Ilmeisesti äitiyslomailua ja resuisessa teepaidassa tukka pystyssä haahuilua on tullut viimeisen kolmen vuoden aikana harrastettua aivan tarpeeksi, sillä nyt on iskenyt äkillinen himo ostaa valtavasti kaikkea naisellista turhuutta. Kaikenlainen rationaalinen ajattelu saa väistyä, kun silmieni edessä vilisevät kangastukset mitä mielikuvituksellisemmista esineistä, joilla Nainen voi osoittaa tuntevansa Paikkansa.
Suorastaan pakonomainen materiantarpeeni käsittää ainakin seuraavia asioita:
Kenkiä. Avokkaita ja nilkkureita, mutta ennen kaikkea pitkävartisia, laadukkaita nahkasaappaita. Ja tietenkin piikkikorolla! Vaikken sellaisella varmasti osaakaan kävellä: olen tähän asti ollut tolppakorkonainen.
Hameita. Tiukempia ja löysempiä, pidempiä ja lyhyempiä. Aivan kaikenlaisia, joita voi sitten saappaiden kanssa käyttää.
Paitoja. Avokaulaisia, tietenkin. Tosin ehkä jokunen säädyllisempi kauluspaita voisi mahtua joukkoon, että olisi jotain siistiä töihin.
Meikkejä. Kyllä, sen iänikuisen mustan sekä töihin soveltuvamman ruskean luomivärin lisäksi haluaisin valtavasti kaikkea uutta sateenkaaren kaikissa väreissä. Ajatelkaapa, miten paljon erilaisia huulipunia on olemassa!
Hajuvettä. Olen käyttänyt sitä samaa merkkiä jo niin monta vuotta, että kokisin itseni varmasti täysin uudeksi ihmiseksi erituoksuisena.
Lisäksi haluan ehdottomasti päästä kampaajalle. Ja milloinkahan minä olen edes viimeksi käyttänyt korsettia? Pari sellaistakin lojuu laatikossa, kutsuvasti nimeäni huudellen. Niiden käyttö ei edes maksaisi mitään ylimääräistä.
Vähän tätä kuviota sotkee se, että esim. sarjalippu ampumaradalle maksaa palttiarallaa saman verran kuin kelvolliset nahkasaappaat. Joudunko minä tosiaan valitsemaan näiden väliltä? Onko tämä nyt se hetki, kun todella määritän identiteettini?
Erik tosin arvelee, että loppujen lopuksi suljen silmäni ja korvani sekä huudan kovaan ääneen laalaalaata juostessani äkkiä ostamaan molemmat ennen kuin ajattelukykyni saa minut kiinni. Mutta enhän minä niin vastuuton ole, enhän?
Suorastaan pakonomainen materiantarpeeni käsittää ainakin seuraavia asioita:
Kenkiä. Avokkaita ja nilkkureita, mutta ennen kaikkea pitkävartisia, laadukkaita nahkasaappaita. Ja tietenkin piikkikorolla! Vaikken sellaisella varmasti osaakaan kävellä: olen tähän asti ollut tolppakorkonainen.
Hameita. Tiukempia ja löysempiä, pidempiä ja lyhyempiä. Aivan kaikenlaisia, joita voi sitten saappaiden kanssa käyttää.
Paitoja. Avokaulaisia, tietenkin. Tosin ehkä jokunen säädyllisempi kauluspaita voisi mahtua joukkoon, että olisi jotain siistiä töihin.
Meikkejä. Kyllä, sen iänikuisen mustan sekä töihin soveltuvamman ruskean luomivärin lisäksi haluaisin valtavasti kaikkea uutta sateenkaaren kaikissa väreissä. Ajatelkaapa, miten paljon erilaisia huulipunia on olemassa!
Hajuvettä. Olen käyttänyt sitä samaa merkkiä jo niin monta vuotta, että kokisin itseni varmasti täysin uudeksi ihmiseksi erituoksuisena.
Lisäksi haluan ehdottomasti päästä kampaajalle. Ja milloinkahan minä olen edes viimeksi käyttänyt korsettia? Pari sellaistakin lojuu laatikossa, kutsuvasti nimeäni huudellen. Niiden käyttö ei edes maksaisi mitään ylimääräistä.
Vähän tätä kuviota sotkee se, että esim. sarjalippu ampumaradalle maksaa palttiarallaa saman verran kuin kelvolliset nahkasaappaat. Joudunko minä tosiaan valitsemaan näiden väliltä? Onko tämä nyt se hetki, kun todella määritän identiteettini?
Erik tosin arvelee, että loppujen lopuksi suljen silmäni ja korvani sekä huudan kovaan ääneen laalaalaata juostessani äkkiä ostamaan molemmat ennen kuin ajattelukykyni saa minut kiinni. Mutta enhän minä niin vastuuton ole, enhän?
Kun nyt olen melkein ajankohtaisten asioiden äärellä, ajattelin epäselvyyksiä välttääkseni vielä huomauttaa: minä en sitten tasan tarkkaan laittaudu ja pukeudu korkokenkiin "itseäni varten".
VastaaPoistaEn mäkään.
VastaaPoistaTehdäänpä tähän oma lista:
Sveitsiläiset linkkuveitset
Sekä Victorinoxin että Wengerin mallit. En ole kyennyt itselleni perustelemaan, miksi linkkuveitset miellyttävät enemmän kuin esim. leathermanin työkalut, vaikka viimeksimainituissa olisikin kaikki samat terät ja lisäksi kunnon pihdit. Ehkä linkkarien kerrassaan huimaavan monimuotoinen kirjo yhdistettynä halpaan hintaan on se juttu. Ai niin, ja sveitsiläisten sakset ja veitsenterät ovat paljon Leathermanin vastaavia parempia.
Laadukkaat nahkakengät
Kenties mallit poikkeavat hieman Anginan käyttämistä. Mutta laadukkaista maihareista/kengistä olen valmis maksamaan sen mitä niistä pyydetään. Harva asia tässä maailmassa on paskoja kenkiä paskempi.
Kirjat
Mä en suhtaudu kirjoihin rationaalisesti. Mun ei ole vain pakko lukea niitä, vaan myös omistaa. Kirjastoista en suostu lainaamaan mitään Reijo Mäkeä kummempaa, koska en halua luopua hyvistä kirjoista. Tästä on virinnyt kiehtova parisuhdekeskustelu jos toinenkin Nursen kanssa. Nurse periaatteessa hyväksyy kirjaostokseni, mutta vetää rajan yhteen kirjahyllyyn, ja ei, seinän peittävä modulaarinen rakennelma ei kuulemma ole "yksi kirjahylly". Tällä on oma vaikutuksensa vanhempieni mökissä säilytettävään palokuormaan.
Noi kirjat on kyllä jännä juttu, kauhean yleinen fetissi. Mäkin luulin joskus nuorempana, silloin kun ajattelin olevani jotenkin intellektuellimpi, että haluaisin hamstrata kirjoja.
VastaaPoistaMutta oikeasti minä en yhtään halua omistaa kirjoja, ne kun nimenomaan vievät niin paljon tilaa ja keräävät pölyä. Kauniit sarjakuvateokset (jokseenkin kaikki Gaimanilta, vähän Bilalia, Careyn Lucifereja) kuuluu omistaa, jotta niitä voi tuijotella ja huokailla ja jotta niistä saa hyviä lähdeviitteitä omiin tauluihin, mutta pelkkiä sanoja sisältävät kirjat ovat minulle yhdentekeviä.
Sitä paitsi kirjastot ovat niin mukavia paikkoja.
Jep, valitettavasti Kani ei pukeudu korkokenkiin vain itseään varten.
VastaaPoistaKirjahyllyn määritelmää saa venytettyä kyllä yllättävän pitkälle, kun näytät Nurselle ohimennen vaikka Boknäsiä.
Ja harva muistaa tarkistaa ilmoitetut mitat siitä hyllystä, kun se on kotona, näin saa helposti useita kymmeniä senttejä lisätilaa.
Äänikirjoja? E-kirjoja? Ulkoaopettelua? Vuokrattava varastohuone? Isompi asunto? Parvi?
VastaaPoistaKyllähän vaihtoehtoja on.
Äänikirjat ovat analfabeetin paholaisen keksintö. E-kirjat hyvä idea, muttei ole kirjoissa toistaiseksi paperin voittanutta, ellei hakuteoksia lasketa.
VastaaPoistaItse ajauduin suurempaan asuntoon vastaavassa pulmassa. Kanin kolo ei tosin ole pienemmästä päästä nyttenkään, joten veikkaan, että se ajatus ei saa kannatusta.
E-kirja on vähän niinkuin mp3. Ihan kiva, kätevä ja siirrettävä, mutta ei se silti korvaa sitä levyä hyllyssä. E-kirjat korvaavat oikean kirjan vielä selvästi huonommin kuin mp3 korvaa cd:n.
VastaaPoistaÄänikirjat ovat tosiaan saatanasta.
Nyt kun mainitsit tuon mp3:n ja levyjen suhteen: minä olen lopen kyllästynyt fyysisiin levyihinkin, ne ovat yhtä pahoja kuin kirjat. Minnekään eivät mahdu ja kamalasti pölyä keräävät.
VastaaPoistaKunhan tässä vielä joku päivä pääsen mukaan kuluvalle vuosituhannelle ja hankin sen mp3-soittimen, siirrän kaikki rakkaimmat levyni sähköiseen muotoon ja heivaan ne varastoon homehtumaan.
Tämä levyinhoni onneksi sentään koskee vain omia levyjäni: Erik saa rauhassa kasvattaa lp-levyvarastoaan, ovathan ne ihan hienoja, kai.
Musiikissa meillä sanelee juttuja kätevyys. Biisit ovat serverillä ämpäreinä, josta niitä streamataan tarpeen mukaan. Kuulokkeet ovat langattomat ja säilyttävän rauhan perheessä. Äänenlaatu riittää hyvään musiikkiin, hifistelijät voivat ostaa kymppitonnin vahvarin ja kaapelit, itse panostan sen sijasta erilaiseen rautaan.
VastaaPoistaEbookien ainut käyttötarkoitus on olla luettavissa aina mukanapidettävän kämmentietokoneen ruudulta matkoilla. Minimalistinen varustus ei salli pokkaria, mutta tuolla selviää bussiyhteyksistä pidemmällekin matkalle.
Miksei kukaan puhu enää korkokengistä? Minä haluan palauttaa keskustelun korkokenkiin.
VastaaPoistaMä en koskaan kuuntele CD:tä. Silti mulla on oltava se hyllyssä.
VastaaPoistaOnkohan tähän jotain rohtoja.
Miksi ihmeessä CD? Miksei saman tien LP, jos nyt kerran hamstraamaan aletaan? Eikö CD ole vain tylsä kompromissi, jos kyse on siis vain kuoresta?
VastaaPoistaEikä tämä nyt liittynyt vieläkään korkokenkiin. Teillä on vaikeuksia pysyä asiassa, vaikka kaikki lähti käyntiin lupaavasti.