Sääntökirja

Yksi vanhemmuuden parhaita puolia on se, että kotona saa luoda täysin mielivaltaisen listan sääntöjä, joita lasten on noudatettava. Itse en muista omasta lapsuudestani kovinkaan tiukkoja sääntöjä ja periaatteita, mieleen on jäänyt lähinnä se, että mummon ja papan ruokapöydässä ei saanut viheltää. Se olikin sitten niin typerä sääntö, että meidän ruokapöydässämme ei ainoastaan saa, vaan joskus suorastaan pitää viheltää ja etenkin laulaa ja rummuttaa sormilla.

Mitenkään systemaattisesti emme ole luoneet lapsille säännöstöä, vaan kiellot ja vaatimukset muodostuvat pääasiassa matkan varrella, ad hoc ja ex tempore. Tällä tavalla olemme päätyneet mm. seuraavanlaisiin ohjeisiin, joita oletamme sekä lastemme että satunnaisten päiväkahvivieraiden noudattavan:

-Hanskat pitää ottaa kädestä, kun mennään pytylle/potalle.
-Kädet pestään aina, kun on käyty pytyllä/potalla.
-Hanskat kädessä ei saa pestä käsiä.
-Hanskat kädessä ei saa pestä hampaita.
-Hanskat kädessä ei saa syödä.
-Hanskat kädessä saa nukkua, jos on ollut Kiltisti.
-Kengät jalassa ei saa nukkua, itse asiassa kengät jalassa ei saa mennä edes sänkyyn. Ei, ei edes sellaiset kengät, joiden pohjat ovat puhtaat.
-Ruokaillessa ei saa lukea, paitsi aamiaisen aikana.
-Ruokapöydälle ei saa kiivetä, kun pöydän ääressä syödään tai laitetaan ruokaa. Muulloin ruokapyödältä saa vaikka hyppiä alas, jos uskoo kestävänsä sen (toistuvasti) eikä riko mitään.
-Tiskikoneesta ei saa ottaa ulos likaisia astioita.
-Tiskikoneesta ei saa ottaa ulos likaisia astioita edes hanskat kädessä.

Juu, hanskat ovat olleet viime aikojen kantava teema. Kolmevuotias näyttää yllättävän touhukkaalta mustassa hihattomassa tank topissaan ja mustissa pääkallohanskoissaan. Ei ihan kuka tahansa tule uhittelemaan sellaiselle, vaikka se onkin vain metrin mittainen ja enkelikiharainen.