Suuri Mutkaprojektini on nyt jämähtänyt paikalleen, ja syy on yksinkertainen: minua pelottaa. Ajattelin noudattaa saamaani selväpäistä neuvoa ja soittaa seuraavaksi paikalliselle poliisiasemalle, kertoa toiveistani ja kysellä edellytyksistä. Luuri ei vain ole noussut.
Pelkään törmääväni mm. seuraavanlaisiin vastoinkäymisiin:
1. Poliisisetä purskahtaa nauruun ja ihmettelee, mitä minun kaltaiseni ikääntynyt tytönhupakko muka omalla mutkalla tekisi. Setä laittaa vielä puhelun kaiuttimeen, josta kuulen koko konttorin hohottavan.
2. Poliisitäti toteaa kuivasti, ettei lupia nyt ihan kenelle tahansa anneta, turha yrittääkään, ja lyö luurin korvaan.
3. Vaikka puhelu menisikin hyvin, viranomaisten hälytyskellot soivat ja blogini joutuu erityistarkkailuun. Käy ilmi, että olen poliisipsykologin mielestä henkisesti aivan liian epätasapainoinen minkäänlaiseksi luvanhaltijaksi; ajokorttinikin hyllytetään. Lisäksi viranomaiset määräävät blogini poistettavaksi internetistä väkivaltaisen kiihotussisällön vuoksi.
4. Vaikka puhelu menisi hyvin, viranomaiset olisivat myönteisiä ja aktiivinen harrastus voisi jatkua päämääränään ikioma hankkimislupa, sosiaaliset seuraukset saattavat olla rankkoja. Punavihreät piirit eivät suhtaudu oman mutkan hankkimiseen kevyenä hairahduksena vaan luokittelevat luopion parantumattomaksi ja hylkäävät kokonaan.
Toisaalta fasistipiireihin on aivan turha yrittääkään tunkea: vuoden verran harrastaneet nauretaan pihalle ja pelkän naksukakkosen omistajat tavataan piestä saunan takana pidemmillä mutkilla. Uutuudenviehätys rajojaan etsivästä hipistä on jo karissut, kun läppä on venytetty liian pitkäksi ja touhu käynyt liian vakavaksi.
Jokin porvarillinen tai nuiva puolueorganisaatio voisi sentään toivottaa tervetulleeksi vaalien alla, mutta heti veret seisauttavan vaalivoiton jälkeen lentäisi ex-punikki nurkkaan kuin vanha rukkanen. Vaalitappio taas laitettaisiin ex-punikin syyksi.
5. Vaikka puhelu menisi hyvin, viranomaiset olisivat myönteisiä, ystävät ymmärtäisivät ja mutkakin päätyisi omaan kaappiin, elämä ei sittenkään olisi entistä parempi. Ammattitaidottomana lankean ostamaan kelvottoman mutkan alennuslaarista, ja lopetan koko harrastuksen sormenpäiden hierryttyä vereslihalle loputtomasta ronklaamisesta. Määräaikaista lupaa ei uusita, eikä ala-arvoinen mutka käy kaupaksi. Sosiaalinen piiri hylkää maansa myyneen.
Aikamoisia kynnyksiä ylitettäväksi.
Pelkään törmääväni mm. seuraavanlaisiin vastoinkäymisiin:
1. Poliisisetä purskahtaa nauruun ja ihmettelee, mitä minun kaltaiseni ikääntynyt tytönhupakko muka omalla mutkalla tekisi. Setä laittaa vielä puhelun kaiuttimeen, josta kuulen koko konttorin hohottavan.
2. Poliisitäti toteaa kuivasti, ettei lupia nyt ihan kenelle tahansa anneta, turha yrittääkään, ja lyö luurin korvaan.
3. Vaikka puhelu menisikin hyvin, viranomaisten hälytyskellot soivat ja blogini joutuu erityistarkkailuun. Käy ilmi, että olen poliisipsykologin mielestä henkisesti aivan liian epätasapainoinen minkäänlaiseksi luvanhaltijaksi; ajokorttinikin hyllytetään. Lisäksi viranomaiset määräävät blogini poistettavaksi internetistä väkivaltaisen kiihotussisällön vuoksi.
4. Vaikka puhelu menisi hyvin, viranomaiset olisivat myönteisiä ja aktiivinen harrastus voisi jatkua päämääränään ikioma hankkimislupa, sosiaaliset seuraukset saattavat olla rankkoja. Punavihreät piirit eivät suhtaudu oman mutkan hankkimiseen kevyenä hairahduksena vaan luokittelevat luopion parantumattomaksi ja hylkäävät kokonaan.
Toisaalta fasistipiireihin on aivan turha yrittääkään tunkea: vuoden verran harrastaneet nauretaan pihalle ja pelkän naksukakkosen omistajat tavataan piestä saunan takana pidemmillä mutkilla. Uutuudenviehätys rajojaan etsivästä hipistä on jo karissut, kun läppä on venytetty liian pitkäksi ja touhu käynyt liian vakavaksi.
Jokin porvarillinen tai nuiva puolueorganisaatio voisi sentään toivottaa tervetulleeksi vaalien alla, mutta heti veret seisauttavan vaalivoiton jälkeen lentäisi ex-punikki nurkkaan kuin vanha rukkanen. Vaalitappio taas laitettaisiin ex-punikin syyksi.
5. Vaikka puhelu menisi hyvin, viranomaiset olisivat myönteisiä, ystävät ymmärtäisivät ja mutkakin päätyisi omaan kaappiin, elämä ei sittenkään olisi entistä parempi. Ammattitaidottomana lankean ostamaan kelvottoman mutkan alennuslaarista, ja lopetan koko harrastuksen sormenpäiden hierryttyä vereslihalle loputtomasta ronklaamisesta. Määräaikaista lupaa ei uusita, eikä ala-arvoinen mutka käy kaupaksi. Sosiaalinen piiri hylkää maansa myyneen.
Aikamoisia kynnyksiä ylitettäväksi.
Nääh, nakskakkonen on ihan parhautta. Tätä Totuutta ei usein ymmärretä ennen kuin muutaman vuoden isommalla paukuttelun jälkeen, jonka jälkeen ollaan ihan hiljaa ja ostetaan oma. Jos ostaa jonkun pimppauskelpoisen (kuten Rugerin Mark II tai III), niin uutuudenviehätystä voi jatkaa laittamalla aseeseen vaikka vaimentimen ja punapisteen.
VastaaPoistaSamoin nakskakkonen kivääri on saanut tietyissä fasistipiireissäkin äärimmäisen suurta suosiota. Mutta fasistipiirien suosio lienee usein kontraindikatiivinen vasuripiirien suosiolle.
Jep, kakskakkonen on tie voittoon.
VastaaPoistaJa jos ostat kollegan mainitseman rugerin, niin ostat Hyvän Mutkan. Sen voi ostaa vaikka käytettynä, jolloin sen saa käytännössä ilmaiseksi.
No niin, tehän inspiroittekin sitten tajuamaan, että vielä täytyy pelätä jotain muutakin:
VastaaPoista6. Saan potkut, kun katselen avokonttorissa rugerinkuvia jännittävissä verkkokaupoissa.
Mutta tässä hommassa, kuten kaikissa muissakin hommissa, on syytä välttää ylianalysointia. Ylianalysoinnin aiheuttama taakka estää homman nousuunlähdön tehokkaasti. "Olenko sellainen ihminen, joka voisi omistaa rugerin?" on kysymys, jota en toivo sinun esittävän.
VastaaPoistaOkei, nyt mua kiinnostaa tietää, miksi ihmeessä mun halutaan pohtivan juuri tuota kysymystä. Itsestään selväähän on, että nyt en muuta voi ajatellakaan.
VastaaPoistaMillainen on ihminen, joka omistaa rugerin? En ole tietämättömyyttäni muodostanut asiasta vielä mielipidettä.
Rugerinomistaja on noin 175 cm pitkä, miespuolinen, hintelä atk-tukihenkilö, joka uskoo youtuben salaliittovideoihin. Ainakin äkkiä mieleen tulleen otannan perusteella.
VastaaPoistaNo minkä takia te sitten mulle moista tyrkytätte? Mä en ole noista mitään.
VastaaPoista4a. No todellakin. Mut sehän tietenkään estä sua. Päinvastoin.
VastaaPoistaJa jos säilytyspaikaksi tulee Pikku-Huopalahti, niin tiedät, missä päin entiset ystäväsi eivät liiku.
Tosiaan, aatteenpunaista verta haistaessaan perusruger kieltämättä saattaa kasata itse itsensä, ladata itse itsensä, murtautua ulos kaapistaan sekä tähdätä itse itseään johonkin epätoivottuun suuntaan.
VastaaPoistaToisin kuin ne muut geneerisen naapuruston mutkat.
Sun pitää virittää sen valvonta jotenkin näin.
VastaaPoistaOho, ei huonompi idea. Mutta eihän vara venettä kaada, eli kyllä valveutuneen punikin kannattaa pysyä kaukana. Se voi kuitenkin säteillä, vaikkei näyttäisikään liikkuvan.
VastaaPoistaJos jollain olisi tarjota tilastotietoa siitä, kuinka paljon kasvaa todennäköisyys kuolla tai haavoittua ampumahaavasta asuessaan taloudessa, jossa on ase, verrattuna talouteen, jossa ei ole, niin otan mieluusti vastaan. Jos saan valita, ottaisin vastauksen mieluummin prosenttiyksiköissä kuin muutosprosenttina. Mielipiteeni perustuu oletukseen, että se >1.
VastaaPoistaElämässä on valittuja riskikertoimia ja randomisti tulevia riskikertoimia. Enkä epäile jälkimmäisten olevan lähes poikkeuksetta isommat. Minä, sinä ja sun naapurit kuitenkin ihan itse valitaan ne valinnaiset.
Ehkä se muutosprosentti olisi selkeämpi: oletukseen, että muutosprosentti >100%. Tosin mä en ihan tiedä, mistä mielipiteestä itsekään puhun, mutta eipä se näyttänytkään olevan pointti.
VastaaPoistaTilastoista mulla ei ole hölkäsen pöläystäkään, ehkä joku muu tietää tai googlaa.
VastaaPoistaMutta matkan varrella unohtuneesta mielipiteestä: sehän oli siis vakaumus siitä, ettei mun punikkiystävät enää tule käymään mun luonani, jos taloudesta löytyy ase. Tämä sitten ilmeisesti asetettiin kuitenkin ehdolliseksi, niistä tilastoista riippuvaksi.
Ihan vain näin yhteenvetona. Jäämme odottamaan jännityksellä, miten tilanne kehittyy.
Eipä taida moista tilastotietoa olla missään. Mutta toki kannattaa jättää se mutka hankkimatta, jos kokee olevansa kyvytön kantamaan sen mukanaan tuomaa vastuuta, ja pelkää aiheuttavansa sen kanssa vaaraa.
VastaaPoistaTää tuntuu kyllä olevan ennemminkin epäluottamuslause mua kohtaan: mun ei koeta olevan kykenevä kantamaan mutkan tuomaa vastuuta ja mun pelätään aiheuttavan sen kanssa vaaraa.
VastaaPoistaEhkä mä en anna itsestäni kauheen uskottavaa kuvaa, pitäis alkaa petrata.
Ai niin, ja jos nämä valinnaiset riskit ja niiden pienentäminen kiinnostavat, niin suosittelen aloittamaan päihteiden, kuten alkoholin, käytön sekä päihteiden käyttäjien läheisyydessä oleskelemisen lopettamisesta. Tälla tavalla saa sekä tapaturmaisen että väkivaltaisen loukkaantumisen riskin pudotettua huomattavasti alhaisemmalle tasolle.
VastaaPoistaHieno kirjoitus, hienoja ja vakavanhauskoja ajatuksia. Kuten Kani tuossa jo totesi, kannattaa välttä ylianalysointia, niinkuin oikeastaan kaikessa muussakin. Jää muuten aikeet pelkästään aikeiden tasolle.
VastaaPoistaRugerin nakskakkoset ovat hyvä valinta, niillä saa "nyyppä" hyväksyviä hymähdyksiä niin normiharrastajien kuin hieman vakavampienkin käsi m*nissa harjoittelevien seurassa. Ja ennenkaikkea laatu & hinta kohtaavat.
Jos punikkipiirit alkavat hyljeksiä sinua uuden(?) harrastuksesi vuoksi, kannattaa miettiä, onko seura oman seurasi arvoista. Ei vapaussodassakaan pelkkiä kirveitä heiluteltu...
Aseharrastus on yksi harvoista harrastuksista, jossa aattelisella tai yhteiskunnallisella taustalla ei käytännössä ole mitään merkitystä. Olen itsekin seurannut vierestä vakavia ja vähemmän vakavia "punikkien" ja "porvarien" tasavertaisia mittelöitä. Koskaan aatetausta ei ole häirinnyt harrastusta tai vaikuttanut harrastus/kilpailuseuraan. Noh, ehkäpä kaikkein "pahimmat" punavihervasemmistovegaanit eivät harrastuksesta innostu, mutta oikeus omaan mielipiteeseen heillekin on suotava. Annetaan kaikkien kukkien kukkia.
Luuri käteen ja vallesmannin toimistoon soittelemaan, kyllä siellä kerrotaan kaikki tarpeellinen.
Ja lopuksi: Remember children, there's no stupid questions, just stupid people... :p
t. Arsu Pee
Kannattaa toki muistaa, että vuonna 2005 ruokaan tukehtui 73 ihmistä. Joista 39 oli päihtyneenä tapahtuman aikaan (lähteenä Suomen Tilastokeskus).
VastaaPoistaEn ole kyseistä tilastoa aseiden riskeistä löytänyt, mutta riskienhallinnassa kannattaa varmaan lähteä eteenpäin todennäköisyyksien mukaisessa järjestyksessä.
Eli kieltäisin muksuilta ainakin pullan vieraisilla, ellei lanssin valo näy jo ikkunasta.