Sikäli kun kukaan voi kuvitella olevansa kiinnostunut, julkaistaan tässä nyt Herrmannin perheen tavanomainen päiväohjelma. Voivat sitten työtaakkansa alla uupuvat ja huonosti nukkuvien lapsukaisten vanhemmat kadehtia äitiyslomalaisen helppoa elämää, heh.
n. klo 9 Mella kipittää makuuhuoneeseen herättämään äidin. Neila on joko juuri imetetty tai sitten herää Mellan mekastukseen ja ryhtyy vaatimaan maitoa. Tämän jälkeen kolmikkomme siirtyy aamiaiselle. Äiti lukee rauhassa lehden ja juo aamukahvin, Mella vaatii vieressä kovaan ääneen hiekkalaatikkoa ja Neila harkitsee kitisemistä. Kuopus ei kuitenkaan ehdi kitistä, kun aamiainen on viimein ohi ja äiti päättää imettää jälleen.
n. klo 11-12 kolmikkomme lähtee ulos. Viime aikoina se on tarkoittanut äidin liikuntatuokiota: Neila nukkuu vaunuissa ja Mella istuu äidin selässä kantorinkassa maisemia katsellen, äiti taas harppoo ympäriinsä veren maku suussa. Joskus pysähdytään katselemaan kukkia ja eläimiä, esimerkiksi tänään käytiin Ruskeasuon talleilla heppoja ihailemassa. Kävelylenkit päättyvät usein läheiseen leikkipuistoon, paitsi jos on jo myöhä ja Mellalla nälkä ja väsy.
n. klo 13-14 Mella syö kotona lounasta. Päivän hektisin kohta: yhtä aikaa nälkäänsä ja väsymystään huutavat Mella ja Neila, ja äiti joutuu tekemään tiukkoja valintoja eli priorisoimaan lastensa hädät. Joskus ruokaa saa ensin Mella, joskus Neila. Äidin nälkä jää auttamatta viimeiseksi ongelmaksi.
Heti lounaan jälkeen Mella menee päiväunille. Äiti pääsee syömään ja Neila laitetaan parvekkeelle nukkumaan. Pienen valituksen ja tuttirumban jälkeen Neila suostuukin nukahtamaan, ja äidin lokoisa vapaahetki alkaa. Mella nukkuu pari tuntia, Neila sitäkin pidempään.
Klo 17 perheen isä saapuu töistä, ja illan pääruokahetki on edessä. Sitä ennen pitää toki herättää Neila parvekkeelta ja imettää. Imetys juuri ennen illallista ei kuitenkaan yleensä auta: Neila kitisee useimmiten koko ruokailun ajan. Loppuilta meneekin valveilla kitinän ja tiheiden imetysten tahdissa, oikein väsyneenä päivänä Neila saattaa toki vielä torkahtaa hetkiseksi mutta herää pian taas huutaen. Tällä välin Mella väsyttää isänsä vaatimalla leikki- ja juoksuseuraa.
klo 21 koko perhe syö iltapalaa. Neila pääasiassa kitisee, Mella taas alkaa olla hysteerisen väsynyt ja pelleilee ruokapöydässä. Äitikin on useimmiten hysteerinen, joten Mella ja äiti purskahtelevat nauruun ja vääntelevät naamojaan koko iltapalan ajan. Isi yrittää pitää tilanteen kasassa ja samalla tyynnytellä hämmentynyttä pikkuvauvaa.
Iltapalan jälkeen pestään Mellan hampaat, vaihdetaan yöpaita ja luetaan iltaruno. Mella viedään sänkyyn, jossa hän ei kuitenkaan ainakaan puoleen tuntiin suostu olemaan vaan vaeltaa aina vain uudelleen ovelle vaatimaan vettä, pottaa tai iltapusuja. Poikkeuksetta tässä vaiheessa myös itketään ja kieltäydytään uhmakkaasti menemästä nukkumaan. Tavaroita heitellään oveen.
Neila saa vielä pari kertaa tissiä, äiti ja isi käyvät vuorollaan suihkussa. Neila nukahtaa n. klo 23, äiti ja isi valvovat vielä puoleenyöhön. Neila herää yöllä viiden maissa syömään, erityisen nälkäisinä öinä kolmelta ja uudestaan vielä seitsemältä. Sitten kello tuleekin jo taas yhdeksän ja uusi päivä käynnistyy edellisen kaltaisena. Viikonloppuisin Mella tosin herää kiusallaan hieman tavallista aiemmin ja menee nukkumaan myöhemmin.
Mella on osoittautunut yllättävän itsenäiseksi, ja osaa viihdyttää itseään ja jopa pikkusiskoaan päivän suvantohetkinä. Nykyään pystyn jo hyvinkin esim. laittamaan ruokaa keittiössä ilman suoraa näköyhteyttä olohuoneen sohvalla pelleileviin siskoksiin: Mella ei tee tahallaan mitään pahaa, vaan pitää huolta siskostaan. Neila kyllä rääkäisee, jos Mella on vahingossa liian kovakourainen. Silloin minä ehdin paikalle ja Mellakin on jo osannut perääntyä.
En malta odottaa sitä päivää, kun nuo kaksi oikeasti leikkivät keskenään! Silloinhan meitä vanhempia tarvitaan enää vain ruuanlaittoon, eiksje?
