Miehistä, naisista ja aikuisista

Tiesittekö, että

• Miehet osaa laittaa ruokaa, naiset ei. Jos miehet ei käske, naiset ei saa laittaa ruokaa;
• Naiset osaa leipoa miehiä paremmin;
• Miehet osaa ajaa autoa naisia paremmin, paitsi mumma ajaa yhtä hyvin;
• Naiset ui miehiä paremmin, paitsi miehet ui uimapatjalla naisia paremmin;
• Miehet osaa korjata lamppuja, naiset ei;
• Isi on aikuinen ja tietää kaikkea.

Väkivaltakulttuurista

Älkää luulko, että työntäisin lusikkaani Sofi-soppaan, pois se minusta. Mutta jos ihan vähän vain hipaisisi tuota Johanna Korhosen tulkintaa aiheesta.

Pomo kylläkin tervehti aamulla töihin tullessaan, mutta on se joskus ajatuksissaan tainnut posottaa ohi ottamatta katsekontaktia. Eilen joku nainen (!) livahti juna-asemalla edestäni ovesta ja melkein paukautti sen naamalleni. Ja entä minä itse sitten? Auon päätäni täällä pahamaineisessa netissä ja yritän hartiavoimin hiljentää kaikki idiootit toisinajattelijat.

Elämme väkivaltaisessa maailmassa.

Korhosen lista oli tietenkin epätäydellinen, koska kolumnilla on ymmärrettävästi rajattu pituus. Vaikka netti on paha, käytän sitä nyt hyväkseni mainitakseni muutamia puuttumaan jääneitä väkivaltakulttuurin ilmentymiä.

-Kuopukseni tönäisi eilen päiväkodissa tarhakaverinsa kumoon ja purskahti manipuloivasti itkuun, kun hänen käskettiin pyytää anteeksi.

-Työpaikan Amican hinnat ovat nousseet ikävän korkeiksi samaan aikaan, kun laatu on pudonnut keittiöpäällikön vaihtuessa tiuhaan tahtiin.

-Lunta ei vain näy, vaikka on olevinaan talvi.

-Toimistossa on tänään jostain syystä poikkeuksellisen kylmä.

-Aamulla jouduin vaivalloisesti nousemaan pyörän satulasta, avaamaan jalankulkuportin ja taluttamaan pyörän työpaikan sisäpihalle, kun en saapunut tällä kertaa kätevästi yhtä aikaa postiauton kanssa ja päässyt siten livahtamaan sisälle leveämmästä autoportista.

-Joulu-tammikuussa ei aurinkoa pääse näkemään, kun riistäjän kahleissa työpaikalla kuluu päivän ainoa valoisa aika.


Lukijat voivat vapaasti kertoa omista väkivaltaisista kokemuksistaan, josko se vähän helpottaisi murjottua mieltä.

Sääntökirja

Yksi vanhemmuuden parhaita puolia on se, että kotona saa luoda täysin mielivaltaisen listan sääntöjä, joita lasten on noudatettava. Itse en muista omasta lapsuudestani kovinkaan tiukkoja sääntöjä ja periaatteita, mieleen on jäänyt lähinnä se, että mummon ja papan ruokapöydässä ei saanut viheltää. Se olikin sitten niin typerä sääntö, että meidän ruokapöydässämme ei ainoastaan saa, vaan joskus suorastaan pitää viheltää ja etenkin laulaa ja rummuttaa sormilla.

Mitenkään systemaattisesti emme ole luoneet lapsille säännöstöä, vaan kiellot ja vaatimukset muodostuvat pääasiassa matkan varrella, ad hoc ja ex tempore. Tällä tavalla olemme päätyneet mm. seuraavanlaisiin ohjeisiin, joita oletamme sekä lastemme että satunnaisten päiväkahvivieraiden noudattavan:

-Hanskat pitää ottaa kädestä, kun mennään pytylle/potalle.
-Kädet pestään aina, kun on käyty pytyllä/potalla.
-Hanskat kädessä ei saa pestä käsiä.
-Hanskat kädessä ei saa pestä hampaita.
-Hanskat kädessä ei saa syödä.
-Hanskat kädessä saa nukkua, jos on ollut Kiltisti.
-Kengät jalassa ei saa nukkua, itse asiassa kengät jalassa ei saa mennä edes sänkyyn. Ei, ei edes sellaiset kengät, joiden pohjat ovat puhtaat.
-Ruokaillessa ei saa lukea, paitsi aamiaisen aikana.
-Ruokapöydälle ei saa kiivetä, kun pöydän ääressä syödään tai laitetaan ruokaa. Muulloin ruokapyödältä saa vaikka hyppiä alas, jos uskoo kestävänsä sen (toistuvasti) eikä riko mitään.
-Tiskikoneesta ei saa ottaa ulos likaisia astioita.
-Tiskikoneesta ei saa ottaa ulos likaisia astioita edes hanskat kädessä.

Juu, hanskat ovat olleet viime aikojen kantava teema. Kolmevuotias näyttää yllättävän touhukkaalta mustassa hihattomassa tank topissaan ja mustissa pääkallohanskoissaan. Ei ihan kuka tahansa tule uhittelemaan sellaiselle, vaikka se onkin vain metrin mittainen ja enkelikiharainen.

Angina-tädin opas oikeaoppiseen mutta vaarattomaan synkistelyyn

Aina silloin tällöin paremmallekin väelle tulee tarve vetäytyä verhojen taakse piiloon pahaa maailmaa. Iloluontoisinkin saattaa haluta viettää pimeän illan raskassoutuisiin ajatuksiinsa uppoutuen; tasapainoisinkin aikuinen voi kokea houkutusta sukeltaa viisitoistavuotiaan maailmaan pieneksi tuokioksi.

Mutta tietääkö ilolintu edes, miten maailmantuskaa podetaan? Muistaako aikuinen, miten mitättömistä murheista kasvatetaan elämää suurempia tragedioita? Ja mikä tärkeintä, miten toteuttaa se oikeaoppisesti mutta vaarattomasti - niin, ettei levy jää päälle eikä maine mene?

1. Seura. On ehdottomasti oltava yksin. Luonnollisesti synkistely on autenttisinta piilossa maailmalta, mutta aikuisen on tämän lisäksi tärkeä varmistaa selustansa minimoimalla todistajien määrä. Naispuolisen aikuisen on myös huolehdittava siitä, ettei kasvoilla ole valumaan herkästi lähtevää meikkiä, mikäli tarkoitus on tuokion jälkeen palata ihmisten ilmoille. Synkistelyyn ja siitä toipumiseen kannattaakin varata runsaasti aikaa.

Missään nimessä oikeaoppista ja vaaratonta synkistelyä ei aloiteta esimerkiksi lähtemällä kesken kaiken pois sosiaalisesta tilanteesta. Sellainen on säälittävää huomion hakemista, mikä ei edistä asiaa lainkaan.

2. Ääniraita. On teoreettisesti mahdollista, että synkistely onnistuisi ilman musiikkia; en vain ole koskaan kuullut sellaisesta. Kannattaa siis pelata varman päälle. Musiikki on parasta kuunnella kuulokkeista, silloin se tulee riittävän lähelle ja sulkee samalla ulkopuolelle, juuri niin lapset, sen pahan maailman.

Missään nimessä synkistelymusiikkia ei tule kuunnella isoista kaiuttimista niin lujaa, että naapurit ja pahimmassa tapauksessa vielä tutut sellaiset häiriintyvät. Oikeaoppinen ja vaaraton synkistelijä ei hankaloita muiden elämää toteuttaessaan itseään.

3. Fyysinen ympäristö. Synkistely tarkoittaa pitkiä aikoja paikallaan pysymistä, joten fyysisen ympäristön on oltava miellyttävä. Etenkin kaikenlaisista selkä- ja polvivaivoista kärsivän aikuisen kannattaa panostaa ergonomiaan. Pienet lipsahdukset sallittakoon, mikäli synkistelyn aikana on myös tarkoitus ruoskia itseään.

Missään nimessä ei tule lähteä synkistelemään liian vähissä vaatteissa kallioiselle merenrannalle marraskuussa. Keuhkokuume ja nyrjähtänyt nilkka vaivaavat pidempään kuin synkistelyhalu.

4. Aktiviteetti. Omien ajatustensa kanssa sujuvasti toimeen tulevat voivat hyvinkin toteuttaa synkistelyn vain uppoutumalla mietteisiinsä sängyllä maaten. Toiset kuitenkin tarvitsevat jotain pientä näperreltävää, jonka avulla kanavoida tunteensa. Luovasta ilmaisusta kiinnostuneet saattavat esim. piirtää, kirjoittaa tai näppäillä kitaraa, tupakoitsijat polttavat ketjussa. Joskus silkka paperin silppuaminen voi toimia.

Missään nimessä ei tunnekuohun aikana tule tehdä mitään sellaista, mikä vaatii hermojen hallintaa ja/tai koordinaatiota ja voisi epäonnistuessaan aiheuttaa selviä vahinkoja. Oikeaoppinen synkistelijä ei aja autoa tai hakkaa halkoja; kynttiläleikkeihinkin kannattaa suhtautua äärimmäisellä skeptisyydellä.


Näitä ohjeita noudattamalla tuskastanne tulee varmasti käsinkosketeltavaa mutta myös tarpeen tullen haihtuvaa sorttia. Ahdistuneita hetkiä, kullannuppuseni!

Ei-ihq-päivä

Muistatteko taannoisen ihq-päivän? Tänään on sen vastakohta. Todella typerä päivä.

Keräsin pari tuntia lasten leluja ympäri kämppää ja lajittelin niitä oikeisiin laatikoihin. Tartteeko niitä hemmetin pehmoleluja kylvää aina niihin pölyisimpiin paikkoihin? Ja mistä hitosta niitä wc-paperihylsyjä sikiää tätä vauhtia? Miksi ne eivät ole pahviroskiksessa vaan joka halvatun sängyn, sohvan ja pöydän alla?

Luin Nyt-liitteestä idioottia juttua varusmiesten ja sivareiden juhlinnasta. Klanipäät siinä vain kolisevat yhteen kun häthätää täysi-ikäiset jannut kuolaavat stripparin päälle, läikyttelevät tuoppejaan ja uhoavat sodasta. Pitkätukkaiset sivarit taas ovat niin saakelin älykkäitä, herkkiä ja itseironisia, mitä nyt vähän kuppia kaadetaan ja pössysaaresta haaveillaan. Mätämunia senkin lehden toimitus täynnä.

Ruuassa on katkarapuja, enkä minä siedä katkarapuja. Mikä pahinta, katkarapujen käyttö oli oma ideani. Yritän katsokaas kovasti laajentaa tajuntaani ja oppia arvostamaan katkarapuja. Hitto mikä neronleimaus sekin.

Kukaan ei ole muistanut laittaa olutta kylmään.

Kuopus ei sitten näköjään ehtinyt ajoissa sinne potalle. Kyllä, iso hätä.

Jack Bauerin seikkailut käyvät kausi kaudelta typerämmiksi, eikä seiskakaudella näköjään edes teeskennellä, että taustalla kulkisi jokin tarina. Ja joojoo, YK on yksi pelkurimainen lapsi ja eurooppalaiset neitejä, hohhoijaa keksikääpäs jo jotain uutta. Tahtoo True Bloodin takaisin.

Mitä säkin siinä toljotat?

Ihq-päivä

Tänään on iskenyt jokin ihme ihq-euforia, sillä aivan kaikki tuntuu niin vallan ihastuttavalta. En tiedä, onko automaattikahviimme kenties sujautettu jotain arveluttavaa - tässä muutamia päivääni piristäviä tunnelmapaloja:

Uutispäivä Demarissa oli laaja artikkeli Jan Vapaavuoresta. Jan Vapaavuori on ihq! Grynderien ystävä ja kokkari, joka puhuu kuin viherherännäinen ja piilodemari!

Ilta-Sanomat ei usko Mikael Jungnerin saavan jatkokautta Ylen johdossa, voihan harmi. Ihan hyvä poikahan se Jungner on, vähän ehkä erikoinen, mutta varmasti vilpittömin mielin liikkeellä!

Suomenmaa-lehti pitää hajaannukseen johtanutta luottamusäänestystä nolona juttuna vasemmistolle. Hassusti sanottu! Aika velikultia siellä keskustassa!

Ensi viikolla pääsee taas ampumaan, jei! Jo kovinkin tutuksi tullut, heikoimmat hetkeni todistanut HSC-opettaja aukoi puhelimessa päätään, kun minulla ei vieläkään ole omaa asetta. Hupsu!

Töiden jälkeen pääsee lasten kanssa automarkettiin, mitäköhän kaikkea kivaa ruokaa ostaisinkaan! Ainakin kondensoitua maitoa viikonlopun banoffee-kokeilua varten, en malta odottaa!

Huomenna pääsee shoppailemaan talvikenkiä!

---

Älkää säikähtäkö, lupaan olla oma itseni viimeistään sunnuntai-iltana. Paitsi jos popot ovat vallan päheät.

Suuri Mutkaprojekti takkuaa

Suuri Mutkaprojektini on nyt jämähtänyt paikalleen, ja syy on yksinkertainen: minua pelottaa. Ajattelin noudattaa saamaani selväpäistä neuvoa ja soittaa seuraavaksi paikalliselle poliisiasemalle, kertoa toiveistani ja kysellä edellytyksistä. Luuri ei vain ole noussut.

Pelkään törmääväni mm. seuraavanlaisiin vastoinkäymisiin:

1. Poliisisetä purskahtaa nauruun ja ihmettelee, mitä minun kaltaiseni ikääntynyt tytönhupakko muka omalla mutkalla tekisi. Setä laittaa vielä puhelun kaiuttimeen, josta kuulen koko konttorin hohottavan.

2. Poliisitäti toteaa kuivasti, ettei lupia nyt ihan kenelle tahansa anneta, turha yrittääkään, ja lyö luurin korvaan.

3. Vaikka puhelu menisikin hyvin, viranomaisten hälytyskellot soivat ja blogini joutuu erityistarkkailuun. Käy ilmi, että olen poliisipsykologin mielestä henkisesti aivan liian epätasapainoinen minkäänlaiseksi luvanhaltijaksi; ajokorttinikin hyllytetään. Lisäksi viranomaiset määräävät blogini poistettavaksi internetistä väkivaltaisen kiihotussisällön vuoksi.

4. Vaikka puhelu menisi hyvin, viranomaiset olisivat myönteisiä ja aktiivinen harrastus voisi jatkua päämääränään ikioma hankkimislupa, sosiaaliset seuraukset saattavat olla rankkoja. Punavihreät piirit eivät suhtaudu oman mutkan hankkimiseen kevyenä hairahduksena vaan luokittelevat luopion parantumattomaksi ja hylkäävät kokonaan.

Toisaalta fasistipiireihin on aivan turha yrittääkään tunkea: vuoden verran harrastaneet nauretaan pihalle ja pelkän naksukakkosen omistajat tavataan piestä saunan takana pidemmillä mutkilla. Uutuudenviehätys rajojaan etsivästä hipistä on jo karissut, kun läppä on venytetty liian pitkäksi ja touhu käynyt liian vakavaksi.

Jokin porvarillinen tai nuiva puolueorganisaatio voisi sentään toivottaa tervetulleeksi vaalien alla, mutta heti veret seisauttavan vaalivoiton jälkeen lentäisi ex-punikki nurkkaan kuin vanha rukkanen. Vaalitappio taas laitettaisiin ex-punikin syyksi.

5. Vaikka puhelu menisi hyvin, viranomaiset olisivat myönteisiä, ystävät ymmärtäisivät ja mutkakin päätyisi omaan kaappiin, elämä ei sittenkään olisi entistä parempi. Ammattitaidottomana lankean ostamaan kelvottoman mutkan alennuslaarista, ja lopetan koko harrastuksen sormenpäiden hierryttyä vereslihalle loputtomasta ronklaamisesta. Määräaikaista lupaa ei uusita, eikä ala-arvoinen mutka käy kaupaksi. Sosiaalinen piiri hylkää maansa myyneen.

Aikamoisia kynnyksiä ylitettäväksi.

Syksy, lempivuodenaikani

Syksy on aina ollut suosikkivuodenaikani: puiden väriloisto, kirpeät aamut, uusi kouluvuosi ja uudet kouluvaatteet sekä sen rasittavan auringonpaahteen loppu. Mikäköhän minuakin on oikein vaivannut? Syksyhän on ihan syvältä.

• Joskus kesällä ajattelin, että rikkaruohot parvekkeen hoitamattomassa kukkalaatikossa ovat aika rumia. Nyt tiedän, että kuihtuneet rikkaruohot ovat vielä rumempia.
• Aamut eivät ole vain kirpeitä, vaan myös pilkkopimeitä. Yritä siinä sitten polkea aamukuudelta töihin kolaroimatta, kun silmät ovat yhä unihiekan umpeen muuraamat. Onneksi ajatukset saa pois ikävästä liikennetilanteesta kuuntelemalla jotain äänekästä musiikkia korvanapeista.
• Lapsille pitää taas pukea pino vaatteita pientäkin kauppareissua varten.
• Muuttolinnut liitelevät kohti valoisampia seutuja ja alakuloistavat mielen kuin mielen.
• Illuusiot lähestyvästä valkoisesta joulusta ja reippaista pulkkamäkiriennoista ovat jo tähän ikään mennessä karisseet, kun todellisuudessa edessä on yhdeksän kuukauden mittainen sylvi.
• Oikeasti syysvaatteiden shoppailukin on hemmetin rasittavaa. Kun vaatteen pitäisi kestää sadetta ja tuulta, mutta olla silti riittävän viileä. Takissa saisi olla vuorta, mutta olisikohan se sittenkin liian kuuma niihin kuudentoista asteen päiviin? Mutta kun aamulla voi sitten kuitenkin olla jo pakkasta? Ja mites ne kengät, voiko niillä kävellä vesilammikoista ja istua baaripöydän ääressä?

Aikuisena

Kun kuuntelee kolmivuotiaan kaihoisaa kaipuuta kasvaa aikuiseksi, osaa hetkittäin itsekin arvostaa omaa ikäänsä ja itsenäisyyttään. Ajatelkaa nyt, aikuisena saa esimerkiksi

-ajaa pyörää seisten
-juoda kaljaa
-koskea tietokoneeseen
-koskea dvd-levyihin
-käydä töissä
-uida isossa altaassa
-ampua
-kasvattaa tissit
-maalata niin, etteivät vaatteet sotkeudu
-ostaa vaatteita

Tahtotila

Juuri nyt haluan seuraavia asioita:

• Lisää unta. En ole malttanut nukkua tarpeeksi, kun koko ajan on niin valoisaa.
• Lisää maalaamista. Olisi jo seuraava taulu luonnosteltuna, muttei ikinä aikaa ja energiaa maalata sitä loppuun.
• Lisää tunteja vuorokauteen. Ks. edelliset kohdat.
• Ruskeaa luomiväriä. Miksi kaikkia hyviä meikkejä lakataan valmistamasta aina heti, kun olen löytänyt ne?
• Syysvaatteita. Vaikka kesäloman toinen osa on kohta vasta alkamassa, en voi olla ajattelematta syksyä. Ja kuten jo kouluaikoina, syksyllä pitää aina olla uusia vaatteita, uusi penaali tai uusi reppu.
• Ruudinkäryä. Edellisestä ampumakerrasta on kulunut jo puoli elämää, mikä johtuu typeristä kesäaukioloajoista, tai siis kiinnioloajoista.
• Mustikoita. Pelkään, että paras mustikkakausi on jo ohi, ennen kuin pääsen mökille.
• Tekosyitä leipoa. Eikö joku voisi viettää vaikka synttäreitä?
• Leivontatarvikkeita, etenkin kovamuovisen konvehtimuotin sen ainoan silikonisen kaveriksi. Kukapa ei sellaista kaipaisi?
• Hyvän perunalaatikkoreseptin. Tosin työkaveri lupasikin jo luovuttaa kuulemma hyväksi koetun sukureseptinsä.

Lomasaldo

-Katon rännit ostettu ja ripustettu paikalleen
-Piipun pelti asennettu
-Useita polttopuita kaadettu ja pilkottu liiteriin
-Nurmikenttä haravoitu vuosikausien tauon jälkeen kuolleesta heinästä
-Vastustuskykyä parannettu mm. mahatautia vastaan
-Hyttysenpistoja vastaanotettu
-Erilaisia haavoja ja ruhjeita hankittu
-Kilokaupalla nyrkkipyykkiä ja grillirasvaista lautasta putsattu omon/fairyn, kaivoveden ja kaasuhellan kolmiyhteydellä

Nyt tää ois aika tyytyväinen lomasaavutuksiin, mutta ajatteli kokea lähitunteina mm. suihkun, jääkaapin, sähkövalon sekä tietenkin tämän intternetin. Sitten heti huomenna tää haluis kyllä pakokaasujen ja kaupallisten mielikuvamainosten keskelle istumaan ja lipittämään kaljaa jossain tukkoisella terassilla.

Hippipäivä

Olen viettänyt tänään suoranaista hippipäivää. Ohjelmaan on kuulunut mm. seuraavia asioita:

-Polkupyöräilyä lähiostarille
-Reilun kaupan banaanien ostamista
-Ostosten kuljetusta kangaskassilla
-Polkupyöräilyä hippiystävien luo
-Kuopuksen kanniskelua iloisenoranssissa kantoliinassa
-Kestovaippojen pesua

Toki päivän ekologinen vire tahriutui hieman sen autolla suoritetun Biltema-reissun vuoksi, mutta ostimme tästä pyhätöstä sentään polkupyörätarvikkeita: ennen kaikkea peräkärryn kahden lapsen kuljetusta varten. On muuten aika vinkeä menopeli, katsokaa vaikka:

Hattaraa

Elämäni tuntuu tänään varsin hattaranpunaiselta, ja keksin siihen muutamia syitä:

-Tälle päivälle aiemmin luvattu sade on siirtymässä huomiselle, joten en ehkä sittenkään kastu sotkiessani töistä kotiin.

-Edessä on neljän päivän loma, ja loppupuoli siitä vietetään keskisuomalaisella mökillä (ei omalla) edellisen sukupolven huomassa. Toiveikkaana mumman ja papan lastenhoitohalukkuuden suhteen pakkaan reppuun mukaan kirjan.

-Minulla on vielä jäljellä noin kymmenen näkemätöntä jaksoa BSG:tä, maailmankaikkeuden parasta tv-sarjaa kautta aikojen.

-Veronpalautuksia on tulossa roimasti.

-Ensi viikolle on sovittu jo ainakin yhdet treffit ystävän kanssa, ja neuvottelut muista treffeistä ovat käynnissä.

-Töissä on käynnissä jälleen rekrytointi, ja olen ehtinyt kutsua haastatteluun liudan hyviä ihmisiä. Työpaikan tarjoaminen ilahduttaa aina.

Lukusanoja

Jälleen kerran löysin itseni tilanteesta, jossa pohdittiin epämääräisten lukumäärää ilmaisevien sanojen tarkkaa merkitystä. Jotta moisista ongelmista selvittäisiin, käytän koko tieteenfilosofian maisterintutkintoni tuoman auktoriteetin ja määrittelen seuraavassa tällaisia käsitteitä.

pari. Tämä on käytännössä synonyymi sanalle kaksi, sillä pari merkitsee jokseenkin aina kahta. Kuullessasi jonkun käyttävän sanaa pari kannattaa sinun kuitenkin varautua siihen, että kyseessä on idiootti, joka tarkoittaakin kolmea. Sellainen käyttö on mautonta, ja sitä saa paheksua.

Poikkeus: paria voi käyttää myös vähättelymerkityksessä, ts. "mennäänkö parille?". Tuolloin kaikille on selvää, että kyseessä on useampi kuin kaksi.

muutama. Muutama lähtee liikkeelle kolmesta ja päättyy viimeistään kymmenessä. Tosin kaksinumeroisiin lukuihin viittaaminen sanalla muutama on mautonta, joten sen käyttö kannattaa lopettaa yhdeksän jälkeen.

jokunen. Downgreidattu ja harvemmin käytetty versio muutamasta, vaihteluväli 2-8.

moni, usea. Nämä ovat varsin suhteellisia sanoja, jotka voivat asiayhteydestä riippuen merkitä jokseenkin mitä tahansa. Niiden käyttöä tulisikin välttää. Erityisen tyypillisiä nämä ovat liioittelusanoina, tyyliin "moni on kanssani samaa mieltä tästä poliittisesta kysymyksestä" tai "adressin allekirjoittivat useat merkkihenkilöt". Näissä tapauksissa moni ja usea voivat hyvinkin merkitä kahta, pahimmissa tapauksissa jopa vain yhtä. Ryyditettynä sanalla todella saatetaan päästä samanlaisiin lukuihin kuin muutaman kohdalla.

liuta, läjä, vino pino. Henkilökohtaisia suosikkejani. Nämä ovat enemmän kuin muutama, ja tarkoittavatkin suunnilleen lukuja 10-50.

Tätä suurempia lukuja merkitsevät epämääräiset sanat ovatkin jo niin epämääräisiä, ettei niillä voi olla merkittävää käyttöä jokapäiväisessä elämässä. Satapäistä ihmisjoukkoa ei pitäisikään kuvata millään löperöllä kädenhuitaisulla, vaan oikeilla numeroilla. Poikkeuksen tästä tekevät luonnollisesti tilanteet, jossa suurempi ihmisjoukko halutaan nimenomaan halventaa mielikuvien tasolla pienemmäksi. Tällainen toiminta on kannatettavaa huumorin merkeissä.

Niitä päiviä

Aina ei voi olla hyvä päivä, joskus on suorastaan kurja päivä. Tiivistetysti voisi sanoa, että joskus sitä huomaa hirvittävällä selkeyden hetkellä olevansa huono äiti, kehno esimies, saamaton työntekijä, tarpeeton ystävä ja kaikin puolin ikävä ihminen. Ja sitten jotkut näsäviisaat vielä ryhtyvät heittämään kulunutta humanistiläppää toisen heikkona hetkenä.

Koska olen kuitenkin peruspositiivinen ja yltiöoptimistinen, psyykkaan itseni jälleen nousuun. Seuraavassa lista Hyvistä Asioista, muitakin saa ehdottaa:

-Illalla pääsen leipomaan kakkua ja viikonloppuna syömään sitä.

-Nykyään ulkona on jo valoisaa sekä töihin mennessäni että töistä palatessani.

-Muutaman vuoden kuluttua molemmat lapset osaavat jo itse syödä, käydä vessassa ja pukea päälleen.

-Helsingissä on ainakin kaksi ravintolaa, joista saa tiettyä georgialaista kuohuviiniä edullisesti.

-Tänäkin vuonna on kesä ja kesäloma.

-Palkkapäivään on enää viikko.

-Suomi ei ole sodassa.

Maakuntamatkailua

Tunnen häpeäkseni todella huonosti kotimaatani, enkä ole käynyt kovinkaan monessa suomalaiskunnassa. Luulisi, että kaltaiseni junantuoma tietäisi vähän enemmän maaseudusta, mutta itse asiassa kokemukseni mukaan paljasjalkaiset helsinkiläiset ovat nähneet yllättävän paljon muuta Suomea meihin myöhemmin helsinkiläistyneisiin verrattuna. Toki se on vain pieni subjektiivinen näkemykseni.

Pitkään haaveissani on ollut matkustella enemmänkin kotimaassa, mutta koskaan sitä ei sitten tule tehtyä. Milloin ovat lapset liian pieniä, milloin on mökillä liikaa töitä. Ja sitä lomaa on kuitenkin vain se 5-6 viikkoa vuodessa.

Tästä syystä minulla on vain hatarat käsitykset suomalaisista kaupungeista. Olen huomannut olevani helppo uhri markkinamiehille ja -naisille: innostun aina jostain kaupungista, jos luen siitä lehdestä. Tai, no, melkein aina.

Seuraavassa teillekin analyysini muutamasta Suomen kaupungista, perustuen pääasiassa ennakkoluuloihin ja kuulopuheisiin.

Hämeenlinna

Kaupungissa on asunut niin serkkuja kuin pikkusiskokin, mutten silti ole tainnut koskaan käydä edes kaupungin keskustassa. Kokemukseni rajoittuukin lähinnä juna-asemaan. Monesti olen kyllä ohittanut Hämeenlinnan motaria pitkin mökkimatkalla. Kai siellä voisi joskus piipahtaakin, onhan se aika lähellä. Varsinainen Helsingin etäispesäke. Joku linnakin siellä kuulemma on.

Jyväskylä

Olen kotoisin Keski-Suomesta, joten Jyväskylällä on erityinen paikka sydämessäni. Kaupungissa on sukua ja ystäviä, ja onhan siellä ihan kelvollinen yliopisto ja sen mukainen rento tunnelmakin. Toisaalta Jyväskylässä on niin paljon nuoria opiskelijoita suhteessa kaupungin kokoon, että vaatekauppojen myyjät kuuluvat kaupungin ehdottomaan eliittiin: valtaosa opiskelijoista voi vain haaveilla niin siististä ja mielekkäästä sisätyöstä. Moni ei löydä työtä ollenkaan.

Kuopio

Olen käynyt Kuopiossa tasan kerran, yli 20 vuotta sitten katsomassa keskussairaalassa hoidettua serkkua. Siinä se minun tietämykseni. Toisaalta Hesarissa oli hiljattain Lääkelaitos-jupakan tiimoilta imarteleva Kuopio-esittely, jonka luettuani halusin heti muuttaa kyseiseen kaupunkiin. En tiedä, oliko artikkeli sarkasmia, mutta ainakin markkinointiviesti puri minuun täysin. Kalakukkoihin suhtaudun tosin varauksella.

Lahti

Luin syksyllä töissä aika paljon Etelä-Suomen Sanomia, eikä lehti ainakaan vakuuttanut minua Lahden erinomaisuudesta. Aiemmin minulle on tullut Lahdesta mieleen vain mäkihyppy, mutta nyt tiedän myös sen, että kaupungissa vastustetaan estottomasti homoja, venäläisiä ja ateisteja. Noin muutamia mainitakseni. Kaltaiseni kommunistihippi ei välttämättä löytäisi sielujen yhteyttä. Monesti olen kyllä ajanut tästäkin kaupungista motaria pitkin ohi vaihtoehtoisella mökkireitillä.

Oulu

Olen käynyt tasan kerran. Silloin oli upea kesä ja se kasvitieteellinen puutarha vei sydämen. Lisäksi kaupungissa sattui olemaan valkosipulifestivaalit, ja valkosipuli on hyvää. Tosin vampyyripukukilpailun voiton vei oikeiden harrastajien sijaan ihan mälsästi söpö lapsi, joka oli pukeutunut halpaan markettikostyymiin. Kaiken kaikkiaan minulla on kuitenkin Oulusta aivan epärealistisen ihannoiva kuva tämän yhden reissun myötä. Todellisuudessa senkin täytyy olla paska kaupunni.

Rovaniemi

Oulu on pohjoisin paikka, jossa olen käynyt, joten Rovaniemi on minulle vain joulupukin valtakuntaa. Tosin luulisin, että lasten toiveunien ulkopuolelta löytyy myös räkäisiä ostareita ja huonoa pitsaa. Tunnen pari Rovaniemeltä kotoisin olevaa, ja he suhtautuvat entiseen kotikaupunkiinsa toisaalta nostalgisesti, toisaalta irvokkaan halveksuen. Ihme paikka.

Tampere

Olen käynyt lähinnä lapsena Särkänniemessä, kerran aikuisiällä Koskikeskuksessa ja yhdessä kivassa kahvilassa. Rennon ja vapaamielisen oloinen paikka, jossa voisi ehkä viihtyäkin. Toisaalta kyseessä on käsittääkseni Suomen punaviherhippien pääkaupunki, mikä on aika arveluttavaa. Musta makkara on ihan kelvollista syötävää, mutten suhtaudu siihen mitenkään intohimoisesti.

Turku

Helsinkiläisten näkökulmasta Turku on ulkomaata, joten se on köyhän miehen Euroopan-loma. Tämä vaikutelma on tosin todistettu oikeaksi myös objektiivisesti: saksalainen siippani kävi Turussa työmatkalla pian Suomeen muutettuaan, ja kertoi tunteneensa koko ajan olevansa jossain muualla kuin Suomessa. Itselleni Turku on lähinnä se satama, josta pääsee halvalla Tukholmaan. Kai siellä joku linnakin on. Turusta kotoisin oleva työkaveri on ylenpalttisen kotiseuturakas, kun taas turkulaisperäinen ystävä totesi hiljattain Turussa elävän enää vain eläkeläisiä ja biotieteilijöitä.

Vaasa

Ihan mysteeri. Menin kerran lapsena laivalla Vaasasta Uumajaan. Siellä kai puhutaan ruotsia? Pohjanmaa on vähän epäilyttävää seutua. Kokkola taitaa mennä samaan kategoriaan, sielläkin olen käynyt kerran sukuloimassa.

Makuasioita: The Political Edition

Tajusin, etten ole lasten syntymän jälkeen listannut kertaakaan makuasioita. Ajattelin käynnistäväni pidemmänkin perinteen taannoin (eka, toka, kolmas), mutta siihen se sitten jäi. Alun perin suunnittelin pitäväni politiikan formaattini ulkopuolella, mutta kolmenkympin poliittisen kriisini valossa se olisi varsinainen menetetty tilaisuus. Sitä paitsi: jos Diilistä ja Pelkokertoimestakin järjestetään julkkiskausia, voin minäkin esitellä listan Makuasioita: The Political Edition.

Nämä eivät ole missään nimessä harkittuja mielipiteitä, vaan pääasiassa pinnallisiin mielikuviin sekä nyrjähtäneisiin assosiaatioihin perustuvia mielitekoja.

Asioita, joista pidän:

-kansalaispalkka
-progressiivinen verotus
-monet ympäristön vuoksi säädetyt haittaverot, esim. polttoainevero
-tietullit
-subjektiivinen päivähoito-oikeus
-Osmo Soininvaara

Asioita, joista en pidä:

-Lex Karpela
-Lex Nokia
-kotiäitiyhteiskunta
-kabinettikähmintä, viimeisimpänä esimerkkinä SAK
-moraalinen paniikki ja silkka asiantuntemattomuus mm. asekeskustelun yhteydessä
-Tarja Cronberg
-Anne Holmlund
-kepu
-Puolueettomiksi itseään väittävät puolueelliset mediat

Asioita, joista pidän, vaikka se nolottaakin:

-Jan Vapaavuori
-Jussi Halla-aho
-vihreät
-Perussuomalaiset

Huonon päivän ainekset

Vaikka tänään on perjantai, on päivä käynnistynyt poikkeuksellisen kehnosti. Tällaista olen joutunut sietämään:

Yö. Mella ajoitti heräämisensä taktisesti niin, että koko yö meni katkonaisesti: ensimmäisen kerran pimu ryntäsi huoneeseemme kahdelta, toisen kerran viideltä. Ja puoli seitsemältä soi sitten herätyskello.

Bussimatka. Bussini oli niin täynnä, etten päässyt kunnolla istumaan. Pääsin siis toki istumaan ja ihan ikkunapaikallekin, mutta väärälle puolelle bussia. Katsokaas kun minä pidän käsilaukkua aina oikealla kyljelläni, minkä vuoksi istun kulkuneuvoissa vasemmalle puolelle käytävää - muutenhan se laukku painaa ikävästi kyljen ja ikkunan välissä. Vaihtoehtoisesti joudun sitten ottamaan käsilaukun kokonaan pois olaltani, jolloin kuulokkeen johdot menevät sekaisin ja nappi putoaa korvasta kesken hyvän biisin. Näin tänäänkin, sillä ymmärrettävästi kaikki muutkin matkustajat haluavat istua vasemmalla puolella ja vapaita tuplapenkkejä oli vain oikealla puolella.

Bussipysäkiltä toimistolle. Juuri, kun bussi saapui toimiston eteen, alkoi levyn paras biisi. Päätin kiertää pidemmän matkan kaukaisemmalle ulko-ovelle, jotta saan kuunnella pätkän loppuun. Tietenkin silloin, täysin poikkeuksellisesti, jostain putkahti vierelle sinänsä aivan viaton ja hyväntahtoinen työtoveri matkalla samaan suuntaan. Se siitä aamubiisistä sitten. En minä ole aamulla sosiaalinen, prkl, mutta eihän sitä nyt voi loukkaamatta siinä tilanteessa sanoa.

Töiden aloitus. Aamun alkajaisiksi yritän kaivaa esiin Kauppalehden, mutta jostain syystä läpyskä oli juuri tänään piilotettu ovelasti täysin näkyvälle paikalle mutta aivan lehtipinon pohjalle. Kolmeen kertaan kävin puhisten läpi kaikki lehtilaatikot ja sen yksittäisen lehtipinonkin, ennen kuin omani sieltä pilkisti. En tiedä, miten ne sen oikein tekivät, mutta jotenkin ovelasti.

Viinipalsta. Kauppalehden viinipalstan toimittaja päätti väläytellä kielitaitoaan ja kuvaili erästä isoa viinilasia termillä "banzerwagen". Banzerwagen?! BANZERWAGEN?! Ymmärrän, etteivät kaikki osaa saksaa, enhän minäkään osaa ranskaa, mutta voisiko siinä tapauksessa olla käyttämättä sitä kieltä? Ilmeisesti ei ole tullut luettua Korkkareitakaan eikä ylipäänsä ymmärrettyä mistään mitään, tana.

Jos pitäisi näin äkkiseltään sanoa, millainen on minun mielikuvissani "banzerwagen", sanoisin, että se on violettiin vivahtavan vaaleanpunainen, rokokootapettikuosilla kuvioitu ja keveästä lasikuidusta valmistettu. Se ei olisi sellainen todella jykevä esine, joka toimittajan mukaan jyrää alleen heikot viinit; korkeintaan se voisi olla täynnä mansikkasiideriä.

Eikä nyt ole vielä edes lounasaika.

Note to self: älä unohda näitä

-Ihan kohta on joulu, jolloin velvollisuuteni on syödä paljon suklaata ja pelata lautapelejä aamunkoittoon. Lisäksi Erik on oppinut jo aika taitavasti antamaan minun voittaa tekemättä siitä turhan ilmeistä.

-Jouluna on myös kolmen viikon joululoma. Ei tietenkään kaikilla, mutta minullapa on.

-Lapsemme ovat päivänpaisteita, vaikka toinen onkin uhmaiässä. Sekin on oikeasti vain suloista.

-Maassa on rauha ja ihmisillä hyvä tahto. Ainakin minun maassani ja suurimmalla osalla ympäröivistä ihmisistä.

-Akryylimaalaus on rauhoittavaa, edullista ja täysin hyväksyttävää.

-Vaikka lumettomaksi lämmennyt Helsinki on toki pimeä, voi täällä käyttää taas kumppareiden sijaan korkokenkiä.

-Olen alle 30-vuotias vielä monta kuukautta. No, reilut kolme, mutta kuitenkin. Pitäisköhän muuten järjestää isot pirskeet?

Jäiköhän jotain puuttumaan?

Turhuuden roviolla

Ilmeisesti äitiyslomailua ja resuisessa teepaidassa tukka pystyssä haahuilua on tullut viimeisen kolmen vuoden aikana harrastettua aivan tarpeeksi, sillä nyt on iskenyt äkillinen himo ostaa valtavasti kaikkea naisellista turhuutta. Kaikenlainen rationaalinen ajattelu saa väistyä, kun silmieni edessä vilisevät kangastukset mitä mielikuvituksellisemmista esineistä, joilla Nainen voi osoittaa tuntevansa Paikkansa.

Suorastaan pakonomainen materiantarpeeni käsittää ainakin seuraavia asioita:

Kenkiä. Avokkaita ja nilkkureita, mutta ennen kaikkea pitkävartisia, laadukkaita nahkasaappaita. Ja tietenkin piikkikorolla! Vaikken sellaisella varmasti osaakaan kävellä: olen tähän asti ollut tolppakorkonainen.

Hameita. Tiukempia ja löysempiä, pidempiä ja lyhyempiä. Aivan kaikenlaisia, joita voi sitten saappaiden kanssa käyttää.

Paitoja. Avokaulaisia, tietenkin. Tosin ehkä jokunen säädyllisempi kauluspaita voisi mahtua joukkoon, että olisi jotain siistiä töihin.

Meikkejä. Kyllä, sen iänikuisen mustan sekä töihin soveltuvamman ruskean luomivärin lisäksi haluaisin valtavasti kaikkea uutta sateenkaaren kaikissa väreissä. Ajatelkaapa, miten paljon erilaisia huulipunia on olemassa!

Hajuvettä. Olen käyttänyt sitä samaa merkkiä jo niin monta vuotta, että kokisin itseni varmasti täysin uudeksi ihmiseksi erituoksuisena.

Lisäksi haluan ehdottomasti päästä kampaajalle. Ja milloinkahan minä olen edes viimeksi käyttänyt korsettia? Pari sellaistakin lojuu laatikossa, kutsuvasti nimeäni huudellen. Niiden käyttö ei edes maksaisi mitään ylimääräistä.

Vähän tätä kuviota sotkee se, että esim. sarjalippu ampumaradalle maksaa palttiarallaa saman verran kuin kelvolliset nahkasaappaat. Joudunko minä tosiaan valitsemaan näiden väliltä? Onko tämä nyt se hetki, kun todella määritän identiteettini?

Erik tosin arvelee, että loppujen lopuksi suljen silmäni ja korvani sekä huudan kovaan ääneen laalaalaata juostessani äkkiä ostamaan molemmat ennen kuin ajattelukykyni saa minut kiinni. Mutta enhän minä niin vastuuton ole, enhän?