Äh.

Ammuin sitten ensimmäistä kertaa HSC:llä ysimillisellä. No, eipä tarvinnut lähteä kovin omahyväisenä ulos - reisillehän se meni. Tai no kyllähän minä tauluun osuin ja mustallekin aina välillä, mutta taisi reilut puolet mennä pikkupisteille. Ihan sama mitä temppuja tein ja mitä neuvoja noudatin, aina ne reiät ilmestyivät vasemmalle alaviistoon. Todella rumasti vasemmalle alaviistoon.

Joojoo, vedä siitä liipaisimesta hitaasti, älä ennakoi pauketta äläkä varsinkaan kiihdytä loppuvaiheessa. Ja joojoo, vedä kohti tähtäävää silmää äläkä kaaressa. Hei kyllä minä tiedän, sanokaa se näille tottelemattomille käsilleni.

Näköjään minulla ei myöskään ole mitään tuntumaa siihen, miten osumat onnistuvat. Kaksikakkosella sentään tiedän heti laukauksen jälkeen tauluun katsomatta, menikö hyvin vai ei. Tuolla ysimillisellä taulu oli yllätyksiä täynnä joka kerta.

Jos olo ei vielä tämän session jälkeen ollut tarpeeksi tympeä, tuli yhden paikallisen ohjaajan kanssa puhe practicalista ja aseluvista. Kovasti hän oli sitä mieltä, ettei minun kannata nyt säntäillä sen ysimillisen hakemuksen kanssa, vaan hankkia ihan kiltisti vain ensin se kaksikakkonen ja siirtyä isompaan vasta sen jälkeen. Practicalistakin saa tietenkin enemmän irti, jos osaisi ensin ampua sillä ysimillisellä.

Minä ja minun kärsivällisyyteni tunnetaan. Juuri nyt ei ole yhtään kivaa.