Siis Mella, en minä. "Jälleen" sen vuoksi, että onhan tämä jo neidin elämän toinen flunssa. Eikä edellisestä ole edes puolta vuotta. No, sellaista lienee päiväkotilapsen arki.
Pimumme on köhinyt ja niiskutellut jo viikkokausia, mutta nyt sunnuntaina nousi kuume. Päiväkodissa on kuulemma ollut paljon pöpöjä liikkellä, mutta saattoi lauantaisilla tupareillammekin olla jotain tekemistä asian kanssa: jo valmiiksi heikentynyt vastustuskyky joutui ehkä ylikierroksille kaikkien niiden uusien ihmisten tuomien uusien pöpöjen keskellä. Vaan eipä se ole vaarallista, hyvä vain, jos saa sairastettua pois.
Täytyy vain toivoa, ettei vieraisiin lukeutunut puolivuotias pikkupoika saanut samaa tautia.
Erik oli sitten töistä pois maanantain ja minä jäin tänään kotiin, huominenkin menee vielä minulta Mella-neidin kaitsemiseen. En ryhdy valehtelemaan: on ihan kiva olla kotona. Yleensä se on Erik, joka joustaa omista töistään Mellan vuoksi, mutta nyt oli viimein minunkin vuoroni. Eihän se mies saa väitöskirjaansa ikinä valmiiksi, jos joutuu koko ajan vain huolehtimaan pikkulapsestaan vaimonsa juostessa Vantaankoskella.
Mella on myös melko helppoa seuraa kuumeisena: eihän se polo jaksa muuta kuin makoilla vieressä. Toisaalta särkylääke vie kuumeen helposti pois, jolloin Mella sitten vaatiikin jatkuvaa viihdytystä. Neidillä onkin nyt menossa kirjakausi: käytännössä kaikki valveillaoloaika menee pahvikirjojen katseluun ja lukemiseen. Syntymäpäivälahjaksi saatu Tiitiäisen runolelu on osoittautunut suursuosikiksi, sen verran kiehtovaa alkaa suomen kieli pikkuneidin mielestä näköjään olla. Onneksi meillä on myös pino Erikin vanhoja saksankielisiä lastenkirjoja.
Heti kun tästä kotiarestista pääsee, täytyy kyllä käydä ostamassa lisää runokirjoja. Ne samat vanhat alkavat jo hieman uuvuttaa kaikkia muita paitsi Mellaa.
Pimumme on köhinyt ja niiskutellut jo viikkokausia, mutta nyt sunnuntaina nousi kuume. Päiväkodissa on kuulemma ollut paljon pöpöjä liikkellä, mutta saattoi lauantaisilla tupareillammekin olla jotain tekemistä asian kanssa: jo valmiiksi heikentynyt vastustuskyky joutui ehkä ylikierroksille kaikkien niiden uusien ihmisten tuomien uusien pöpöjen keskellä. Vaan eipä se ole vaarallista, hyvä vain, jos saa sairastettua pois.
Täytyy vain toivoa, ettei vieraisiin lukeutunut puolivuotias pikkupoika saanut samaa tautia.
Erik oli sitten töistä pois maanantain ja minä jäin tänään kotiin, huominenkin menee vielä minulta Mella-neidin kaitsemiseen. En ryhdy valehtelemaan: on ihan kiva olla kotona. Yleensä se on Erik, joka joustaa omista töistään Mellan vuoksi, mutta nyt oli viimein minunkin vuoroni. Eihän se mies saa väitöskirjaansa ikinä valmiiksi, jos joutuu koko ajan vain huolehtimaan pikkulapsestaan vaimonsa juostessa Vantaankoskella.
Mella on myös melko helppoa seuraa kuumeisena: eihän se polo jaksa muuta kuin makoilla vieressä. Toisaalta särkylääke vie kuumeen helposti pois, jolloin Mella sitten vaatiikin jatkuvaa viihdytystä. Neidillä onkin nyt menossa kirjakausi: käytännössä kaikki valveillaoloaika menee pahvikirjojen katseluun ja lukemiseen. Syntymäpäivälahjaksi saatu Tiitiäisen runolelu on osoittautunut suursuosikiksi, sen verran kiehtovaa alkaa suomen kieli pikkuneidin mielestä näköjään olla. Onneksi meillä on myös pino Erikin vanhoja saksankielisiä lastenkirjoja.
Heti kun tästä kotiarestista pääsee, täytyy kyllä käydä ostamassa lisää runokirjoja. Ne samat vanhat alkavat jo hieman uuvuttaa kaikkia muita paitsi Mellaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti