Kulunutta soopaa pakkoruotsista

Pakkoruotsi on aihepiiri, joka ei ole minua sitten ala-asteen ainekirjoitusvuosien jälkeen erityisemmin sytyttänyt. Olenkin yrittänyt pitää näppini erossa tästä teemasta ja jättää sen suosiolla kiihkoileville suomenruotsalaisille ja leijonatatuoiduille isänmaanystäville.

Tänään en kuitenkaan malta pitää suutani kiinni, kun armoitettu presidenttimme Martti Ahtisaari meni pykäämään aiheesta pitkän pätkän Hesarin vieraskynäpalstalle. Aamulla haukoin henkeäni, niin kulunut ja teatraalinen argumenttikimara siellä oli vastassa. Moneen kertaan kuultuja, pureskeltuja ja torjuttuja perusteita. Onkohan pakkoruotsia koskaan puolustettu yhtä huonosti kuin tänään?

Ahtisaaren argumentithan ovat seuraavat:

Meidän on osattava ruotsia, jotta pohjoismainen identiteettimme olisi ehjä.
Kieli on eittämättä merkittävä osa identiteettiä, mutta eri asia sitten on, kuinka vahvasti suomalainen kokee tarvetta identifioida itsensä juuri pohjoismaalaiseksi. Jos minulla on ollut vaikeuksia löytää isänmaallista identiteettiä, on se pohjoismaalainen vieläkin kaukaisempi. Joku voisi tietenkin sanoa, että tämä johtuu pakkoruotsin vastaisesta ilmapiiristä. Mutta en silti koe menettäväni mitään elimellistä, vaikka koko kansa ei tätä identiteettiä täysimääräisesti löytäisikään.

Suomen historia ja kaunokirjallisuus on pitkälti ruotsinkielistä, ja sitä voi ymmärtää parhaiten vain alkuperäiskielellä luettuna.
Varmasti Vänrikki Stoolin tarinoista ja Mannerheimin muistelmista saa enemmän irti, kun lukee ne ruotsiksi. Tätä meille filosofianopiskelijoillekin toitotettiin: lähteet on aina luettava alkuperäiskielellä. Mutta tarvitseeko JOKA IKISEN eurooppalaisen oikeasti opiskella muinaiskreikkaa sisäistääkseen länsimaisen sivistyksen olemuksen? Voisiko alhaisempikin vaatimustaso riittää älyllisesti tyydyttävään elämään?

Ruotsia oppiva ymmärtää kertaheitolla maantieteellisesti laajan alueen elämää.
Niin, ja englantia puhuva vielä laajemmankin. Saksallakin taitaa päästä jo prameampiin ymmärtämislukuihin. Eikä se norjan ja tanskan ymmärtäminen ehkä sittenkään ole niin helppoa kouluruotsin pohjalta, islannista puhumattakaan.

Tuhannet suomalaiset ovat muuttaneet Ruotsiin, ja he tarvitsevat kieltä siellä.
Eli miljoonat opiskelevat ruotsia, jotta muutama tuhat voisi joku päivä muuttaa maahan asumaan? Kuulostaa hieman tehottomalta toiminnalta, enkä aivan heti näe Suomen motiivia kouluttaa kielitaitoisia työntekijöitä naapurimaata varten.

Ruotsin kielen osaaminen helpottaa muiden kielten oppimista.
Toisin kuin englannin, saksan, ranskan, venäjän, espanjan, latinan...?

Muita kieliä osaamalla tullaan suvaitsevaiseksi.
Niin, kuten vaikkapa englantia, saksaa, ranskaa, venäjää, espanjaa, latinaa... (No okei, ehkä ei latinaa. Ja saksakin on vähän arveluttavaa. Ja Ranskassa on niitä väkivaltaisia mellakoita, ja venäläisetkin ovat jotenkin pelottavan nationalistisia. Pysytään tosiaan vain siinä ruotsissa.)

Suosikkiargumenttini on pakko ottaa suorana lainana:

Totta kai voimme puhua englantia muiden pohjoismaalaisten kanssa seurustellessamme. Mutta tällöin olemme kielellisesti ja osin kulttuurisestikin samassa asemassa kuin ketkä muut hyvänsä, jotka puhuvat englantia. Emmekä edes samassa vaan heikommassa asemassa kuin vaikkapa uusiseelantilaiset tai jamaikalaiset, jotka puhuvat englantia äidinkielenään.

Siis häh? Olemme englantia puhuessamme heikommassa asemassa kuin sitä äidinkielenään taitavat, kun taas ruotsia natiivien kanssa käyttäessämme olemmekin tasa-arvoisessa tai ainakin toivottavammassa asemassa? Ilmeisesti Mara tarkoittaa sitä, että ruotsalaiset tykkäävät enemmän meistä kuin jamaikalaisista, koska me voimme puhua heidän äidinkieltään. Tasa-arvoiselta sellainen dialogi ei kuitenkaan kuulosta.

Tämä on tympeä aihe, koska olen ilman muuta kaikenlaisten kielten, myös ruotsin, opiskelun kannalla. Itsekin olisin varmasti lukenut ruotsia, vaikka se olisi ollut täysin vapaaehtoista. Olisinpa saattanut jopa aloittaa ruotsin opiskelun ennen englantia, jos se olisi ollut aikoinaan mahdollista - sen englannin kun oppii muutenkin.

Mutta kuvitteleeko Mara nyt oikeasti puolustavansa ruotsin kielen opetusta näillä argumenteilla? Vai oliko tarkoitus sittenkin kirjoittaa yleinen oodi vieraille kielille, mutta jostain poliittisesta syystä siihen piti lisätä koodisanaksi ruotsi? Pakkoruotsista saa olla mitä mieltä tahansa, mutta minä vaadin jämerämpiä argumentteja noinkin näkyvältä mediapaikalta.