Vienojen pyyntöjen sarjani jatkuu.
Ensinnäkin, avokonttorissa älköön käytettäkö enää ikinä kännykän soittoäänenä minkäänsorttista monofonista melodiantekelettä. Ja jos käytetään, niin ainakin luuri pidetään hiljaisella ja mieluiten kassin pohjalla. Nokiatune, Säkkijärven polkka ja muumilaakson paapapapaapapaapaapapaapa ovat ehdottoman kiellettyjä.
Toiseksi: kaikki kaupat lakatkoon heti myymästä pahanmakuisia karkkeja houkuttelevissa käärepapereissa. Kenenkään ihmisen ei tulisi joutua kokemaan sitä hirvittävää romahdusta, kun riemukkaasti ja suurin odotuksin kotoa työpäivän piristeeksi kannetusta iloisesta kääreestä suuhun hyppää elintarvikkeeksi naamioitunut paholainen. Jos makuvivahteet on kerätty saippuasta, suitsukkeista, huussinperältä sekä mökkikattilan pohjasta, saattavat pahaa-aavistamattoman makeanhimoisen päivät olla luetut.
Jos tämä enkeliksi naamioitunut demoni ei suoraan vie henkeä, tekee syöjä sen itse. Vaaditaan vain pari molekyyliä kielen takaosan nystyröissä, ja kaikki muu syötäväksi tarkoitettu on sen jälkeen kontaminoitu päiväkausiksi. Kun vettä voi juoda kuin vatsaanammuttu, mutta mikään ei vie sitä korvennusta pois. Kun hyvät karkit, pikimusta kahvi ja limakalvoja poltteleva purukumikaan eivät auta, vaan kukin omalla pikantilla tavallaan vain vahvistaa tämän loisen dominanssia makuhermostossa.
Diabolinen vierasmaku on kuin hapanjuuri, kuin itsestäänsikiävä paiserutto, joka osaa ratsastaa millä tahansa muulla maulla ja nousta kerta toisensa jälkeen voitolle koko ruuansulatuskanavan pituudelta. Kuin isien synnit, jotka mädättävät sukupolven toisensa jälkeen. Lopulta hulluuden rajoja hipova makeanhimoinen ei voi muuta raastaa makunystyränsä ulos hiekkapaperin avulla, ja silloinkin piskuinen mutta voitollinen vierasmaku vain nauraa hysteerisen kimeällä äänellään viuluaan soitellen juuri siinä nielurisojen edessä. Veri, kuten kahvikin, vain vahvistaa vierasainetta.
Siteeratakseni Bob Dylania, Jimi Hendrixiä ja Kara "Star-Fracking-Buck" Thracea: There must be some kind of way out of here.
Ensinnäkin, avokonttorissa älköön käytettäkö enää ikinä kännykän soittoäänenä minkäänsorttista monofonista melodiantekelettä. Ja jos käytetään, niin ainakin luuri pidetään hiljaisella ja mieluiten kassin pohjalla. Nokiatune, Säkkijärven polkka ja muumilaakson paapapapaapapaapaapapaapa ovat ehdottoman kiellettyjä.
Toiseksi: kaikki kaupat lakatkoon heti myymästä pahanmakuisia karkkeja houkuttelevissa käärepapereissa. Kenenkään ihmisen ei tulisi joutua kokemaan sitä hirvittävää romahdusta, kun riemukkaasti ja suurin odotuksin kotoa työpäivän piristeeksi kannetusta iloisesta kääreestä suuhun hyppää elintarvikkeeksi naamioitunut paholainen. Jos makuvivahteet on kerätty saippuasta, suitsukkeista, huussinperältä sekä mökkikattilan pohjasta, saattavat pahaa-aavistamattoman makeanhimoisen päivät olla luetut.
Jos tämä enkeliksi naamioitunut demoni ei suoraan vie henkeä, tekee syöjä sen itse. Vaaditaan vain pari molekyyliä kielen takaosan nystyröissä, ja kaikki muu syötäväksi tarkoitettu on sen jälkeen kontaminoitu päiväkausiksi. Kun vettä voi juoda kuin vatsaanammuttu, mutta mikään ei vie sitä korvennusta pois. Kun hyvät karkit, pikimusta kahvi ja limakalvoja poltteleva purukumikaan eivät auta, vaan kukin omalla pikantilla tavallaan vain vahvistaa tämän loisen dominanssia makuhermostossa.
Diabolinen vierasmaku on kuin hapanjuuri, kuin itsestäänsikiävä paiserutto, joka osaa ratsastaa millä tahansa muulla maulla ja nousta kerta toisensa jälkeen voitolle koko ruuansulatuskanavan pituudelta. Kuin isien synnit, jotka mädättävät sukupolven toisensa jälkeen. Lopulta hulluuden rajoja hipova makeanhimoinen ei voi muuta raastaa makunystyränsä ulos hiekkapaperin avulla, ja silloinkin piskuinen mutta voitollinen vierasmaku vain nauraa hysteerisen kimeällä äänellään viuluaan soitellen juuri siinä nielurisojen edessä. Veri, kuten kahvikin, vain vahvistaa vierasainetta.
Siteeratakseni Bob Dylania, Jimi Hendrixiä ja Kara "Star-Fracking-Buck" Thracea: There must be some kind of way out of here.
Höh. Ja minä kun just värkkäsin vanhan Commodore 64:n pelien musiikeista soittoäänet kännykkään. Iloinen Bubble Bobblen kilkutus kun vaimo soittelee, Robocopin teema pärähtää nuoremman konstaapelin tavoitellessa ja mitähän noita muita vielä oli. Commando! Outrun! Auf Wiedersehen Monty! Arkanoid! Sanxion! Delta!
VastaaPoistaEivät normaalit listahitit vaan toimi soittoääninä. Ensinnäkin musiikki on huonoa ja niitä ei hälyssä yksinkertaisesti kuule.
Eivät normaalit listahitit vaan toimi soittoääninä --- niitä ei hälyssä yksinkertaisesti kuuleToi on vähän niin kuin se koko pointti.
VastaaPoistaJa miks tää typerä Blogger ei tunnista mun rivinvaihtoja? Että niinku html-tägien jälkeen ei voisi muka vaihtaa riviä entiseen malliin?
VastaaPoistaHaistakaa pahanhajuinen karkkihönkäys, Blogger-kehittäjät.
ja nyt kun vielä kerrot, että mikä "karkki" on noin pahaa, että me muut osataan varoa? (tai minun tapauksessani tietenkin tyhmänrohkeana menen heti kokeilemaan...) :)
VastaaPoistaJaa mää niinq luulin että meinasit monofonisilla just näitä yksiäänisiä vanhankansan pilipalibiisejä.
VastaaPoistaMistä tuli mieleeni, kosta työkavereille luukuttamalla vaikkapa kohinaa. www.kohina.com ;)
Burana: No niitä pilipalejahan minä, olivat ne sitten lambadaa tai commodorekuusnepaa. Nykypäivän listapoppikset aitoina soittoääninä ei häiritse niin paljon, kun ne eivät ujella samalla tavalla läpi koko muun äänimaiseman (halusin välttämättä päästä käyttämään sanaa äänimaisema).
VastaaPoistaAnnu: Perusilkeänä ihmisenä en taida kertoa, vaan annan vahingon kiertää. Hih!
http://www.vastus.net/ringtone/
VastaaPoistaSieltä soittoääneksi vaikka Rainbow Islands. Jätät sitten lounaan ajaksi pöydälle soimaan. Arvostus nousee saletisti, on nääs niin ihanan piristävä pimputus.
Oletuksena toki, että olet niin tavoiteltu ihminen, että sinulle soitetaan ruokatunnilla.