Suomihan on tunnetusti järjestöjen luvattu maa, joten uuden vuoden kunniaksi minäkin lähetin liittymiskaavakkeen uuteen järjestöön. Pitääköhän minun opetella nyt ajattelemaan kuin reserviläinen, kun kerran kuulun reserviläisyhdistykseen? Ainakin kotiin aletaan kohta kantaa Reserviläinen-lehteä; jos ei siitä maine hippipiireissä mustene, niin ei sitten mistään.
SRA-kurssille ei minua vielä huolittu, siellä kun pitäisi osata ampua rynkylläkin. Rynkky ja minä, tiedän, ajatus naurattaa itseänikin. Mutta koska se kerran on niin ratkiriemukas mielikuva, täytyy sitä varmaan kokeillakin. Ennemmin tai myöhemmin Santahamina siis kutsuu märkäkorvaa.
Sitä odotellessa pitäisi yrittää vaikkapa selvittää, mitä eroa on harrastelisenssillä ja ampumaturvalla, joista jompikumpi pitäisi harrastukselle hankkia. Ensimmäinen on vähän halvempi, mitäköhän sillä saa vähemmän?
Olen kuitenkin vielä ikävämmänkin ongelman edessä: mitä tehdä juuri nyt katkolla olevalle HSC-jäsenyydelle? Uuden yhdistyksen jäsenmaksu on paljon pienempi, lisäksi ampuminen Töölöntorin pistooliradalla on paljon halvempaa kuin Albertinkadulla. Ja kun tarkoituksenani on osallistua jossain vaiheessa SRA-kurssille, on johonkin reserviläisyhdistykseen joka tapauksessa pakko kuulua. Rakas HSC alkaa siis käydä turhaksi.
Kuten naiselle sopii, olen luonnollisesti muodostanut vahvan tunnesiteen tuohon paikkaan, jossa olen ensimmäiset ampumakokemukseni hankkinut ja josta olen niin asiantuntevaa opastusta saanut. Miten sellaisen voisi vain kylmästi jättää taakse? Ja miten voisin enää käyttää sarjakorttini loppuun, jos en rohkene katsoa ratamestareita silmiin julman temppuni jälkeen?
Saa nähdä, miten illan ammunta menee, kun mielessä hautuvat näin synkät aatteet.
SRA-kurssille ei minua vielä huolittu, siellä kun pitäisi osata ampua rynkylläkin. Rynkky ja minä, tiedän, ajatus naurattaa itseänikin. Mutta koska se kerran on niin ratkiriemukas mielikuva, täytyy sitä varmaan kokeillakin. Ennemmin tai myöhemmin Santahamina siis kutsuu märkäkorvaa.
Sitä odotellessa pitäisi yrittää vaikkapa selvittää, mitä eroa on harrastelisenssillä ja ampumaturvalla, joista jompikumpi pitäisi harrastukselle hankkia. Ensimmäinen on vähän halvempi, mitäköhän sillä saa vähemmän?
Olen kuitenkin vielä ikävämmänkin ongelman edessä: mitä tehdä juuri nyt katkolla olevalle HSC-jäsenyydelle? Uuden yhdistyksen jäsenmaksu on paljon pienempi, lisäksi ampuminen Töölöntorin pistooliradalla on paljon halvempaa kuin Albertinkadulla. Ja kun tarkoituksenani on osallistua jossain vaiheessa SRA-kurssille, on johonkin reserviläisyhdistykseen joka tapauksessa pakko kuulua. Rakas HSC alkaa siis käydä turhaksi.
Kuten naiselle sopii, olen luonnollisesti muodostanut vahvan tunnesiteen tuohon paikkaan, jossa olen ensimmäiset ampumakokemukseni hankkinut ja josta olen niin asiantuntevaa opastusta saanut. Miten sellaisen voisi vain kylmästi jättää taakse? Ja miten voisin enää käyttää sarjakorttini loppuun, jos en rohkene katsoa ratamestareita silmiin julman temppuni jälkeen?
Saa nähdä, miten illan ammunta menee, kun mielessä hautuvat näin synkät aatteet.
Olethan sä "rynkyllä" ampunut, siis siinä mielessä kun tuolla rynkyistä puhutaan.
VastaaPoistaNo kerran, enkä osannut tai juurikaan tykännyt. Ei sitä lasketa.
VastaaPoistaJa hitto toi teidän fasistien terminologia on epämääräistä.
Säilytä HSC-jäsenyytesi ainakin tovi ja tule keväällä HAURin kurssille hoitamaan IPSC-status alle. Oma 9mm tarvis löytyä mutta senhän nyt tarvitset SRA:a vartenkin.
VastaaPoistaJa jos aiot harrastaa ipsiä niin sitten ehdottomasti se pohjolan lisenssi..
T: Laiska
Noita jäsenyyksiä muuten tuppaa kertymään. Kerää koko sarja!
VastaaPoistaLaiska: No kun ei tuota omaa mutkaa itse asiassa ainakaan Varesin SRA-kurssilla tarvitse, vaan lainavermeitä löytyy. Eihän minulla ole mitään toivoa saada omaa välinettä vielä tämän kevään aikana.
VastaaPoistaSe onkin vähän sääli, että kaikki vähänkin edistyneempi toiminta HSC:llä vaatisi sen oman pyssyn, vaikka tiskin takana olisi kelpo valikoima vuokratavaraa. Sen sijaan muista seuroista lainapyssyä luvataan paljon pienemmästä reservistä.
Hih, sanoin reservi. Pun intended.