Minulla on ongelma: elämäni vaikuttaa juuri nyt ongelmattomalta. Siitä taas syntyy huonosti tekstiä, mikä puolestaan on turhauttavaa. Tämän luulisi olevan siis itsestään ratkeava ongelma, mutta todellisuudessa tekstittömyydestä johtuva turhautuneisuus on hyvin lievää ja ohimenevää eikä siten varsinaiseksi ongelmaksi soveltuvaa. Sitä paitsi valkoisen paperin kammosta kirjoittaminen on ehkä vielä tylsempää kuin pusipusihalihali-bloggaaminen.
Olen edelleen sitä mieltä, että tämä kaikki johtuu polkupyöräilystä. Olen hurahtanut jo niin pahasti, että päätin jättää bussikortin ostamatta ja sotkea lihasvoimin töihin ja takaisin joka päivä. Tänä aamuna se 11 kilometrin pätkä ei edes tuntunut enää liikunnalta, mitä nyt maisemat alkavat olla jo vähän tylsiä.
Pyöräily nostaa kuntoa ja raitis ilma virkistää, lisäksi lapset ovat innoissaan ja kaiken kaikkiaan elämä on sujuvampaa ja hyväntuulisempaa. Työpäivätkin hurahtavat ihan huomaamatta ohi eikä näyttöruudun tuijottaminen tunnu yhtään rasittavalta. Lähestyvä kesä riemastuttaa, eikä mökillä ollut viikonloppuna edes yhtä paljon hiirenjätöksiä kuin yleensä.
Mikä pahinta, olen innostanut työkavereita seuraamaan esimerkkiäni: nyt meitä on useita aamuvirkkuja jonottamassa suihkuun aamuisin reippaan pyöräilyn jälkeen. Tosin minä olen aina aamuvirkuin enkä joudu siksi jonottamaan.
Oikeastaan alan jo huolestua. Aivoni alkavat selvästi surkastua samaan tahtiin kuin reisilihakseni paisuvat.
Olen edelleen sitä mieltä, että tämä kaikki johtuu polkupyöräilystä. Olen hurahtanut jo niin pahasti, että päätin jättää bussikortin ostamatta ja sotkea lihasvoimin töihin ja takaisin joka päivä. Tänä aamuna se 11 kilometrin pätkä ei edes tuntunut enää liikunnalta, mitä nyt maisemat alkavat olla jo vähän tylsiä.
Pyöräily nostaa kuntoa ja raitis ilma virkistää, lisäksi lapset ovat innoissaan ja kaiken kaikkiaan elämä on sujuvampaa ja hyväntuulisempaa. Työpäivätkin hurahtavat ihan huomaamatta ohi eikä näyttöruudun tuijottaminen tunnu yhtään rasittavalta. Lähestyvä kesä riemastuttaa, eikä mökillä ollut viikonloppuna edes yhtä paljon hiirenjätöksiä kuin yleensä.
Mikä pahinta, olen innostanut työkavereita seuraamaan esimerkkiäni: nyt meitä on useita aamuvirkkuja jonottamassa suihkuun aamuisin reippaan pyöräilyn jälkeen. Tosin minä olen aina aamuvirkuin enkä joudu siksi jonottamaan.
Oikeastaan alan jo huolestua. Aivoni alkavat selvästi surkastua samaan tahtiin kuin reisilihakseni paisuvat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti