Käytännön pila pikkulasten tapaan

Kolmivuotiaan järjenjuoksua on joskus vaikea ymmärtää. Esikoisellamme on hellyyttävä tapa tulla viikonloppuaamuisin nallen ja tyynyn kanssa omasta huoneestaan meidän sänkyymme; viikko viikolta mukaan otettavien pehmolelujen määrä on ollut kasvussa. Nyt tytöllä on jo korvamerkityt nallet kutakin perheenjäsentä varten, lisäksi mukana tulee muutamia ylimääräisiä kappaleita siltä varalta, että pikkusisko tiputtaa omansa patterin taakse (kuten käy joka kerta).

Eilen Mellalla oli kuitenkin uudet jekut mielessään. Luulimme kyllä pitäneemme tyttöä silmällä koko päivän, mutta ilmeisesti pimun synttärijuhlien järjestelyihin meni sen verran aikaa ja huomiota, että neiti on voinut vaivihkaa toteuttaa suurta rikossuunnitelmaansa. Puolenyön maissa sänkyyn kömpiessämme havaitsimme nimittäin, että päiväpeiton alta löytyi suurin osa Mellan kirjahyllyn sisällöstä.

Kirjoja oli sen verran paljon, ettei neiti ole niitä kerralla saanut kannettua. Typykkä on siis päivän aikana vaivihkaa kantanut tavaraa asunnon äärilaidoilla sijaitsevien huoneiden välillä, emmekä me vanhemmat huomanneet mitään. Neiti oli osannut työntää päiväpeiton sivuun, levittää kirjat ympäri sänkyä ja vetää sitten päiväpeiton siististi takaisin käytännön pilansa päälle.

Haluaisin kovasti tietää, mihin tällä projektilla oikein pyrittiin. Veikkaanpa vain, etten saa kolmivuotiaastani irti kovinkaan ymmärrettävää sanallista selitystä, varsinkaan näin paljon itse tapahtuman jälkeen.