Olen jo pidemmän aikaa halunnut perustaa oman baarin, mutta tietenkään en tee sellaista. On aivan liian mukavaa saada palkkaa siististi tietokoneen äärellä päiväsaikaan tehdystä säännöllisestä työstä, mutta saahan ihminen haaveilla.
Tärkeintä baarissani olisi pöytiintarjoilu, tiskillä jonottaminen kun on ikävästi poissa tehokkaasta seurustelusta. Baaritiskiriittejä ei tarvittaisi epätoivoisia iskuyrityksiä ja uusiin ihmisiin tutustumista varten, sillä tämä baari olisi tarkoitettu kaveriporukoille ja introverteille.
Älkää kuitenkaan erehtykö pöytiintarjoilun perusteella luulemaan, että baarini olisi kovinkin fiini ja jäykkä paikka; siellä ei nähtäisi valkoisia pöytäliinoja eikä katseltaisi nenänvartta pitkin. Oluttuoppi olisi siellä myös kohtuuhintainen - ei nyt mikään räkäläpolkuhinta, mutta sellaisen alemman keskiluokan torstaikaljan suuruinen.
Oluita saisi olla kohtuullinen valikoima, vaikka varsinaisten oluthuoneiden kanssa olisikin turha lähteä kilpailemaan. Jokunen ulkomainen suosikkiolut saisi listalta löytyä, mutta kotimaisten pienpanimoidenkin tulisi päästä esille. Niiden valikoima voisi olla puolestani vaihtuvakin, koska pienessä baarissa ei varmaankaan kannata pitää kerralla ylettömän montaa sorttia. Jotain pientä suolaista syötävää pitää tietenkin olla, mutta ei liian ravintolamaista menoa kuitenkaan.
Tanssilattiaa ei baaristani löydy. Kotifasisti saattaisi haluta pienen nurkkauksen satunnaisia keikkoja varten, itse en kyllä tarvitsisi välttämättä tätäkään. Kultturelli hippi minussa ehdottaa seinille taideopiskelijoiden vaihtuvia näyttelyitä, mutta todellisuudessa se olisi jo turhankin kultturellia ja veisi liikaa huomiota seurustelulta ja kaljanjuonnilta. Eihän seinillä tarvitse välttämättä olla yhtään mitään.
Jotenkin luulen, että Helsingin yöelämä saa kuitenkin toistaiseksi tulla toimeen ilman minun ammatillista panostani.
Tärkeintä baarissani olisi pöytiintarjoilu, tiskillä jonottaminen kun on ikävästi poissa tehokkaasta seurustelusta. Baaritiskiriittejä ei tarvittaisi epätoivoisia iskuyrityksiä ja uusiin ihmisiin tutustumista varten, sillä tämä baari olisi tarkoitettu kaveriporukoille ja introverteille.
Älkää kuitenkaan erehtykö pöytiintarjoilun perusteella luulemaan, että baarini olisi kovinkin fiini ja jäykkä paikka; siellä ei nähtäisi valkoisia pöytäliinoja eikä katseltaisi nenänvartta pitkin. Oluttuoppi olisi siellä myös kohtuuhintainen - ei nyt mikään räkäläpolkuhinta, mutta sellaisen alemman keskiluokan torstaikaljan suuruinen.
Oluita saisi olla kohtuullinen valikoima, vaikka varsinaisten oluthuoneiden kanssa olisikin turha lähteä kilpailemaan. Jokunen ulkomainen suosikkiolut saisi listalta löytyä, mutta kotimaisten pienpanimoidenkin tulisi päästä esille. Niiden valikoima voisi olla puolestani vaihtuvakin, koska pienessä baarissa ei varmaankaan kannata pitää kerralla ylettömän montaa sorttia. Jotain pientä suolaista syötävää pitää tietenkin olla, mutta ei liian ravintolamaista menoa kuitenkaan.
Tanssilattiaa ei baaristani löydy. Kotifasisti saattaisi haluta pienen nurkkauksen satunnaisia keikkoja varten, itse en kyllä tarvitsisi välttämättä tätäkään. Kultturelli hippi minussa ehdottaa seinille taideopiskelijoiden vaihtuvia näyttelyitä, mutta todellisuudessa se olisi jo turhankin kultturellia ja veisi liikaa huomiota seurustelulta ja kaljanjuonnilta. Eihän seinillä tarvitse välttämättä olla yhtään mitään.
Jotenkin luulen, että Helsingin yöelämä saa kuitenkin toistaiseksi tulla toimeen ilman minun ammatillista panostani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti