Mistä tietää että on hulina päällä?

No tietenkin siitä, ettei blogissa tapahdu mitään pitkään aikaan. Tällä kertaa kiireet ovat olleet työperäisiä, eli on tullut painettua pitkää päivää jo jonkin aikaa. Työajalla ei ole voinut kuvitellakaan bloggaavansa, kahvitaukojakaan on aivan turha pitää. Kotona ei sitten ole virtaa edes vilkaista tietokoneeseen, joten sähköpostien lukeminenkin on jäänyt aika vähäiseksi. Kollektiiviset pahoittelut siis kaikille, joille en ole vastannut. Kyse ei ole mistään henkilökohtaisesta.

Töissä ei meno taida rauhoittua, mutta toistaiseksi olen silti lopettanut ylitöiden teon. Eipä niitä ylitöitä meillä oikein hyvällä katsotakaan, mutta satunnaisesti teen ihan mielelläni pidempää päivää. Jotenkin adrenaliini lähtee virtaamaan ihan eri tavalla, kun ahertaa jonkin aikaa sata lasissa. Sellainen sopii minulle, kunhan lepotauko on näköpiirissä. Ja minähän tiedän jo irtoavani työelämästä jouluna, joten mikäs tässä on paahtaessa.

Oman lisänsä tähän hulinaan tekee se, että meillä on taas käynnissä mediaseuraajan rekrytointi näin minun lomani alla. Tai siis olisi, kunhan saisin uudenkarhean rekrytointityökalun toimimaan, mur. Mikä siinä on, että elämää helpottavat uudet ohjelmat niin usein tekevät yksinkertaisista asioista entistä vaikeampia? No, oli miten oli, tervetuloa vain hakemaan, kaikki sanomalehdille sydämensä menettäneet. Kyllä se hakemuslomakekin saadaan ihan kohta toimimaan.

Se on täällä nyt

Joulunalusaika siis. Ihan totta. Tänään on ainakin Vantaankoskella satanut räntää, ja sehän on melkein kuin ensilumi, vaikkei olekaan. Mutta todella selvän merkin lähestyvästä joulusta bongasin eilen hakiessani kunnostetut talvisaappaani suutarilta: suutarisetä pakkasi poponi jouluteemalla koristeltuun muovikassiin. Ja se oli ihan uusi, rullasta irrotettu kassi, eikä mikään rypistynyt jäänne viime joululta.

Ja saahan ruokakaupoistakin jo glögiä, mutta se taitaa kuulua valikoimiin lähes ympäri vuoden.

En malta odottaa! Tänä jouluna Mella varmaan ymmärtää jo jotain, tai osaa ainakin arvostaa lahjoja. Ja pipareita! Ja joulutorttuja! Kynttilöitä ei varmaan uskalla polttaa kovin paljon. Ja kuinkakohan monta kiloa havunneuloja Mella ehtiikään joulunpyhien aikana syödä? Nämä asiat taitavat vaatia suunnittelua.

Minun sonera minun kodissa

Eikö tätä kehitystä voi pysäyttää: tanskalainen Nordic Real Estate Partners aikoo haastaa Suomen suurimmat vuokra-asuntoyhtiöt perustamalla Minun Koti -nimisen yhtiön. Ja minä kun kuvittelin, että Minun Sonera olisi ollut vain kurja yksittäistapaus!

Meidän perheessämme ei käytetä Soneran liittymiä, enkä aio kuuna päivänä muuttaa Minun Kotiin jos vain mitenkään voin sitä välttää. Samperi vie, jotenkinhan näitä on vastustettava.

En ehdi ajatella, ajan nyt autoa

Mikä loppumaton suo aukeaisikin, jos ryhtyisi pohtimaan autonratin vaikutusta ihmisen aggressioon ja ajattelukykyyn. Ehkä ei kannata mennä ihan sinne asti, mutta pieniä huomioita täytyy silloin tällöin tehdä. Jotkut, toivottavasti harvinaiset yksilöt, ilmeisesti kuitenkin kokevat rajun tiputuksen ÄO:ssaan istahtaessaan ratin taakse. Tai ehkä he ovat muutenkin ääliöitä, mutta pistävät liikenteessä paremmin silmään ison peltilehmänsä ansiosta.

Meidän keittiömme ikkunasta näkyy raitiovaunupysäkki, ja onkin jotenkin rentouttavaa istuskella pöydän ääressä ja katsoa sporan nytkytystä. Yksi kummallinen ilmiö on tullut kuitenkin todistettua jo hyvin monta kertaa, viimeksi tänään: raitiovaunun perässä ajavat hermorauniot. Ikkunamme alla oleva tie on sen verran kapea ja raitiovaunupysäkin jälkeen tulee risteys ja mutka, joten yleensä autot eivät lähde ohittamaan pysäkille seisahtunutta vaunua vaan odottavat kiltisti sen liikkeellelähtöä.

Vaan aivan kaikki eivät selvästikään siedä tätä odotusta, sillä jokunen sankari painaa äänimerkkiä raitiovaunun pysähtyessä. Ihan totta! Autot tööttäävät kiukkuisena sporalle, joka seisahtuu poimimaan ihmisiä kyytiin pysäkiltä.

Siinä vaiheessa ei voi kuin ihmetellä, millaisia toimenpiteitä nämä kuljettajat toivovat näkevänsä. Uskovatko he, että sporakuski ymmärtää ajattelemattomuutensa ja jatkaa sittenkin täyttä vauhtia pysäkin ohi, jättäen ihmiset odottamaan seuraavaa vaunua? Vai uskovatkohan he, että kuski kurvaa vaununsa pois kiskoilta ja väistää kiireistä autoilijaa vaikkapa siihen jalkakäytävälle?

Pipi löytyy korvasta ja leuasta

Minä palasin tänään Vantaankoskelle lopettelemaan tynkätyöviikkoani, kun Erik jäi vuorostaan kotiin Mellaa hoitamaan. Pikkupimun kuume on jo hieman laskenut pahimmista yli 40 asteen lukemista, mutta eilisenä lisäbonuksena ilmeni korvatulehdus. Oli kai aika jo sekin kokea, totesi Lastenklinikan lääkäri eilen illalla päivystyksessä. Olemme kuulemma hyvin onnekkaita, kun ehdimme hoitaa lasta puolitoista vuotta ilman ainuttakaan korvatulehdusta.

Nyt typykkä sitten nautiskelee viikon ajan antibioottia, mikä tietenkin ahdistaa minua. Tästäkö se kierre nyt sitten alkaa? Mutta eipä sitä tuskaista huutoa kyllä voi vierestäkään seurata, totta kai se pitää lääkitä pois, jotta tyttö pääsee edes joskus ensi viikolla nukkumaan.

Ihan kuin monta viikkoa nuhaa ja yskää, viisi päivää korkeaa kuumetta ja lopulta jälkitautina korvatulehdus eivät riittäisi, pimu näyttää myös pukkaavan hammasta ulos. Tämän kuumeen aikana on jo noussut yksi poskihammas alas oikealle, ja Erikin raportin mukaan myös alavasemmalla pullottaisi jo kovasti. Se ei ainakaan ole tehnyt olosta yhtään helpompaa, veikkaan ma. Voi pieniä ihmisiä, kasvu tekee kipeää.

Kolme päivää kotona lasta hoitamassa ei totisesti ollut mitään lomaa, varsinkaan siinä vaiheessa, kun korvien kipeys alkoi viedä tytöltä kaikki unet. Mutta niin sitä vain huomaa olevansa tänään töissä paljon virkeämpi ja motivoituneempi, pahoista univeloista huolimatta. Ilmeisesti olin juuri nyt pienen tauon puutteessa, ja se tarve tuli täytettyä. Tämä on ollut tehokas ja hyvä työpäivä, ainakin toistaiseksi. Niinpä kehtaankin käyttää tovin jopa bloggaamiseen.

Jotain hyvää kaikessa.

Musiikkimaun erilaisuudesta

Erilaisuus on rikkautta, mutta kyllähän se on joskus vähän rasittavaakin. Niin kuin vaikka silloin, kun väsyttävän päivän jälkeen alakerran naapuri päättää kuunnella Mambaa. Siis päättää, että mekin kuuntelemme Mambaa yhdessä hänen kanssaan.

Sellaisina hetkinä askel käy raskaaksi, ja kantapää saattaa osua tavallista useammin päkiää ennen lattiaan. Ehdotinpa Mellalle myös leikkiä kattilankansien kanssa, mutta Mella on päättänytkin olla juuri sellaisena hetkenä siivosti. Ehkä Mella pitää Mambasta, mikä ei tiedä hyvää tuleville vuosille.

Pipinä jälleen

Siis Mella, en minä. "Jälleen" sen vuoksi, että onhan tämä jo neidin elämän toinen flunssa. Eikä edellisestä ole edes puolta vuotta. No, sellaista lienee päiväkotilapsen arki.

Pimumme on köhinyt ja niiskutellut jo viikkokausia, mutta nyt sunnuntaina nousi kuume. Päiväkodissa on kuulemma ollut paljon pöpöjä liikkellä, mutta saattoi lauantaisilla tupareillammekin olla jotain tekemistä asian kanssa: jo valmiiksi heikentynyt vastustuskyky joutui ehkä ylikierroksille kaikkien niiden uusien ihmisten tuomien uusien pöpöjen keskellä. Vaan eipä se ole vaarallista, hyvä vain, jos saa sairastettua pois.

Täytyy vain toivoa, ettei vieraisiin lukeutunut puolivuotias pikkupoika saanut samaa tautia.

Erik oli sitten töistä pois maanantain ja minä jäin tänään kotiin, huominenkin menee vielä minulta Mella-neidin kaitsemiseen. En ryhdy valehtelemaan: on ihan kiva olla kotona. Yleensä se on Erik, joka joustaa omista töistään Mellan vuoksi, mutta nyt oli viimein minunkin vuoroni. Eihän se mies saa väitöskirjaansa ikinä valmiiksi, jos joutuu koko ajan vain huolehtimaan pikkulapsestaan vaimonsa juostessa Vantaankoskella.

Mella on myös melko helppoa seuraa kuumeisena: eihän se polo jaksa muuta kuin makoilla vieressä. Toisaalta särkylääke vie kuumeen helposti pois, jolloin Mella sitten vaatiikin jatkuvaa viihdytystä. Neidillä onkin nyt menossa kirjakausi: käytännössä kaikki valveillaoloaika menee pahvikirjojen katseluun ja lukemiseen. Syntymäpäivälahjaksi saatu Tiitiäisen runolelu on osoittautunut suursuosikiksi, sen verran kiehtovaa alkaa suomen kieli pikkuneidin mielestä näköjään olla. Onneksi meillä on myös pino Erikin vanhoja saksankielisiä lastenkirjoja.

Heti kun tästä kotiarestista pääsee, täytyy kyllä käydä ostamassa lisää runokirjoja. Ne samat vanhat alkavat jo hieman uuvuttaa kaikkia muita paitsi Mellaa.