Piraatteja odotellessa

Minun täytyy tunnustaa, että olen suorastaan lapsekkaan innostunut Piraattipuolueesta. Kuten tyypillistä, seuraan tätäkin poliittista keskustelua lähinnä tunnepohjalta, ja piraatit ovat nyt mieltä lämmittävä lupaus jostain uudesta. Olen kevään ja kesän mittaan seurannut kiinnostuneena Tiedemiehen ja Osmo Soininvaaran tekstejä tekijänoikeuksista ja patenteista, ja toivon näkeväni jatkossa lisää puhetta asiasta.

Enhän minä ole juurikaan perillä siitä, mitä kaikkea ne piraatit nyt oikeasti haluavat ja millaista politiikkaa valtaan päästessään ajaisivat - tietävätköhän itsekään? Eduskuntavaaleihin on nyt kuitenkin vielä mukavasti aikaa, joten olen ottanut kunnianhimoiseksi tavoitteekseni muodostaa puolueesta mielipiteen vaaleihin mennessä: Piraattipuolue, kyllä vai ei?

Innostustani nostatti Hesarin toimittajan kommentti, jossa piraattien alkutaivalta verrattiin Koijärveen. Olisiko tässä seuraava Vihreät? Niin hyvässä kuin pahassakin? Jostain syystä tämä asetelma on kovin riemastuttava, vaikka tiedänkin, ettei kärsivällisyyteni riitä pitämään tämänkaltaista jännitystä yllä vuosikymmenien ajan. Tiedän kyllä syvällä sisimmässäni, ettei parin vuoden sisällä ole tapahtumassa valtavia yhteiskunnallisia muutoksia eikä suurta poliittista jännitysnäytelmää, mutta kai sellaisen mahdollisuudella saa edes mielessään hekumoida? Kaivan jo popcorneja esiin, vaikken edes pidä paukkumaissista.

Sillä kun vatsanpohjalla on epämääräinen tunne siitä, että jossain on jokin vika, on kiva uskoa, että joku on ihanhetikohta matkalla korjaamaan sen. Mikä se vika ja kuka se korjaaja sitten onkin. Ja jos ei vikaa onnistutakaan paikantamaan, on aika kuitenkin sujunut ihan viihdyttävissä merkeissä. Odotan vähintään skandaaleja.