Aamiaispöydässä Hesarin C-osaa selaillessani täyttyi joku mitta: luin artikkelin (saatavilla vain maksulliselta puolelta) punavuorelaisesta naiskaksikosta, joka on perustanut Facebookistakin löytyvän yhteisön alueelle sijoitettavan vastaanottokeskuksen asukkaiden integroimiseksi, vai miten se retoriikka nyt meneekään. Se täyttynyt mitta ei kuitenkaan ollut mokutuskukkaispuhemitta, vaan kyynisyysmitta: ei tarvinnut lukea juttua pitkällekään, kun jo arvasin, miten moisten ajatusten päälle syljetään vaikkapa Hommafoorumilla (artikkeli luettavissa siellä myös kokonaisuudessaan ilmaiseksi).
Kyllähän tällaiset stereotyyppiset reilut kolmekymppiset, naispuoliset ja sosiaalisia tieteitä verovaroilla tutkivat maailmanparantajat ovat lapsellisen helppo kohde perusnetsille; toinen helppo kohde on vastaanottokeskus Helsingin kalliissa ytimessä. Ja että jalkapalloa somalin kanssa - eeeeeivoiollatottamitähömppää!
Anteeksi nyt vain, mutta en minäkään jaksa joka päivä niellä tätä kyynisyyden katkeraa keittoa. Maahanmuuttopolitiikkamme saattaa olla syvältä, Punavuori saattaa olla kehno paikka vastaanottokeskukselle. Suuri osa turvapaikanhakijoista saattaa olla liikkeellä asiattomin perustein, ehkä jopa rikollisin mielin. Mistäs minä tietäisin.
Mutta jos se keskus nyt siellä Rööperissä joka tapauksessa nököttää, keneltä on pois se, että muutama maailmanparantaja yrittää luoda kosmista yhteyttä kulmille ilmestyviin uusiin naamoihin? Kun ilmeisesti verovarojakaan touhuun ei olla syytämässä. Mitä jos muutaman ihmisen elämänlaatu oikeasti paranee, ja muutama maahanmuuttaja vaikkapa sopeutuu paremmin tutustuessaan paikallisiin? Mitä jos vaikkapa vain yksikin potentiaalinen rikollinen luopuu suunnitelmistaan, kun ei viitsikään ryöstää tuttuaan?
Voihan olla, että mitään tällaista kaunista ei tapahdu. Voi olla, että hattaratädeille nauretaan päin naamaa ja ruusunpunaiset unelmat vaihtuvat kylmään todellisuuteen. Mutta eikö se ole jokaisen itseään kunnioittavan maahanmuuttokriitikon toivekin? Lisää nuivia maailmaan?
Antakaa toisten edes yrittää.
(Ei hätää, en minä siihen FB-ryhmään kuulu. Se ei sovi lainkaan tyyliini.)
Kyllähän tällaiset stereotyyppiset reilut kolmekymppiset, naispuoliset ja sosiaalisia tieteitä verovaroilla tutkivat maailmanparantajat ovat lapsellisen helppo kohde perusnetsille; toinen helppo kohde on vastaanottokeskus Helsingin kalliissa ytimessä. Ja että jalkapalloa somalin kanssa - eeeeeivoiollatottamitähömppää!
Anteeksi nyt vain, mutta en minäkään jaksa joka päivä niellä tätä kyynisyyden katkeraa keittoa. Maahanmuuttopolitiikkamme saattaa olla syvältä, Punavuori saattaa olla kehno paikka vastaanottokeskukselle. Suuri osa turvapaikanhakijoista saattaa olla liikkeellä asiattomin perustein, ehkä jopa rikollisin mielin. Mistäs minä tietäisin.
Mutta jos se keskus nyt siellä Rööperissä joka tapauksessa nököttää, keneltä on pois se, että muutama maailmanparantaja yrittää luoda kosmista yhteyttä kulmille ilmestyviin uusiin naamoihin? Kun ilmeisesti verovarojakaan touhuun ei olla syytämässä. Mitä jos muutaman ihmisen elämänlaatu oikeasti paranee, ja muutama maahanmuuttaja vaikkapa sopeutuu paremmin tutustuessaan paikallisiin? Mitä jos vaikkapa vain yksikin potentiaalinen rikollinen luopuu suunnitelmistaan, kun ei viitsikään ryöstää tuttuaan?
Voihan olla, että mitään tällaista kaunista ei tapahdu. Voi olla, että hattaratädeille nauretaan päin naamaa ja ruusunpunaiset unelmat vaihtuvat kylmään todellisuuteen. Mutta eikö se ole jokaisen itseään kunnioittavan maahanmuuttokriitikon toivekin? Lisää nuivia maailmaan?
Antakaa toisten edes yrittää.
(Ei hätää, en minä siihen FB-ryhmään kuulu. Se ei sovi lainkaan tyyliini.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti