En tiedä, mihin aikaan virallisten opaskirjojen mukaan alkaa ensimmäinen uhmaikä, mutta meillä se alkoi tänään. Kyllähän Mellalla on hiljalleen alkanut kasvaa oma tahto, jota välillä demonstroidaan ponnekkaastikin. Mutta varsinaista uhmaa ei ole mielestäni vielä ollut, vaan mahdolliset kiukunpurkaukset ovat olleet säännösteltyjä ja lyhytkestoisia.
Tänään neiti on ollut poikkeuksellisen omatoiminen koko päivän ajan, mutta käyttäytyi kuitenkin päiväsaikaan siivosti. Mitä nyt vähän sotki mysliä kulhon ympärille, sehän nyt on vain normaalia. Mutta Erikin saavuttua kotiin on omatoimisuus muuttunut suunnitelmalliseksi rikollisuudeksi: pimu vain säntäilee tuhmuudesta toiseen. Kun neiti on häädetty pois keittiön laatikoilta, riiviö siirtyy kirjahyllyyn. Kun meikkeihin ei saa koskea, käydään siivouskaapilla. Ja koko ajan siinä välissä lyödään, raavitaan, potkitaan ja purraan isiä, koska se on hauska leikki, ainakin kikatuksen perusteella. Ja paras vitsi on "ei", mikään ei naurata niin paljon kuin sen sanan kuuleminen.
Viime päivinä pottatouhuissa on ollut huimaa kehitystä: nyt pottaan tehdään pisuja jo päivittäin, eli tyttö on jo selvästi ymmärtänyt, mistä siinä on kyse. Tänään niitä lätäköitä on kuitenkin alkanut ilmestyä kaikkialle muualle paitsi pottaan. Erik on ilmeisesti kantanut Mellan liian monta kertaa huoneeseensa rauhoittumaan, sillä neiti tuli naama pokkana lorottamaan isin jalkaa pitkin. Kyse oli ilmiselvästi ihan silkasta kostosta, pottakin nimittäin sijaitsi alle metrin päässä. Tästä tyttö siirtyi jatkamaan pisutteluaan sähköjohtojen päälle, säilyttäen edelleen uhmakkaan katsekontaktin isäänsä.
Summa summarum: yhtenäkään yksittäisenä päivänä ei tässä kotitaloudessa ole todistettu yhtä tiivistä tuhmailua. Mellan uhmaikä siis alkoi 17.1.2008, kun tyttö on himpun päälle vuoden ja kahdeksan kuukauden ikäinen.
Lisäys 18.1.: Unohdin kokonaan mainita yhden huomionarvoisen tuhmuuden, johon Mella kykeni eilen. Neidin tuoreimpiin taitoihin kuuluu myös ovien avaaminen, mistä rohkaistuneena tyttö uskaltaa nykyään myös sulkeutua yksinään ovien taakse. Olemme jo oppineet, että jos Mella sulkee oven perässään, on mielessä jotain kiellettyä. Eilen kuulimmekin paukahduksen, ja totesimme Mellan taas kerran sulkeutuneen omaan huoneeseensa. Kävi ilmi, että typykkä oli käynyt vaivihkaa nappaamassa eteisestä käsilaukkuni ja mennyt penkomaan sitä salassa omaan piiloonsa.
Eihän tuollaisesta voi oikeasti edes suuttua, niin vaikuttavia nämä juonittelut ovat.
Tänään neiti on ollut poikkeuksellisen omatoiminen koko päivän ajan, mutta käyttäytyi kuitenkin päiväsaikaan siivosti. Mitä nyt vähän sotki mysliä kulhon ympärille, sehän nyt on vain normaalia. Mutta Erikin saavuttua kotiin on omatoimisuus muuttunut suunnitelmalliseksi rikollisuudeksi: pimu vain säntäilee tuhmuudesta toiseen. Kun neiti on häädetty pois keittiön laatikoilta, riiviö siirtyy kirjahyllyyn. Kun meikkeihin ei saa koskea, käydään siivouskaapilla. Ja koko ajan siinä välissä lyödään, raavitaan, potkitaan ja purraan isiä, koska se on hauska leikki, ainakin kikatuksen perusteella. Ja paras vitsi on "ei", mikään ei naurata niin paljon kuin sen sanan kuuleminen.
Viime päivinä pottatouhuissa on ollut huimaa kehitystä: nyt pottaan tehdään pisuja jo päivittäin, eli tyttö on jo selvästi ymmärtänyt, mistä siinä on kyse. Tänään niitä lätäköitä on kuitenkin alkanut ilmestyä kaikkialle muualle paitsi pottaan. Erik on ilmeisesti kantanut Mellan liian monta kertaa huoneeseensa rauhoittumaan, sillä neiti tuli naama pokkana lorottamaan isin jalkaa pitkin. Kyse oli ilmiselvästi ihan silkasta kostosta, pottakin nimittäin sijaitsi alle metrin päässä. Tästä tyttö siirtyi jatkamaan pisutteluaan sähköjohtojen päälle, säilyttäen edelleen uhmakkaan katsekontaktin isäänsä.
Summa summarum: yhtenäkään yksittäisenä päivänä ei tässä kotitaloudessa ole todistettu yhtä tiivistä tuhmailua. Mellan uhmaikä siis alkoi 17.1.2008, kun tyttö on himpun päälle vuoden ja kahdeksan kuukauden ikäinen.
Lisäys 18.1.: Unohdin kokonaan mainita yhden huomionarvoisen tuhmuuden, johon Mella kykeni eilen. Neidin tuoreimpiin taitoihin kuuluu myös ovien avaaminen, mistä rohkaistuneena tyttö uskaltaa nykyään myös sulkeutua yksinään ovien taakse. Olemme jo oppineet, että jos Mella sulkee oven perässään, on mielessä jotain kiellettyä. Eilen kuulimmekin paukahduksen, ja totesimme Mellan taas kerran sulkeutuneen omaan huoneeseensa. Kävi ilmi, että typykkä oli käynyt vaivihkaa nappaamassa eteisestä käsilaukkuni ja mennyt penkomaan sitä salassa omaan piiloonsa.
Eihän tuollaisesta voi oikeasti edes suuttua, niin vaikuttavia nämä juonittelut ovat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti