Tämänaamuinen ideani oli valita kompromissi ja äänestää demareita. Tutustuin nimittäin paperi-Hesarin ystävällisesti laatimaan taulukkoon, jossa esiteltiin pähkinänkuoressa eri puolueiden EU-vaaliteemoja. Demareiden teemat eivät juuri ärsyttäneet, kun taas RKP:n julistukset aiheuttivat lähes oksennusreaktion. On varmasti toki kiva elää maailmassa, jossa ei ole ainuttakaan uhkaa mutta valtavasti mahdollisuuksia. Vai olisikohan sittenkin kyse vain retoriikasta?
Ruusukkaat ovat pitäneet hienoista etäisyyttä pahimpaan mokutuspuheeseen, eikä ylilyöntejä ole kai tehty toiseenkaan suuntaan. Sydämeni sykkii yhä tavallisen työläisen puolella, joten duunarin edunvalvonta lienee ihan hyväksyttävä ajatus. Viime aikoina demareita on julkisuudessa löyty lähinnä Jutta Urpilaisen verkkosukilla ja lääkeruiskuilla, ja jos puheenjohtajan esiintyminen pöhköissä kuvissa on puolueen suurin moka, minä pystyn elämään sen kanssa.
Mutta Lex Karpela on kyllä liki anteeksiantamaton synti. Lisäksi muistin kaksi muutakin vasta-argumenttia: Mitro Repo ja Jani Sievinen.
[huokaus]
Ruusukkaat ovat pitäneet hienoista etäisyyttä pahimpaan mokutuspuheeseen, eikä ylilyöntejä ole kai tehty toiseenkaan suuntaan. Sydämeni sykkii yhä tavallisen työläisen puolella, joten duunarin edunvalvonta lienee ihan hyväksyttävä ajatus. Viime aikoina demareita on julkisuudessa löyty lähinnä Jutta Urpilaisen verkkosukilla ja lääkeruiskuilla, ja jos puheenjohtajan esiintyminen pöhköissä kuvissa on puolueen suurin moka, minä pystyn elämään sen kanssa.
Mutta Lex Karpela on kyllä liki anteeksiantamaton synti. Lisäksi muistin kaksi muutakin vasta-argumenttia: Mitro Repo ja Jani Sievinen.
[huokaus]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti