Kyltyyriä

"Kyltyyri! Kyltyyri! Kyltyyri!"
Tuo huuto on Suomessa syyri,
Mut mikä se on se kyltyyri?
Kas, siinäpä pulma on jyyri.

Se on yhdelle ooppera-kyyri,
taas toiselle Tukholma-tyyri,
Duncan, Forssellin figyyri
tai Parisin polityyri.

Tuhatkarvainen on kyltyyri -
se on Kiinassa Kiinaan myyri -
mut Suomessa Suomen kyltyyri
tuon kaiken on karrikatyyri.

(Eino Leino 1912)

Tuli nähtyä kyltyyriä, kun kävimme kotifasistin kanssa Kiasman kahden uuden näyttelyn avajaisissa. Jos edellinen visiitti olikin pettymys, oli tämä jo huomattavasti parempi. Itse asiassa hullaannuin vallan tuosta Horror Vacui -näyttelystä! Ihania isoja esineitä ja 1800-luvun scifitunnelmaa; puun tuoksua ja hydrauliikkaa; natisevia ruuveja ja raskaita ääniä; vilkkuvia valoja ja lapsuuden homeisen konehuoneen kaikua; Jules Verne ja Philip Pullman. Ja ne sukellus-avaruus-mitkälieroikkuvat puvut siellä ylimmässä kerroksessa olivat oikeasti todella pelottavia, mutta eivät sentään liikaa.

Siinä 8-minuuttisessa lyhytelokuvassakin oli ihan mukaansatempaava klassinen kauhuleffakuvasto, mutta pätkän sanoma jäi toki minulle vähän hämäräksi. Ja jo siinä vaiheessa, kun laatikosta kuoriutui se revolveri, osasin arvata, että tuskin nielen kakistelematta taideteoksen opetusta. Aseet ovat turmiollisia? Aseet tappavat ihmisiä? Aseet kääntyvät lopulta käyttäjäänsä vastaan? No joo, kyllähän te osaatte kuvitella. Tosin saatan olla vähän turhan hanakka tulkitsemaan asioita vetävällä tavalla; ehkä ase siinä symboloikin vain ihmisen sisäsyntyistä aggressiivisuutta.

Toinen näyttely, Luontoa ja luonnotonta, ei sitten ollut yhtä vetoava, vaikka ihan mukiinmenevä sekin joiltain osiltaan oli. Valkoisen enemmistön edustajana on tietenkin törkeää sanoa, että onhan näitä nyt nähty, mutta sanonpa silti. Homojen ja muiden vähemmistöjen elämä ei ole ollut helppoa kautta aikojen ympäri maailman, mutta kyseiset taiteilija eivät olleet aivan ensimmäisiä, jotka tämän älynväläyksen ovat saaneet. Ihan hienoja kuvia sielläkin kyllä välillä oli, ei siinä mitään.

Minulla on toivoa!