Elämän realiteeteista

Olen seurannut huvittuneena tätä Citymarkettien seksilelukohua ja naureskellut avuttomille vanhemmille: Suomessakin näkyy olevan hämmästyttävän paljon aikuisia, jotka oikeasti hätääntyvät, jos pelkäävät joutuvansa selittämään lapselle jotain seksiin liittyvää. Kylläpäs siinä tehdään elämän realiteeteista kumman vaikeaa.

Mutta täytyy sanoa, että tänään meni meidänkin perheemme kasvattajilla sormi suuhun elämän realiteetteja käsiteltäessä. Esikoinen tietää, että isin äiti ja äidin äiti ovat molemmat kuolleet. Esikoinen tietää myös, että papan koira on kuollut, ja ettei koiravanhusta sen vuoksi enää koskaan voi nähdä.

Iloisen itsevarmasti esikoinen kuitenkin totesi, että "minä en koskaan kuole!".

Mitä siihen voi sanoa? Ei kai lapsen illuusiota ikuisesta elämästä voi vielä kolmivuotiaana rikkoa, se olisi jo turhan julmaa ja tarpeetonta. Mutta missä vaiheessa sitten? Milloin vanhemman pitää pakottaa itsestään ne sanat ja ennen kaikkea se ajatus, että kyllä oma lapsikin joskus kuolee?

Tämä on niitä hetkiä, jolloin olisi helpompaa uskoa johonkin satuun.

Joululahjaideoita

Alkaako joululahjapaniikki iskeä? Jotain henkilökohtaista olisi kiva hankkia tärkeälle ystävälle, mutta mieleen tulee vain latteuksia?

Onko ystävä kenties lapsirakas? Jos näin on, mitä jos hankkisit lahjaksi leasing-lapsen! Tarjolla olisi kahta kokoa: suurempi on noin metrin mittainen, ikää sillä on kolme vuotta ja seitsemän kuukautta; pienempi on suunnilleen 80-senttinen sekä vuoden ja kymmenen kuukauden ikäinen.

Leasing-lapsi tuo kotiin todellista joulutunnelmaa, käärepaperin rapinaa, pikkujalkojen töminää ja suloista napinaa! Leasing-lapsi pitää varmasti huolen siitä, ettei hänen olemassaolonsa unohdu keskellä joulukiireitäkään. Leasing-lapsi on todellinen lapsuuden ja perhearvojen ylistys!

Ja mikä parasta, leasing-lapsen voi palauttaa joulunpyhien jälkeen tavalliseen rauhalliseen arkeensa!

Räiskäle

Vaikka väitin, ettei ampuminen enää huvita, raahauduin silkkaa sinnikkyyttäni taas radalle nakuttamaan niitä tuttuja piskuisia reikiä siihen tuttuun pahviin. Mitä siitäkin nyt tulisi, jos harrastaisi vain sellaisia asioita, jotka huvittavat?

Ehkä edellisen kerran shokkiterapiasta oli hyötyä tai sitten nämä menevät muuten vain aalloissa, mutta nythän se alkoi taas luistaa. Jo ensimmäisellä kierroksella olin ihan vedossa (no joo joo, omien keskinkertaisten neitistandardieni mukaisesti, naamat umpeen ruudun sillä puolen).

Niin olin toisellakin. Ja kolmannella. Ja neljännellä.

Vedossa oleminen alkoi nopeasti maistua puulta.

Jos kerran olen tullut siihen johtopäätökseen, ettei agilityammuntaa ja temppuratoja kannata vielä ottaa repertuaariin liian kovien kaliiberivaatimusten vuoksi enkä toisaalta halua heittää hanskoja tiskiinkään, on keksittävä jotain muuta kiinnostavaa aikansa kuluksi. Niin kuin nyt vaikka päätöntä räiskimistä.

Päätin kokeilla, millaista tulosta syntyisi, jos tyhjentäisin koko lippaan aina samassa ajassa kuin muut kiskaisevat puolikkaan. Jos en pääse temppuradalle, voin edes kuivaharjoitella nopeutta. Reisillehän se pääasiassa meni, mutta olipa hemmetti edes hauskaa. Paukut ehtivät tietenkin loppua kesken, mutta onneksi paikalla on aulista palveluskuntaa kantamassa lisää pökköä pesään. Ja lohdutuksekseni muistutan, että jopa kehnosti räiskitty maalitaulu on nykyään sievempi kuin huolella tähdätty vielä vuosi sitten.

Keskittyminen, rauhallinen hengittäminen ja zen saavat nyt kyllä pitää taukoa, minä haluan oppia ampumaan nopeasti.

Henkilökohtaisia ongelmia? Osallistu työpajaan!

Kokko & Herrmann Private Consulting on laajentanut toimintaansa perinteisistä 14 askeleen ohjelmista myös työpajoihin, joiden fokus on kuitenkin tuttuun tapaan henkilökohtaisten ongelmien tehokkaassa ja tuloksellisessa ratkaisemisessa. KHPC:n työpajojen kouluttajat ovat pitkän linjan ammattilaisia, joilla on vuosikymmenten mittainen kokemus henkilökohtaisesta elämästä. Corporate Approach -yksikön konsulttimme ovat tämän lisäksi työskennelleet vuosien ajan yritysmaailmassa.

Valikoimastamme löytyy valmispajoja yksityishenkilöille ja yrityksille, minkä lisäksi toteutamme myös räätälöityjä workshoppeja yrityksille ja muille yhteisöille. Alla lista kevään 2010 tarjonnastamme.


Yrityksille ja yhteisöille:

Virkistysiltojen jatkotoimenpiteet

Kuinka selviytyä pikkujoulujen jälkeisestä arjesta, jos jatkoilla tuli lipsuttua yhteisön omaksumista käytösnormeista? Työpajassa harjoitellaan post-firaalisia kohtaamisia vertaistukiryhmän kesken turvallisen kouluttajan johdolla.

Häiriintynyt pomo - uhka vai mahdollisuus?

Miten säilyttää motivaatio ja panostaa eheään työsuoritukseen sekä palkitsevaan urakehitykseen, jos työpaikkaa terrorisoi keskinkertainen ja katkeroitunut pomo? Workshopin ote on terapeuttis-taiteellinen, ja omat pehmolelut saa ottaa mukaan.


Yksityishenkilöille:

Avioelämän kohtaanto-ongelmat

Miten ratkaista aviopuolisoiden tavoitetilojen epäsuhta makuuhuoneessa? Työpajassa harjoitellaan toimivia lähestymiskeinoja sekä opetellaan tunnistamaan se piste, jonka jälkeen ongelma on voitettavissa ainoastaan henkilöstöuudistuksilla.

Kannustimien uudelleenallokointi

Miksi naapurilla on kalliimpi auto? Opi tunnistamaan kateus energisoivana voimana ja kääntämään se voitoksesi. Työpajaan osallistuminen edellyttää erillisen vastuuvakuutuksen voimassaoloa.

Kolmenkympin kriisi - uhka vai mahdollisuus?

Onko elämäsi saavuttanut jo lakipisteensä? Vertaistuen lisäksi workshopissa pääsee tutustumaan mm. kuntosalien, hedelmöitysklinikoiden, työnvälitystoimistojen ja eläkeyhtiöiden palveluihin.

M-A-I-T-O

Kuopus ei vielä puhu kokonaisia lauseita, mutta osaa paljon yksittäisiä sanoja niin suomeksi kuin saksaksikin. Itse asiassa tyttö taitaa puhua hieman enemmän saksaa kuin suomea, mutta osaa sanoa suomeksi esimerkiksi niinkin vaikean sanan kuin kalenteri. Jostain syystä sana maito on kuitenkin ylivoimainen, tai sellaiseksi neiti on sen tehnyt.

-Neila, sano maito.
-Milch!
-Sano MAI - TO.
-Milch!
-Sano mai-mai-mai.
-Mai-mai-mai!
-Sano to-to-to.
-To-to-to!
-Sano mai.
-Mai!
-Sano to.
-To!
-Sano maito.
-Milch!

Filosofian harjoittamisesta

Myönnän, että saatan tunnistaa tästä omia piirteitäni niiltä ajoilta, kun olin vielä nuori ja vetreä filosofianopiskelija. Nykyäänhän vanhemmuuden ja tavallisen arjen hapertamat aivoni eivät kykene enää minkäänlaiseen (pseudo-)älylliseen ilotteluun.

Ilmoja pidellen

Tästä tulee hyvä viikko. Luntakin on jo. Pulinat pois.

Mieliteoista

Minun on jo pidemmän aikaa tehnyt kovasti mieli tätä, ja himo sen kun vain yltyy. Rahatilanne ei kuitenkaan ole kohentunut kotifasistin sisustusinnosta puhumattakaan, joten ostin sitten lohdutukseksi tämän.

Hyvä mieli siitäkin tuli.