esim. pysyvät työpaikat ja ihmissuhteet olisivat yhä enemmän alkaneet korvautua erilaisilla löyhillä verkostoilla, jotka kuitenkin hädän hetkellä ovat hyvinkin hataralla pohjalla. En pidä näkemystä kovin kaukaa haettuna. Ja tosiaan: kaikkien pitäisi kai nykyään toimenkuvasta riippumatta olla myyntihenkisiä hyviä tyyppejä. Yök!
(Nyt kommenttini jäi näin lyhyeksi, joten päätin olla ryöväämättä keskustelua omaan blogiini;)
Mitä Jaikun kehumiseen tulee, niin en minä siitä mitenkään hurjan innostunut ole, enkä nykyisin paljasta sijaintiani ainakaan kyseistä maata tarkemmin. Kokeilin sitäkin ihan alussa, mutta alkoi ahdistaa moisen informaation paljastaminen kelle tahansa.
VastaaPoistaEri ihmiset käyttävät näitä palveluja eri tavoin, ja tämän mahdollistaminen on minusta palvelun elinkelpoisuuden vuoksi tärkeää. Minulle Jaiku on mikroblogi, johon on luontevampaa heittää lause tai kaksi vaikka junassa istuessa, kun ei ole asiaa kokonaiseen blogientryyn. Lisäksi Jaikulla voin yhdistää usemman erillään olevan sivustoni (blogi, Flickr, Jaiku) syötteet yhdeksi aikajanaksi.
Eilen sain muuten pariltakin kaverilta kutsun johonkin uuteen Pulse-palveluun. Se tekee juuri tuota ko. käyttäjän eri sivustoille julkisesti tuottaman materiaalin koostamista yhdeksi tapahtumavirraksi, ja tarjoaa sen yhtenä webbisivuna syötteiden tilaamista ymmärtämättömille "kavereille" (firman tyyppi perusteli, ettei halua äitinsä näkevän hänen Facebook-kohellustaan), Ei kyllä ainakaan itseäni kiinnostanut niin paljoa, että olisin kutsuihin vastannut.
Mä pidän facebookista siksi, että olen töideni kanssa niin naimisissa, etten ehdi elämään mitään muuta sosiaalista elämää. Tai jos ehdin, niin se on hyvin minimaalista. Facebookin avulla voin pitää sosiaalisia yhteyksiäni yllä, ainakin vähän. Tiedän, mitä kavereilleni kuuluu, he tietävät, mitä minulle kuuluu ja voin helposti sopia tapaamisia, jos minulla joskus on sellaisille aikaa. Facebookilla on paljon ärsyttäviä ominaisuuksia, mutta sen avulla voin pitää edes jotain sosiaalista elämää yllä, vaikka joidenkin mielestä se onkin pahaa ja turhaa virtuaali sellaista. Mutta ah, onneksi minulla on edes sitä!
VastaaPoistaIlkka: mä en tajunnu tota Pulsea. Tai luulin eka tajuavani, mutten tajunnut, miten äiti liittyi tohon...
En tiedä tosiaan tosta Pulsesta sen kummempaa, kuin tuossa tuli mainittua. Äitiviittaus liittynee siihen, että oletetaan, etteivät "äidit" liity Facebookiin ko. tyyppien kavereiksi (tai jos liittyvätkin, niin ymmärtävät, että Facebookin persoona on mahdolisesti erilainen kuin se, joka käy äidinluona kääretortulla)
VastaaPoista