maanantaina, marraskuuta 23, 2009

Merkkihelvetti



Pitkään on tätä yritetty vältellä, mutta vääjäämätön on viimein saanut meidät kiinni: esikoinenkin alkaa olla merkkitietoinen. Meille ei ole ostettu mitään typeriä bamsseja ja disniprinsessoja, eivätkä muksut ole toistaiseksi osanneet vaatia vaatteisiinsa mitään tiettyä kuosia.

Mutta nyt Mella on oppinut päiväkodissa, että Hello Kitty on pienen tytön paras ystävä. Neiti on jo kerjännyt kaikenlaisia teemakuvioituja leluja ja vaatteita isältään, mistä minä en saanut kuulla ajoissa.

Menin sitten ostamaan Neilalle Hello Kitty -hameen huomista valokuvausta varten. Se on kittyksi poikkeuksellisen hieno, sellainen musta sifonki-satiini-hörhelys, ja se kittylogokin on ihan vain ääriviivoilla brodeerattu hillitty kuvio helmassa. Mutta kyllähän esikoinen sen tunnisti.

Olisittepa kuulleet sen värisevän syyttävän äänensävyn, kun Mella kuvaili tarhatädille Neilan kisuhametta ja huomautti, ettei hänen uudessa hameessaan ei ole mitään sellaista kuviota.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti