Perheillallinen

1. Näytös

Uhmaikäinen näkee tarjolla olevan keittoa ja leipää. Haluaa itse leikata leipäpalansa, mutta isi ei suostu luovuttamaan veistä. Saa raivokohtauksen, heittää nukenrattaat reippaalla riuhtaisulla lattiaan ja joutuu huoneeseensa jäähylle.

2. Näytös

Huoneestaan takaisin pöydän äärelle palannut uhmaikäinen julistaa kovaan ääneen, ettei halua syödä leipää, koska leipä on pahaa. Hän aikoo syödä pelkästään keittoa.

Uhmaikäinen keskittyy lähinnä laskemaan numeroita kymmeneentoista asti, mitä nyt välillä nakertelee leipäänsä. Keitto jää koskemattomaksi.

3. Näytös

Uhmaikäinen alkaa vaatia toista leipäpalaa, mutta tämän ehdoksi asetetaan se, että tyttö syö vähän keittoakin. Uhmaikäinen syö yhden lusikallisen isänsä keittämää ja äitinsä maustamaa kasvissosekeittoa ja purskahtaa itkuun: keitto on kuulemma niin pahaa.

Pohjattoman jalomielisenä isänsä päätyy kuitenkin voitelemaan tytölle toista leipäpalaa. Tällä välin uhmaikäinen katselee äitiään ovela pilke silmäkulmassaan ja jankuttaa, että hän on syönyt edellisen leipänsä. Ihan varmasti on, eikä leipä todellakaan ole missään piilossa, ei ainakaan pöydän alla. Lausunnon täydellisestä viattomuudesta huolimatta äiti päättää tarkistaa tilanteen, ja löytää edellisen leipäpalan lähes koskemattomana tytön kädestä pöydän alta.

Tyttö yrittää peitellä leipäpalaansa ja ilmoittaa velmuillen, ettei äiti näe nyt mitään leipää! Siihen äiti reagoi nakkaamalla vasta voidellun uuden leipäpalan suuhunsa ja toteamalla, että etpä näe sinäkään.

Uhmaikäinen saa raivokohtauksen, juoksee huutaen viereiseen huoneeseen ja viskaa kädessään olevan leipäpalan komeassa kaaressa kuin keihäänheittäjä konsanaan. Isi käy nostamassa vahingoittuneen leivän nurkasta, pyyhkii voitahrat lattiasta ja heittää entisen ruuan biojätteen joukkoon.

Uhmaikäinen suorittaa itkupotkuraivareita teemalla "Miksei kukaan koskaan anna mulle leipää vaikka mulla on kamala nälkä".


Vastoin alkuperäistä suunnitelmaa meillä ei syödäkään tänään jälkiruokaa.