Kulutusvalintoja ja tarpeita

Se sama vanha virsi: kuinka paljon merkitystä yksittäisen ihmisen kulutusvalinnoilla lopulta on? En selvästikään ole laimeassa pessimismissäni yksin, vaan peräti kaksi kolmasosaa ei näyttäisi uskovan eettisten valintojen globaaliin autuuteen. Kuten kyseisen uutisen kommenteissakin todetaan, uutisen kirjoittaja näkyy selvästi tietävän Oikean Vastauksen. Merkitystä on, ja vain kolmasosa tietää sen, onneksi sentään tilanne on valoisampi kotimaan asioiden osalta.

Intouduin sitten tekemään uutisen promoaman kampanjan testin omasta kulutuskäyttäytymisestäni, ja kävi ilmi, että minä olen jahkailija:

Olet oikeastaan aika tyytyväinen siihen, mitä sinulla jo on. Sinun on vaikea tehdä päätöksiä silloin, kun todella tarvitset jotakin. Sinusta tuntuu, että miettimisaikaa on vain aina liian vähän.

Ostaminen ei ole mielipuuhaasi. Jonkin pienenkin asian hankkimiseen saattaa sinulta kulua viikkoja, jopa kuukausia. Kulutat tavarat lähes käyttökelvottomiksi ennen uuden hankkimista.

Mikä tahansa hankinta on sinulle aina Projekti, jota punnitaan hartaasti ystävien ja sukulaisten kanssa. Välillä tarjoukset tekevät sinut kuitenkin levottomaksi, ja saatat toimia pikaisesti. Jälkeenpäin sinua yleensä kaduttaa.

Lisäksi kulutukseni on kuulemma niukkaa:

Herää kysymys, onko sinulla lainkaan tavaraa, nukutko pelkällä patjalla ja valmistatko kaiken ruokasi kaurapuurosta kahviveteen samassa mummolta perityssä emalipannussa. Jos tämä on oma valintasi, hyvä. Jos elät askeettista elämää vasten tahtoasi, voisit marssia lähimarkettiin ja kysyä myyjältä aluksi vaikka teflonin ihmeellisistä ominaisuuksista.

Jos nyt ei kuitenkaan liioiteltaisi. Niitä kattiloita kuitenkin löytyi yli kymmenen, ja en, en nuku pelkällä patjalla. Saatoin tosin aliarvioida käyttämäni veden määrän, ja toisaalta polkupyöräily näin kesällä vääristänee tilastoja.

No, oli miten oli, en minä ole mitenkään eettinen. Ei vain tee kovinkaan usein mieli juttuja, eikä kyllä koskaan ole rahaakaan; kesämökki, auto ja lapset vievät kaiken liikenevän likviditeetin, eivätkä mitkään mainituista taida olla ekologisen elämän ja kestävän kulutuksen kulmakiviä.

Olen edelleen taipuvainen uskomaan valistuksen ja yksittäisten valintojen korostamisen olevan höpönpöpöä ja vain lainsäädännön toimivan. Miten vasemmistolaista. Miksi ihmeessä yhteiskunnalliseen kontrolliin uskova vasemmisto tuntuu ympäristöasioissa vannovan henkilökohtaisten valintojen nimeen? Mitä minä nyt en ole ymmärtänyt?

Pohjimmiltani olen toki laiska, ja vasemmistolainen ideologia antaa minulle jossain määrin luvan olla sellainen. Vihreät taas vaativat niin paljon, kun olisi ihan tarpeeksi pohdittavaa tässä omassakin elämässä. Oikeistolaiset voisivat antaa tarpeeksi vapautta elää elämääni niin kuin haluan, mutta ehkä ne ruojat samalla nakertavat huomaamattani kaikki turvaverkot itseltäni ja läheisiltäni.

Kuten näkyy, ei vaalien lähestyminen ainakaan helpota asioita yhtään. Tällä hetkellä pallottelen sillä ajatuksella, että hajautan perheemme äänet. Kotifasisti kuitenkin äänestää jotain persuja, joten ehkä minun pitäisi äänestää kukkahattuja.