Raideliikenteen kannattajalla ei ole näinä päivinä helppoa. Niin paljon kuin junista ja ratikoista pidänkin, olen vilpittömän onnellinen saadessani kulkea työmatkani bussilla. Minun liikennevälineeni tulee tuiskussa ja pakkasessa aina ajallaan, tai ainakaan vuoroja ei koskaan peruta kokonaan. Kuskit tervehtivät, istuinpaikka löytyy ja lämpöäkin riittää. Aamuäreät yksityisautoilijat saavat kiilailla rauhassa, kun minä suljen silmäni ja kuuntelen napeista hyvää musiikkia pehmeästi keinuvassa kulkuneuvossa.
Bussimatka on päivän kohokohta.
Bussimatka on päivän kohokohta.
Totta! Busseissa on oma viehätyksensä - kunhan tie ei ole kauhean mutkainen ja pitkä :) ..Nimimerkki Mummon alle litistynyt
VastaaPoista"Bussimatka on päivän kohokohta."
VastaaPoistaOtan osaa :)
Jokivaris on selvästi niitä kavereita, joiden lasi on puolityhjä ja kuppi kaatunut. Pah! Tai sitten teillä päin on todella kurjia busseja, tylyt kuskit ja rumat maisemat.
VastaaPoistaTrallallaa!
Busseista kokemukseni ovat toden sanoakseni vähäiset.
VastaaPoistaIhan matkustusvälineestä riippumatta on kuitenkin surullinen ajatus, jos päivän paras hetki on työmatka.
Muuten arviosi allekirjoittaneesta nimimerkistä osui hyvinkin kohdalleen :)
Mjaa, minusta se ei ole yhtään surullista, siis jos ihan ironiatta puhutaan. Se vain kertoo, kuinka paljon pidän autossa istumisesta. Olen pitänyt siitä jo lapsesta asti, ja eräitä miellyttävimpiä muistojani ovatkin ajomatkat Helsingin ja kotikylän välillä.
VastaaPoistaÄiti halusi ajaa yöllä, jotta tiellä ei olisi ruuhkaa ja sunnuntaiautoilijoita. Minä otin puolimakuuasennon, nostin jalat ikkunalle ja kuuntelin radiosta mukavaa poppia moottoritien vilistessä alla. No, auto olikin silloin Porsche, mutta jotain ajan ja paikan ulkopuolista on edelleen tien päällä kulkiessa, ja nimenomaan pimeässä, nimenomaan moottoritiellä.
Sekä kotona että töissä on sitten häly ja useampia pikkuisia roikkumassa lahkeessa. Työmatka on päivän rauhallisin ja zeniläisin hetki; sääli, että se kestää vain vartin.
Hyvin perusteltu. Ei sillä että nimimerkille mitään perusteluja tarvitsisi antaa.
VastaaPoistaMinä en pysty nimeämään omasta päivästäni sitä parasta hetkeä, koska se vaihtelee niin paljon päivästä toiseen.
Tuon alkuperäisen kommenttini pohjana oli ajatus siitä, että sinulla on kotona rakkaita ihmisiä etkä nyt ainakaan blogisi perusteella työtäsikään vihaa, joten kuvittelisin helposti että päivän parhaat hetket osuisivat johonkin muuhun kuin siihen lyhyeen aikaan jolloin olet "yksin" vieraiden keskellä, matkalla paikasta toiseen.
Ehkä se on perinteisesti niin, että sitä arvostaa mistä arjessa on pula, oli se sitten omaa aikaa, muiden läheisyyttä tai jotain muuta. Tai ehkä minä tulkitsen liikaa yhtä yhtä sanaa (kohokohta). Ja lapsethan osaavat olla pikku penteleitä sille päälle sattuessaan, kuten työkaveritkin.
Mistä puheen ollen, mitäs työkaveresi tykkäävät, kun tituleeraat niitä täällä blogillasi "pikkuisiksi"? :)
Totta kai erilaisissa päivissä on erilaisia kohokohtia fiiliksistä ja tapahtumista riippuen, mutta tuo nyt on sellainen päivittäin toistuva hetki, jossa harvoin mikään menee pieleen. Se on siis tasaisen laadukas ja siksi soveltuva yleiseksi kohokohdaksi.
VastaaPoistaSitä paitsi ne perheestä, työstä ja ystävistä saatavat kohokohdat ovat yleensä sen verran aktiivisempia laadultaan, että niiden hienouden tajuaa vasta jälkeenpäin. Nuo bussissa vietetyt zeniläiset hetket taas ovat niitä harvoja, joiden aikana on hyvin tietoinen siitä hienoudesta. Usein ei vain ole aikaa ajatella tarpeeksi, ei ainakaan itseään.
Ai niin, ja piti vielä sanomani, että minun alaisenihan ovat juurikin pikkuisia penteleitä. Minä olen sitten iso pentele. Naapuritiimien väki taas vaihtelee pienestä isoon penteleeseen, pomoni penteleys taas on jotain mittaamattoman suurta.
VastaaPoista