Kohta tämäkin itsellinen nainen muuttuu taas vähäksi aikaa maidontuotantolaitokseksi, kun uusi jälkikasvu ilmaantuu rinnoille roikkumaan. Mellan imettäminen oli loppujen lopuksi varsin vaivatonta ja mukavaa, vaikka oli se kyllä mukava lopettaakin: jotenkin sitovaahan se on.
Mellan kohdalla kaikkein mukavinta oli se, että selvisin koko vuoden mittaisesta (juuri niin, minä imetin noin vuoden ajan, te kiinnostuneet) elämänvaiheesta tutustumatta ollenkaan aiheesta käytyyn keskusteluun. Kyllähän minä siis tiesin, että on olemassa varsin kiihkoilevia ja syyllistäviä näkemyksiä imetyksen oikeasta kestosta, mutta sinänsä imetystapahtumaan liittyvään (netti)keskusteluun en tutustunut.
Minulle tuli siis oikeasti vasta imetyksen loputtua (tai ainakin loppupuolella) täysin uutena tietona se, että julkisilla paikoilla imettäminen oikeasti häiritsee aika montaa ihmistä. Tai ehkä nämä asiasta kiusaantuneet vain ovat tavallista äänekkäämpiä intternetissä, mutta jotenkin ne satunnaiset kommentit virtuaalimaailmassa tuntuvat nimenomaan vastustavan julki-imetystä. Mielenkiintoista on myös se, että jostain syystä julki-imetys häiritsee nimenomaan naisia, ei miehiä.
Tällä blogilla nyt ei ole kovin laajaa lukijakuntaa, joten ei tässä varmaan mitään aivan ihmeellistä keskustelua saada käyntiin. Ja onhan tämä aihe ilmeisesti kulunut, vaikka minä en näihin keskusteluihin olekaan niin paljon osallistunut.
Mutta ihan oikeasti, häiritseekö julkisella paikalla imettäminen tosiaan enemmistöä? Ketä, ja miksi?
No, kyllähän sitä saattaa joskus jostain vähän nolostua, ja voin ymmärtää, että ehkä kaikki äidit eivät häveliäisyyttään kehtaa paljastaa itseään väenpaljoudessa. Mutta suomalaisessa saunakulttuurissa en silti voi käsittää varsinaista pahastumista, korkeintaan pienen nolostuksen ja hämmennyksen. Eihän sitä tissiä tarvitse tuijottaa, jos se nolostuttaa!
Julkisia paikkoja on tietenkin monenlaisia, eikä sitä ehkä tarvitse siinä kaikkein näkyvimmällä paikalla kaivaa rintavarustustaan esiin. Kyllähän se vauva pystyy paremmin keskittymäänkin, jos vetäydytään vähän syrjemmälle. Mutta kaikkialla ei ole mahdollisuutta vetäytyä syrjään, eikö kaikkialle siis saa mennä?
Itse olen imettänyt ainakin Unicafessa (sellaisessa pienemmässä sivuhuoneessa, jossa usein hoidetaan lapsia kahvittelun ohessa), ruokaravintolassa (kyllä, ihan pöydässä kesken ruokailun, kun ei siellä ollut parempaakaan tilaa tarjolla), kahvilassa, tavaratalossa (vieläpä miestenosaston nojatuolissa, siellä kun on yleensä enemmän tilaa ja rauhallisempaa kuin naistenosastolla), puistossa ja pankissa. Kaikkialla hakeudun ensisijaisesti rauhalliseen nurkkaan ja käännän tuolin vielä niin, että saan olla mahdollisimman itsekseni. En kuitenkaan millään lailla siitä syystä, ettei kenenkään tarvitsisi minua katsella, vaan yksinomaan suodakseni ruokailevalle lapselle hieman rauhaa ja nopeuttaakseni siten koko toimenpidettä. Olisihan toki ihanaa, jos jokaisessa kaupassa olisi takahuone imettäville ja jokaisen ravintolan WC-tiloissa penkki vauvan ruokkimista varten, mutta näin nyt vain ei ole.
Tiedän, että näissä lapsiin liittyvissä keskusteluissa kaikkein vihatuimpiin argumentteihin kuuluu tämä klassinen "ei voi tietää, jos ei ole kokemusta omista lapsista". Tässä tapauksessa julki-imetyksen vastustajien kohdalla en kuitenkaan osaa oikein kuvitella muutakaan selitystä: eivätkö he tosiaan ymmärrä, mistä on kyse?
Mikä olisi vaihtoehto julki-imetykselle? Ei, nälkäistä pikkuvauvaa ei voi jättää imettämättä tai siirtää ruokailua siihen, että päästään kotiin. Pienivatsainen nälkäinen vauva ei voi odottaa esim. tuntia, vaan ruokaa on annettava heti. Ja olisiko se ravintolatunnelman tai vaikka muiden pankkissa jonottavien mielenrauhan kannalta muka parempi, jos pieni palosireeni huutaisi kovenevalla äänellä tunnin ajan nälkäänsä? Saattaisi tulla murhaavia katseita siinäkin tapauksessa, ellei peräti heitettäisi ulos koko tilasta.
Olisiko vaihtoehtona sitten äidin jääminen kotiin? Vuoden aikana ei sitten käydä ravintolassa (tämän voi kestää, en minäkään oikeasti imettänyt ravintolapöydässä kuin kerran: mutta silloin olikin hääpäivämme, ja halusimme juhlistaa sitä. Päästäkää koirat irti.), ei muissa kaupoissa kuin lähiruokakaupassa (äidit ja vauvat eivät tarvitse vaatteita, hehän lämpiävät keskinäisestä rakkaudesta), ei pankissa (perheelliset eivät ota lainaa, sijoita tai avaa tilejä) eikä ulkona, vaikka ilma olisi kaunis. Kaiken kaikkiaan imettävä äiti+lapsi-yksikkö ei lähde pois neljän seinän sisältä yli kahden tunnin mittaisiksi ajoiksi, jotta ruokahuolto olisi turvattu säädylliseen malliin. Samalla voitaisiin kuitenkin lisätä mielenterveystyön määrärahoja ja valmistautua synnytyksenjälkeisen masennuksen räjähdysmäiseen lisääntymiseen.
Ei vain voi ymmärtää. Voisiko joku selittää tämänkin? Olisi kivaa, jos voisin toisenkin lapsen kohdalla imettää yhtä vapautuneesti ja rentoutuneesti kuin ensimmäisen. Kunpa en olisi ikinä avannut tätä kirottua intternettiä ja joutunut kohtaamaan maailman pahuutta silmästä silmään...
Mellan kohdalla kaikkein mukavinta oli se, että selvisin koko vuoden mittaisesta (juuri niin, minä imetin noin vuoden ajan, te kiinnostuneet) elämänvaiheesta tutustumatta ollenkaan aiheesta käytyyn keskusteluun. Kyllähän minä siis tiesin, että on olemassa varsin kiihkoilevia ja syyllistäviä näkemyksiä imetyksen oikeasta kestosta, mutta sinänsä imetystapahtumaan liittyvään (netti)keskusteluun en tutustunut.
Minulle tuli siis oikeasti vasta imetyksen loputtua (tai ainakin loppupuolella) täysin uutena tietona se, että julkisilla paikoilla imettäminen oikeasti häiritsee aika montaa ihmistä. Tai ehkä nämä asiasta kiusaantuneet vain ovat tavallista äänekkäämpiä intternetissä, mutta jotenkin ne satunnaiset kommentit virtuaalimaailmassa tuntuvat nimenomaan vastustavan julki-imetystä. Mielenkiintoista on myös se, että jostain syystä julki-imetys häiritsee nimenomaan naisia, ei miehiä.
Tällä blogilla nyt ei ole kovin laajaa lukijakuntaa, joten ei tässä varmaan mitään aivan ihmeellistä keskustelua saada käyntiin. Ja onhan tämä aihe ilmeisesti kulunut, vaikka minä en näihin keskusteluihin olekaan niin paljon osallistunut.
Mutta ihan oikeasti, häiritseekö julkisella paikalla imettäminen tosiaan enemmistöä? Ketä, ja miksi?
No, kyllähän sitä saattaa joskus jostain vähän nolostua, ja voin ymmärtää, että ehkä kaikki äidit eivät häveliäisyyttään kehtaa paljastaa itseään väenpaljoudessa. Mutta suomalaisessa saunakulttuurissa en silti voi käsittää varsinaista pahastumista, korkeintaan pienen nolostuksen ja hämmennyksen. Eihän sitä tissiä tarvitse tuijottaa, jos se nolostuttaa!
Julkisia paikkoja on tietenkin monenlaisia, eikä sitä ehkä tarvitse siinä kaikkein näkyvimmällä paikalla kaivaa rintavarustustaan esiin. Kyllähän se vauva pystyy paremmin keskittymäänkin, jos vetäydytään vähän syrjemmälle. Mutta kaikkialla ei ole mahdollisuutta vetäytyä syrjään, eikö kaikkialle siis saa mennä?
Itse olen imettänyt ainakin Unicafessa (sellaisessa pienemmässä sivuhuoneessa, jossa usein hoidetaan lapsia kahvittelun ohessa), ruokaravintolassa (kyllä, ihan pöydässä kesken ruokailun, kun ei siellä ollut parempaakaan tilaa tarjolla), kahvilassa, tavaratalossa (vieläpä miestenosaston nojatuolissa, siellä kun on yleensä enemmän tilaa ja rauhallisempaa kuin naistenosastolla), puistossa ja pankissa. Kaikkialla hakeudun ensisijaisesti rauhalliseen nurkkaan ja käännän tuolin vielä niin, että saan olla mahdollisimman itsekseni. En kuitenkaan millään lailla siitä syystä, ettei kenenkään tarvitsisi minua katsella, vaan yksinomaan suodakseni ruokailevalle lapselle hieman rauhaa ja nopeuttaakseni siten koko toimenpidettä. Olisihan toki ihanaa, jos jokaisessa kaupassa olisi takahuone imettäville ja jokaisen ravintolan WC-tiloissa penkki vauvan ruokkimista varten, mutta näin nyt vain ei ole.
Tiedän, että näissä lapsiin liittyvissä keskusteluissa kaikkein vihatuimpiin argumentteihin kuuluu tämä klassinen "ei voi tietää, jos ei ole kokemusta omista lapsista". Tässä tapauksessa julki-imetyksen vastustajien kohdalla en kuitenkaan osaa oikein kuvitella muutakaan selitystä: eivätkö he tosiaan ymmärrä, mistä on kyse?
Mikä olisi vaihtoehto julki-imetykselle? Ei, nälkäistä pikkuvauvaa ei voi jättää imettämättä tai siirtää ruokailua siihen, että päästään kotiin. Pienivatsainen nälkäinen vauva ei voi odottaa esim. tuntia, vaan ruokaa on annettava heti. Ja olisiko se ravintolatunnelman tai vaikka muiden pankkissa jonottavien mielenrauhan kannalta muka parempi, jos pieni palosireeni huutaisi kovenevalla äänellä tunnin ajan nälkäänsä? Saattaisi tulla murhaavia katseita siinäkin tapauksessa, ellei peräti heitettäisi ulos koko tilasta.
Olisiko vaihtoehtona sitten äidin jääminen kotiin? Vuoden aikana ei sitten käydä ravintolassa (tämän voi kestää, en minäkään oikeasti imettänyt ravintolapöydässä kuin kerran: mutta silloin olikin hääpäivämme, ja halusimme juhlistaa sitä. Päästäkää koirat irti.), ei muissa kaupoissa kuin lähiruokakaupassa (äidit ja vauvat eivät tarvitse vaatteita, hehän lämpiävät keskinäisestä rakkaudesta), ei pankissa (perheelliset eivät ota lainaa, sijoita tai avaa tilejä) eikä ulkona, vaikka ilma olisi kaunis. Kaiken kaikkiaan imettävä äiti+lapsi-yksikkö ei lähde pois neljän seinän sisältä yli kahden tunnin mittaisiksi ajoiksi, jotta ruokahuolto olisi turvattu säädylliseen malliin. Samalla voitaisiin kuitenkin lisätä mielenterveystyön määrärahoja ja valmistautua synnytyksenjälkeisen masennuksen räjähdysmäiseen lisääntymiseen.
Ei vain voi ymmärtää. Voisiko joku selittää tämänkin? Olisi kivaa, jos voisin toisenkin lapsen kohdalla imettää yhtä vapautuneesti ja rentoutuneesti kuin ensimmäisen. Kunpa en olisi ikinä avannut tätä kirottua intternettiä ja joutunut kohtaamaan maailman pahuutta silmästä silmään...
Tämä on kyllä mielenkiintoinen ilmiö sinänsä. Kenelläkään tuskin on mitään poikkupuolista sanottavaa siitä, jos vauvaa ruokitaan tuttipullosta, joten kyllä sen täytyy olla siitä tissinpaljastamisesta jotenkin kiinni.
VastaaPoistaSauna ehkä koetaan kuitenkin jotenkin intiiminä paikkana, ja voihan olla, että ne, joita toisten paljaiden ruumiinosien näkeminen häiritsee, eivät lähde saunomaan kuin erittäin tutussa seurassa.
Olisikohan tässä lopulta kyse nykyisin läpitunkevasta seksin ja seksuaalisuuden korostuksesta ja erityisesti naisen rintojen yhdistämiseen kovin tiukasti seksiin? Ettei osata nähdä rintojen primäärifunktiota, hämmennytään, kun katsotaan peräkkäin talonkorkuisia H&M:n alusvaatemainoksissa keikisteleviä malleja ja kahvilassa rintaansa häveliäästi nälkäiselle lapselleen tarjoavaa äitiä.
Paljas pinta saattaa olla muutoinkin monelle modernille kaupunkilaiselle liikaa, tästä hyvänä esimerkkinä on mielestäni jokakesäinen "miehet eivät saa kulkea kaupungilla ilman paitaa" -keskustelu. Kysymys: Kenen ruokahalun vie terassilla pöydän toisella puolella istuva paidaton, keski-ikänen, hieman pullero tuntematon mies? Entä jos leffateatterissa viereesi istuu äijä, joka kylmästi riisuu ylävartalonsa paljaaksi istuutuessaan nauttimaan elokuvasta? (kyllä, sellaisia tyyppejä on!)
Tuosta saunakulttuurista ajattelin vielä sen verran sanoa, että eipä toki varmaan suurin osa suomalaisista saunoisi aivan estoitta alasti tuntemattomien tai edes puolituttujen seurassa. Akateemisissa piireissä se on kokemani mukaan kyllä hyvin tavanomaista, mutta varmaan valtaosa pitää nakuilun kuitenkin lähinnä perhepiirissä.
VastaaPoistaSiinä mielessä olen kuitenkin aina kuvitellut saunakulttuurin vähän pehmentävän suomalaisten suhtautumista alastomuuteen, että lähes jokainen meistä lienee kuitenkin nähnyt ainakin sukulaisiaan alasti juuri saunassa tai vastaavassa yhteydessä. Kaiketi ihan kaikkialla lapset eivät näe edes vanhempiaan koskaan alasti, joten oletettavasti paljas pinta tuntemattomassa ihmisessä hämmentäisi lähtökohtaisesti enemmän.
Tai niinhän sitä luulisi.
Sinänsä tuo rinnastus paidattomiin kesämiehiin on ihan sopiva, kyse on siis siitä miten paljon mukavuutta ihmisille sallitaan esteettisyydestä tinkimällä. Itse en päivittele imettäviä äitejä enkä paidattomia miehiä, kukin tehköön mitä haluaa.
Etiketti voi sitten olla asia erikseen: paidatonta miestä tuskin päästettäisiin hienoon ravintolaan, joten ehkä sen äidinkään ei tarvitsisi kaivaa tissiään esiin valkopöytäliinaisessa pöytiintarjoiluravintolassa.
Toisaalta on näissä tapauksissa kuitenkin selvä ero: aikuinen mies kestää suomen kesän kuumuutta paita päällä huomattavasti paremmin kuin sylivauva nälkää. Miehen ei ole pakko ottaa paitaa pois, vauvan on pakko syödä. En minäkään olisi sitä Mellaa kerran siellä ravintolassa imettänyt, jos olisi ollut tarjolla rauhallinen takahuone tai tilava vessa. Vaan kun ei ollut. Ja ravintolassa kuitenkin tiedettiin että pikkuvauva on tulossa, kun kerroin asiasta pöytävarausta tehdessäni.
Toisin sanoen minun mielestäni kesämiesten kategorinen halveksunta on pikkusieluista nipottamista, julki-imettäjien halveksunta puolestaan julmaa ja ajattelematonta.