Posliinidemonit ovat totisesti ottaneet minut silmätikukseen, sen verran uhriutunut olo tässä nyt on. Lapseutumisessa on ollut sekin ilo, että kaikki lapsuudesta tutut nostalgiset taudit ovat jälleen osa elämääni; niin kuin nyt vaikka tämä mahatauti.
Mutta sen sijaan, että seuraisin loppuperheen esimerkkiä ja nätisti tyhjentäisin vatsalaukkuni pariin kertaan yhden yön aikana muuten makoisten unien välissä, kutittelee minun vatsalaukkuni ikeniäni vuorokauden verran. Eikä sen vuorokauden aikana sitten nukuta, vaan vapistaan horkassa ja pelätään, ettei elämä päätykään ihan vielä.
Ja sillä välin sen tartunnan perheeseen kantanut kuopus hyppii tasajalkaa vatsan päällä ja vaatii viihdytystä. Neitihän on toki itse parantunut ja piristynyt jo kauan sitten, muttei sitä vielä voi toipilaana päiväkotiinkaan lykätä.
Mutta sen sijaan, että seuraisin loppuperheen esimerkkiä ja nätisti tyhjentäisin vatsalaukkuni pariin kertaan yhden yön aikana muuten makoisten unien välissä, kutittelee minun vatsalaukkuni ikeniäni vuorokauden verran. Eikä sen vuorokauden aikana sitten nukuta, vaan vapistaan horkassa ja pelätään, ettei elämä päätykään ihan vielä.
Ja sillä välin sen tartunnan perheeseen kantanut kuopus hyppii tasajalkaa vatsan päällä ja vaatii viihdytystä. Neitihän on toki itse parantunut ja piristynyt jo kauan sitten, muttei sitä vielä voi toipilaana päiväkotiinkaan lykätä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti