Poliittinen etsikkoaikani on tällä hetkellä johtanut jonkinlaiseen turhautuneeseen tyhjiöön, jossa minkäänlainen vaikuttaminen ei näytä mahdolliselta. Virallisissa vaaleissa äänestäminen näyttäytyy pelkkänä teatterina, eivätkä muutkaan vaikutuskeinot vakuuta.
Epätoivoon saattaa vaipua vaikka selaillessaan erilaisia Facebook-ryhmiä: ihmisillä tuntuu olevan valtava sisäinen palo korjata epäkohtia, mutta toinen toistaan kummallisemmat vaatimusryhmät näyttävät lähinnä surkuhupaisilta ja luonnollisesti täysin voimattomilta. Vaikka naamakirjaystävämme kuinka haluaisivat, somaliystävämme eivät pääse takaisin kotiin, rasistiystävämme eivät pääse avaruuteen, Itä-Suomen hovioikeutta ei lakkauteta eikä VR ota polkupyöriä maksutta kyytiin. Kaikenlainen vaikuttaminen tuntuukin olevan käytännössä pelkkä keino rakentaa omaa ryhmäidentiteetiä.
En kuitenkaan voi vaipua "mitäjärkeeäänestääkunneonkaikkisamanlaisiionnenonkijoita" -nihilismiin, sellainen kun olisi vain joko luotaantyöntävää älyllistä laiskuutta tai lopullista luovuttamista. Kyllä minä kerta kerralta raahaudun sinne äänestyskoppiin, vaikka kuinka allapäin. Mutta usko on nyt aika vähissä.
Kyllähän minä jollain tasolla tiedän, että ihmiset tätä yhteiskuntaa pyörittävät: en minä usko mihinkään sokeisiin kaiken jyrääviin markkina-arvoihin, jumalalliseen kohtaloon tai materialistiseen determinismiin (tai no tähän ehkä pikkuisen heikkoina hetkinäni). Teoriassa on varmasti mahdollista muokata ihmiskunnan tulevaisuutta toivottuun suuntaan, minä en vain koe nähneeni sellaisen toteutuvan käytännössä. Kaikki koostuu niin pienestä byrokraattisesta nillittämisestä, etten enää erota joukosta suuria linjoja ja niitä aktiivisesti ajavia ihmisiä. Tekeekö kukaan edes niin nykyään, ja jos tekee, onko hän asemassa, jossa voisi realistisesti saada jotain aikaankin?
Kun edes ne pienet Facebook-ryhmät eivät saa muutettua pieniä arjen asioita, miten suuret instituutiot ja hallinnolliset organisaatiot voisivat muuttaa niitä suuria asioita?
Epätoivoon saattaa vaipua vaikka selaillessaan erilaisia Facebook-ryhmiä: ihmisillä tuntuu olevan valtava sisäinen palo korjata epäkohtia, mutta toinen toistaan kummallisemmat vaatimusryhmät näyttävät lähinnä surkuhupaisilta ja luonnollisesti täysin voimattomilta. Vaikka naamakirjaystävämme kuinka haluaisivat, somaliystävämme eivät pääse takaisin kotiin, rasistiystävämme eivät pääse avaruuteen, Itä-Suomen hovioikeutta ei lakkauteta eikä VR ota polkupyöriä maksutta kyytiin. Kaikenlainen vaikuttaminen tuntuukin olevan käytännössä pelkkä keino rakentaa omaa ryhmäidentiteetiä.
En kuitenkaan voi vaipua "mitäjärkeeäänestääkunneonkaikkisamanlaisiionnenonkijoita" -nihilismiin, sellainen kun olisi vain joko luotaantyöntävää älyllistä laiskuutta tai lopullista luovuttamista. Kyllä minä kerta kerralta raahaudun sinne äänestyskoppiin, vaikka kuinka allapäin. Mutta usko on nyt aika vähissä.
Kyllähän minä jollain tasolla tiedän, että ihmiset tätä yhteiskuntaa pyörittävät: en minä usko mihinkään sokeisiin kaiken jyrääviin markkina-arvoihin, jumalalliseen kohtaloon tai materialistiseen determinismiin (tai no tähän ehkä pikkuisen heikkoina hetkinäni). Teoriassa on varmasti mahdollista muokata ihmiskunnan tulevaisuutta toivottuun suuntaan, minä en vain koe nähneeni sellaisen toteutuvan käytännössä. Kaikki koostuu niin pienestä byrokraattisesta nillittämisestä, etten enää erota joukosta suuria linjoja ja niitä aktiivisesti ajavia ihmisiä. Tekeekö kukaan edes niin nykyään, ja jos tekee, onko hän asemassa, jossa voisi realistisesti saada jotain aikaankin?
Kun edes ne pienet Facebook-ryhmät eivät saa muutettua pieniä arjen asioita, miten suuret instituutiot ja hallinnolliset organisaatiot voisivat muuttaa niitä suuria asioita?
Parraintahan koko systeemissä on nämä pienten uusien kivojen säädösten laatijat. Lisätään byrokratiaa ja tehdään systeemistä entistä monimutkaisempi, hitaampi ja ennenkaikkea kaikille yhteiskunnan jäsenille kalliimpi. Loppukäyttäjälle tämä höttö näkyy vain entistä isompina hintalappuina. Jos niitä hintalappuja lopen näkyy ollenakaan kun kukaan ei jaksa yrittää tässä älyttömässä pykäläviidakossa.
VastaaPoistaEttä näin...
Ja äänestät sitten ketä tahansa, niin byrokraattikuntaan se ei vaikuta senkään vertaa.
VastaaPoistaEi tän kanssa kannata itteensä rikkoa.
Kannattaapas, kun ei muutakaan osaa. Tai no ei tässä nyt mitään masennusta olla hankkimassa, mutta vähän kyllä korpeaa noin niin kuin akateemisessa mielessä.
VastaaPoistaKyllä mä osaan hyvinkin sulkea mielestäni yhteiskunnallisen todellisuuden ja vain pitää kivaa omassa elämässäni, mutta aina jonkin ajanjakson jälkeen se maailmantuska yllättää. Luontoni ei kai anna mun vain olla möllöttää, kun on pakko saada tietää, miten maailma makaa.
Maailma makaa niin, että niillä on valta, joilla on voimaa ja tarpeeksi löyhä moraali. Poikkeamat tästä tuppaavat olemaan lyhytaikaisia.
VastaaPoista...ja siitä huolimatta sinäkin taidat vain jaksaa äänestää. Mikä sinne koppiin aina ajaa?
VastaaPoistaEihän sille muuten voisi nauraa. Elitististä olisi se.
VastaaPoista