Tiedättehän ne päivät, kun ei tee mieli jutustella mukavia vaan luimistella varjoissa ja mennä lounaallekin ihan itsekseen omine ajatuksineen? Tänään on ollut juuri sellainen päivä, mutta minulla lienee vielä opittavaa epäsosiaalisesta käytöksestä.
Tällaisina päivinä lounaalle mennessä ei esimerkiksi pitäisi katsoa silmiin vastaantulijoita, ei ainakaan tuntemattomia. Ei pitäisi hymyillä ja tervehtiä, eikä pitää ovea auki kanssakulkijoille.
Ruokalassa pitäisi mennä istumaan johonkin pieneen pöytään jossain vähän syrjemmällä eikä siihen kaikkein isoimpaan ja näkyvimmällä paikalla olevaan, jossa kaiken kukkuraksi istuu pelkkiä tuttuja.
Jätin sentään yhden tuolin väliin ja yritin keskittyä oman lautaseni tuijottamiseen enkä keskustelun kuuntelemiseen. Se oli kuitenkin vaikeaa.
Minä en osaa näköjään edes murjottaa.
Tällaisina päivinä lounaalle mennessä ei esimerkiksi pitäisi katsoa silmiin vastaantulijoita, ei ainakaan tuntemattomia. Ei pitäisi hymyillä ja tervehtiä, eikä pitää ovea auki kanssakulkijoille.
Ruokalassa pitäisi mennä istumaan johonkin pieneen pöytään jossain vähän syrjemmällä eikä siihen kaikkein isoimpaan ja näkyvimmällä paikalla olevaan, jossa kaiken kukkuraksi istuu pelkkiä tuttuja.
Jätin sentään yhden tuolin väliin ja yritin keskittyä oman lautaseni tuijottamiseen enkä keskustelun kuuntelemiseen. Se oli kuitenkin vaikeaa.
Minä en osaa näköjään edes murjottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti