Mutkaprojekti on tässä kuumeessa kotona maatessa alkanut hieman hirvittää. Ei sillä, etteikö oma mutka todellakin olisi harrastuksen kannalta kiva. Mutta minä olen aika huono omistaja; liittynee väitettyyn punikkiuteeni. En omista asuntoa, enkä edes hirmuisesti kaipaisi sellaista ristikseni. Vaikka viihdyn mainiosti nykyisessä vuokrakämpässäni, on mukava tietää, että tarvittaessa voi vaihtaa asumusta nopeasti ja vaivattomasti.
Kesämökki kyllä löytyy, mutta sekin ostettiin pakkoraossa: mörskä tuli pitää suvussa, joten veriside oli omistuskammoa vahvempi. Autokin on, koska muuten mökille ei pääsisi mitenkään. Onneksi se on kuitenkin halpa ja pieni. Siis se auto. No, niin kyllä on mökkikin.
Ei minulla mitään omistamista vastaan sinänsä ole, ei materiaan sitoutuminen mitenkään hirvitä. Mutta laiskana ihmisenä en millään jaksaisi pitää huolta omastani. Kesämökillä on pakko aina tehdä jotain remppaa, ja vaikka kotifasisti pääasiassa hoitaakin sen puolen, rassaa se minua silti. Minä lokoilisin mieluiten vain laiturilla ja antaisin muiden huolehtia käytännön asioista ja niistä lapsista. Onneksi paikka on kuitenkin niin rakas, että omistussuhde päätyy voiton puolelle.
Autoonhan minä en juuri koskekaan, paitsi hansikaslokeron karttoihin ja pelkääjän puolen penkkiin. Kotifasisti hoitaa renkaanvaihdot, tankkaamiset, pesemiset, vuosihuoltoon viennit ja sen sellaiset. No, minä sentään maksan vakuutusmaksut.
Mutta ihan oikeasti, minä en pidä huolta edes polkupyörästäni! Kotifasistihan se oli, joka viime viikonloppuna vaihtoi alleni nastarenkaat. Joskus sentään pumppaan renkaisiin ilmaa ihan omin pikku kätösin, mutta kotifasisti taitaa tehdä sitäkin minua useammin. Onneni on, että nyt talvella fillarini on yhteiskäytössä päiväkotimatkalla, joten kotifasisti kyllä pitää sen hyvässä kunnossa.
Eksyin jollekin epämääräiselle asetarvikesivustolle, ja tajusin, mihin olen ryhtymässä. Aseöljyä! Aserasvaa! Puhdistusnarua! Puhdistuspyyhkeitä! Pistoolikoteloita! Lipaskoteloita! Tämähän on vähän kuin jos ostaisi viattomasti lipun hyvään leffaan, mutta joutuisi paikan päällä väkisin ostamaan vielä paukkumaissia (inhoan), spritea (inhoan), salmiakkia (inhoan) ja kirpeitä hedelmäkarkkeja (rajansa kaikella).
Toivottavasti kotifasisti innostuu näpertämisestä.
Kesämökki kyllä löytyy, mutta sekin ostettiin pakkoraossa: mörskä tuli pitää suvussa, joten veriside oli omistuskammoa vahvempi. Autokin on, koska muuten mökille ei pääsisi mitenkään. Onneksi se on kuitenkin halpa ja pieni. Siis se auto. No, niin kyllä on mökkikin.
Ei minulla mitään omistamista vastaan sinänsä ole, ei materiaan sitoutuminen mitenkään hirvitä. Mutta laiskana ihmisenä en millään jaksaisi pitää huolta omastani. Kesämökillä on pakko aina tehdä jotain remppaa, ja vaikka kotifasisti pääasiassa hoitaakin sen puolen, rassaa se minua silti. Minä lokoilisin mieluiten vain laiturilla ja antaisin muiden huolehtia käytännön asioista ja niistä lapsista. Onneksi paikka on kuitenkin niin rakas, että omistussuhde päätyy voiton puolelle.
Autoonhan minä en juuri koskekaan, paitsi hansikaslokeron karttoihin ja pelkääjän puolen penkkiin. Kotifasisti hoitaa renkaanvaihdot, tankkaamiset, pesemiset, vuosihuoltoon viennit ja sen sellaiset. No, minä sentään maksan vakuutusmaksut.
Mutta ihan oikeasti, minä en pidä huolta edes polkupyörästäni! Kotifasistihan se oli, joka viime viikonloppuna vaihtoi alleni nastarenkaat. Joskus sentään pumppaan renkaisiin ilmaa ihan omin pikku kätösin, mutta kotifasisti taitaa tehdä sitäkin minua useammin. Onneni on, että nyt talvella fillarini on yhteiskäytössä päiväkotimatkalla, joten kotifasisti kyllä pitää sen hyvässä kunnossa.
Eksyin jollekin epämääräiselle asetarvikesivustolle, ja tajusin, mihin olen ryhtymässä. Aseöljyä! Aserasvaa! Puhdistusnarua! Puhdistuspyyhkeitä! Pistoolikoteloita! Lipaskoteloita! Tämähän on vähän kuin jos ostaisi viattomasti lipun hyvään leffaan, mutta joutuisi paikan päällä väkisin ostamaan vielä paukkumaissia (inhoan), spritea (inhoan), salmiakkia (inhoan) ja kirpeitä hedelmäkarkkeja (rajansa kaikella).
Toivottavasti kotifasisti innostuu näpertämisestä.
Ihan paska tekosyy.
VastaaPoistaTekosyy? No kerropa, kuinka pitkään ampuminen on nautintoa, jos pyssyä ei ole kertaakaan putsattu taimitäkaikkeasillenytpitääkääntehdä? Niinpä.
VastaaPoistaPyssystä riippuen vaikkapa muutaman vuoden ajan? Eräskin 60-luvun totsi puhdistettiin ensimmäistä kertaa 2004, ja silloinkin kosmeettisista syistä. Sanoisin, että rugerin MK2 kestäisi myös aika barbaarista huoltoa aika pitkään.
VastaaPoistaJa toisesta ääripäästä, 300 lks juntturaväli.
No mutta sitten! Riittää siis, että sä käyt parin vuoden välein huoltamassa mun tulevan, ikioman käsiaseeni.
VastaaPoistaVai saisko niille samanlaisia huoltosopimuksia kuin autoille?
Olis mahdotonta ajatella että Kotifasisti kieltäytyisi huoltotoimista ampuma-aseen suhteen.
VastaaPoistaOlen pitänyt sua näiden tekstien perusteella tähän saakka ihan tolkun ihmisenä, mutta nyt tuli sellainen pommi etten tiedä mitä ajatella: Millainen ihminen inhoaa salmiakkia? Salmiakkihan on suorastaan jumalten herkkua.
VastaaPoistaEi mulla muuta, anteeksi ja näkemiin.
Salmiakki-inhoni riippuu kyllä hieman salmiakin määritelmästä. Apteekin salmiakki ja turkinpippurit kyllä maistuvat, joskus olen syönyt myös jotain noitapillihässäkkää ihan ilolla. Ei niitä kuitenkaan voi montaa vetää, kun tulee jo paha olo. Paitsi apteekin salmiakeista.
VastaaPoistaSen sijaan sellaiset epämääräiset viinikumihenkiset venyvät ja sitkeät viritelmät ovat jotain aivan kammottavaa, nehän maistuvat aivan joltain, äh, emmätiä, polttoöljyltä? Ja useimmista karkkisekoituksista löytyvät "salmiakit" tuppaavat olemaan juuri näitä. Inhoan.
No nyt kuulostaa paremmalta, sen voin itsekin myöntää että salmiakkikarkilla ja salmiakkikarkilla on eroa.
VastaaPoistaNyt voitaneen palata kirjoituksen alkuperäiseen aiheeseen. Johon mulla ei sitten sanottavaa olekaan. :)
Eka purkki aseöljyä on ilmainen.
VastaaPoista