Tiedän, että tämä saattaa kuulostaa monesta uskomattomalta, mutta se on totisinta totta: olen menossa tänään elokuviin. Tiedättehän, niitä isolla valkoisella kankaalla liikkuvia ja ääntelehtiviä kuvia, jotka parhaassa tapauksessa kertovat jonkinlaisen tarinan? Isossa salissa, joka on täynnä punaisia pehmeitä istuimia? Sellaisessa isossa rakennuskompleksissa, jossa paukkumaissi löyhkää ja teinilaumat parveilevat?
Eikä tässä vielä kaikki: tiettävästi mukaan on tulossa myös kotifasisti. Tiedättehän, se itäsaksalainen heebo, jonka kanssa olen naimisissa? Jolla on kanssani parikin mukulaa, jotka vastoin vakiintunutta näkemystä eivät kasvakaan kiinni hänessä tai minussa? Toisin kuin arkielämästä voisi päätellä, perheemme saattaa sittenkin muodostaa modulaarisen kokonaisuuden, joka on tarvittaessa pilkottavissa palasiksi; palaset on lisäksi yllätyksekseni ryhmiteltävissä niin, että isojen ja pienten osasten välillä on jopa kilometrien etäisyys. Tähän toimenpiteeseen tosin tarvitaan lisäosa nimeltä Pikkusisko.
Nyt pitää vain toivoa, ettei epävarmuuteni ole turhan läpinäkyvää: entä, jos kaupungin ja mahdollisesti koko maan suurimman elokuvasalin koko yleisö tajuaa ensivilkaisulta, ettemme todellisuudessa kuulukaan joukkoon? Sitten pitää vain luikkia karkuun häntä koipien välissä keskellä naurunremakkaa.
Eikä tässä vielä kaikki: tiettävästi mukaan on tulossa myös kotifasisti. Tiedättehän, se itäsaksalainen heebo, jonka kanssa olen naimisissa? Jolla on kanssani parikin mukulaa, jotka vastoin vakiintunutta näkemystä eivät kasvakaan kiinni hänessä tai minussa? Toisin kuin arkielämästä voisi päätellä, perheemme saattaa sittenkin muodostaa modulaarisen kokonaisuuden, joka on tarvittaessa pilkottavissa palasiksi; palaset on lisäksi yllätyksekseni ryhmiteltävissä niin, että isojen ja pienten osasten välillä on jopa kilometrien etäisyys. Tähän toimenpiteeseen tosin tarvitaan lisäosa nimeltä Pikkusisko.
Nyt pitää vain toivoa, ettei epävarmuuteni ole turhan läpinäkyvää: entä, jos kaupungin ja mahdollisesti koko maan suurimman elokuvasalin koko yleisö tajuaa ensivilkaisulta, ettemme todellisuudessa kuulukaan joukkoon? Sitten pitää vain luikkia karkuun häntä koipien välissä keskellä naurunremakkaa.
Ihan näin varoituksen sanana: aikoinaan kun elokuvat olivat uusi keksintö niin katsojajoukoissa syntyi paniikki kun elokuvassa juna tuli kohti kameraa ja katsojat pelästyivät että nyt se tulee ulos kuvasta ja ajaa yli.
VastaaPoistaEi tarvitse pelästyä, ei se juna tule ulos sieltä kankaalta.
Ne henkilöt ei myöskään kuule niille huudettuja ohjeita, turha edes yrittää.