Äidyin juuri äsken väittämään, ettei tarkoitukseni ole tässä blogissa rakennella olkiukkoja. Puhuin palturia: onpas. Tai tarkemmin ottaen pystytän tässä saamarin isoa olkiakkaa, joka tuikataan jokin joulu tuleen ja jonka tuhkasta nousee entistä ehompi Minä. Siihen voi kyllä mennä aika kauan.
Tämä on siis disclaimer: jos jokin täältä löytyvä syytös vihlaisee juuri sinua, voit onnitella itseäsi: olemme löytäneet sielujen yhteyttä ainakin yhdestä suunnasta. Tuskin kukaan kuitenkaan tunnistaa itseään ihan kaikesta tekstistä, sillä yritän olla mahdollisimman vähän samaa mieltä kenenkään yksittäisen ihmisen kanssa. Se on joskus kyllä melko vaikeaa, sillä olen vaikutuksille altis, ellen sinisilmäinen. Tätä voi torjua vain, juuri niin, aktiivisesti potkimalla sitä olkiakkaa nilkkaan.
Ja valitsemani tyylilaji on puskafarssi.
Tämä on siis disclaimer: jos jokin täältä löytyvä syytös vihlaisee juuri sinua, voit onnitella itseäsi: olemme löytäneet sielujen yhteyttä ainakin yhdestä suunnasta. Tuskin kukaan kuitenkaan tunnistaa itseään ihan kaikesta tekstistä, sillä yritän olla mahdollisimman vähän samaa mieltä kenenkään yksittäisen ihmisen kanssa. Se on joskus kyllä melko vaikeaa, sillä olen vaikutuksille altis, ellen sinisilmäinen. Tätä voi torjua vain, juuri niin, aktiivisesti potkimalla sitä olkiakkaa nilkkaan.
Ja valitsemani tyylilaji on puskafarssi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti