Tänä vuonna esikoinen näyttää olevan ensimmäistä kertaa täysillä mukana tässä joulutohinassa. Neiti on saatu jo peloteltua hyvin tunnelmaan, sillä näin marraskuun puolivälin lähestyessä hän viettää jo ison osan päivästä ikkunan ääressä etsien tonttuja. Etsintä on luonnollisesti turhaa, sillä ensinnäkin tontut ovat lapsille näkymättömiä, toiseksi ne ovat niin pieniä ja nopeita, etteivät aikuisetkaan niitä usein ehdi nähdä ennen kuin keksipussilla on jo käyty varkaissa. Sinnikkäästi Mella on kuitenkin rekrytoinut pikkusiskonsakin vahtimaan ikkunoita, jos punanuttu nyt kuitenkin vähän vilahtaisi.
Vietettyään eilen kokonaisen päivän tonttuja tarkkaillen ja joulukalenterista haaveillen sai esikoinen lopulta raivokohtauksen. Hän ei jaksa, ei suostu odottamaan joulua! Ei pieneltä voi vaatia niin paljon! Isänsä muistutti kuitenkin, että jos ei joulua odota, ei joulu tule lainkaan. Mella yritti ehdottaa, että eikö riitä, että äiti, isi ja pikkusisko odottavat joulua, ja hän lopettaa odottamisen? Vaan ei, silloinhan joulu tulisi vain loppuperheelle, eikä lainkaan Mellalle.
Pienen murjotuksen jälkeen esikoinen ryhtyi taas vastentahtoisesti odottamaan joulua.
Hyvin ovat siis pullamme uunissa.
Vietettyään eilen kokonaisen päivän tonttuja tarkkaillen ja joulukalenterista haaveillen sai esikoinen lopulta raivokohtauksen. Hän ei jaksa, ei suostu odottamaan joulua! Ei pieneltä voi vaatia niin paljon! Isänsä muistutti kuitenkin, että jos ei joulua odota, ei joulu tule lainkaan. Mella yritti ehdottaa, että eikö riitä, että äiti, isi ja pikkusisko odottavat joulua, ja hän lopettaa odottamisen? Vaan ei, silloinhan joulu tulisi vain loppuperheelle, eikä lainkaan Mellalle.
Pienen murjotuksen jälkeen esikoinen ryhtyi taas vastentahtoisesti odottamaan joulua.
Hyvin ovat siis pullamme uunissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti